tiistai 2. marraskuuta 2010

Palkatta

Piti kokeilla iltalenkin yhteydessä, miten Maya toimii palkatta - ja toimiiko? Miro kiinni aitaan ja sanoista teoiksi. Ensin seuraaminen remmissä. Meni ihan kivasti - edisti vähän, mutta pysyi mukana :). Yritin verrata mielessäni siihen, miten Heku toimi alokasluokassa ja on kyllä ihmeteltävä, miten ihmeessä ollenkaan menin kisaamaan Hekun kanssa. Varakoiran paikalta oltiin vielä SM-kisoissakin. Voi kauhistus. No, itse asiassa siellä meni paremmin, kuin olisi voinut kuvitella, mutta silti. Vapaana seuraaminen lähti ok - mutta Maya meinasi kyllä välillä jäädä kyydistä, kun sen mielestä kyseessä oli taatusti jo joku jäävistä liikkeistä. Kyllä tämä alokasluokan kaksi seuraamista peräkkäin on sitten ihan idioottimaista. No, kun sain Mayan taas uskomaan, että ei ole kysymys jäävistä liikkeistä, meni ihan hyvin - jopa paremmin kuin remmissä. Perusasennotkin ok. Vähän minulla on tässä hankaluuksia, kun en näe Mayaa - siis iskee epäilys, onko Maya mukana vai ei. Tosin sitten taas, jos katson onko se mukana - sekään ei ole hyvä. Pitää vaan oppia luottamaan Mayaan. Silloinhan ei ole ongelmaa, jos treenaa kavereiden kanssa, mutta kun treenaa yksin...

Sitten muisti petti ja otin luoksetulon. Maya jäi hyvin, menin aika pitkän matkan päähän. Pysyi hyvin ja tuli kovaa vauhtia, kun kutsuin. Hypähti sivulle, mutta perusasento oli parempi kuin aikoihin. Hieno tyttö. Sitten maahanmeno, joka meni kaikin puolin hyvin - tai no, perusasentoon nouseminen oli vähän huonoa. Sitten muistinkin, että tässä välissä se luoksetulo oli ennen liikkeestä seisomista. No, ei kun uusi luoksetulo. Nyt vähän lyhyemmältä matkalta. Hyvin meni taas. Sitten virittelin Mayaa liikkeestä seisomiseen, sanomalla "top" ja hieman pysäyttelemällä - niin kuin ehkä kokeessakin voisi tehdä. Päätin, että yritän nyt ottaa sen seisomisen niin, että en itse epäröi, enkä katso taakse. Meni syteen tai saveen :). Ja kas - siellähän se seisoi. Hieno, pieni koira. Perusasento taas se heikoin kohta tässäkin. Tähän sitten päättyivätkin treenit, kehuin Mayaa ja palkitsin nameilla.

Loistavasti tyttö teki pelkillä hillityillä kehuilla välissä ja ilman namia. Että minä sitten olen tyytyväinen tuohon likkaan. Ihan yhtä hauskaa sen kanssa on treenata kuin Sandran kanssa aikoinaan. Tosin nyt minä tiedän paljon enemmän kuin silloin, joten edistyminenkin on erilaista. Tosin paljon on opittavaa edelleen ja onneksi ei tarvitse ilman tukea ja neuvoja treenatakaan.

Eilen Maya opetteli kotona "etsi nami" -leikkiä, jossa Miro on täysin suvereeni. Kyllä Mayakin muutaman namin löysi ja ehti syödä, vaikka Miro kyllä teki parhaansa, jotta niitä ei olisi jäänyt Mayalle ollenkaan. Maya muuten löysi sen maton alle piilotetun, jota Miro ei ikinä olisi löytänyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti