Eilen oli sen verran parempi olo omistajalla, että otin Mayan kanssa pienet sisätreenit. Maya törmäsi lenkillä ihanaan shelttipoikaan, jota se liehakoi juoksemalla pitkin polkuja ja lumihankia ihan ekstaasissa. Valitettavasti Miro oli ihan toisenlaisessa ekstaasissa ja oli sitä ennen yrittänyt syödä shelttipojan suihinsa. Hohhoijaa...
Aloitettiin raivaamalla pieni tila matolle olohuoneeseen (muuten on liian liukasta) ja treenattiin perusasentoja tuolin avulla ja ilman. Sain aika näppärästi sen peruuttamaan käännöksessä tuolin avulla. Sitten treenattiin kaukoja. Nyt ollaan junnattu niin kauan paikoillaan, että päätin kokeilla jotain uutta, jotta voisin pidentää välimatkaa. Laitoin Marjalta saadun pitkän makkaralelun Mayan eteen ja käskytin maahan. Ihan ensimmäisellä kerralla ei onnistunut, mutta sitten likka hoksasi, että on tarkoitus pysyä paikoillaan! On narttu sitten vaan älykäs urokseen verrattuna :). Hyvin meni istu/maahan/istu -vaihdot nyt. Valoa tunnelin päässä siis! Tästä rohkaistuneena hain eteisestä kunnon noutokapulan ja vein sen muutaman metrin päähän - Maya sivulle ja se kysyy nyt tosi kauniisti lupaa saada lähteä. Minusta se on suloista, on sitten hyvä tai ei... lähti reippaasti hakemaan, mutta sitten ihmetteli, että mikä kumma tämä on. Toi se kyllä sitten kehumisen avulla. Toistoja muutama ja sitten heittelin sitä noudettavaksi pari kertaa. Aika kivasti tuo - antaakin - ei kyllä sivulle, mutta työstetään sitä vaikka erikseen. Muutama kartion kierto vielä päälle - ja muutama merkki, mutta tässä on kyllä nyt varmaan kysyttävä viisaamman neuvoa, ettei mene väärin.. siis Maya menee kartion taakse ja pysähtyy käskystä, mutta kun on välimatkaa niin vähän, on vauhtikin hidas.. jatkaako tästä ja millä käskyllä - vai opettaako vain kiertämään? Pulmansa jokaisella :). Konsultoidaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti