Tokotreenit ja shelttilenkki

Viikonloppuna pääsi Maya taas aktiivielämän makuun. Lauantaina meillä oli tokotreenit lämpimässä hallissa, illalla vieraita kera Ellu-mäyriksen, sunnuntaina shelttilenkki ja lisää vieraita.

Lauantain tokotreenit menivät ok. Ihan en itse ollut täysillä keskittynyt - ehkä jopa parempi, että otettiin vähän rennommin :). Luoksetulon pysäytys toimii käsimerkillä mainiosti ja nyt osasi tulla sivullekin hyvin (annoin käskyn sivu enkä tule). Ruutu oli nyt toisessa reunassa ja alustalle Maya meni hienosti ja pysähtyi hyvin. Ilman alustaa jäi seisomaan laitimmaisen merkin taakse hyvin tiiviisti eli tämä oli Mayan mielestä merkki-treeni. No, on tyttö ainakin sisäistänyt merkin pitkältä matkalta (vaikka pitkältä ei olla treenattu). Ehkä ei merkkiä nyt treenatakaan kamalasti, kun näyttää sekoittavan pieni sen ruutuun..

Hyppy sujuu joten kuten - hyppää hyvin, istuukin, mutta tästä takaisin se perusasento on vähän hakusessa. Noudossa ei olla pahemmin edistytty, mutta kaipa se siitä. Treenattiin taas peilin avulla ja tuo sen kyllä n. metrin puolentoista päähän minusta. Nostaa sivulta, mutta ei pidä pitkään. Sen sijaan kun treenasin sivummalla sitä, että nostaa kapulan minulle edestä (istuin), pitää jo paremmin - tuntui jopa hieman hoksaavan, mitä tässä haetaan. Treenitä vaan. Ainakaan ei nyt paineistu noudon treenaamisesta ja se on hyvä.

Liikkeestä maahanmeno on ok, seisomisessa oli näköjään unohtanut sen, että ohjaaja menee taakse. Treenasi sitten etupalkalla ja alkoi muistua mieleen. Pitää taas ottaa tämä ohjelmistoon. Seuraaminen alkaa olla kivaa - intoa on, eikä tunnut väsähtävän ja jätättävän (pahin pelkoni). Käännökset ovat jo parempia, edelleen vasemmalle käännös parempi kuin oikealle. Ollaan nyt otettu hidasta käyntiä mukaan ja sekin tuntuu ihan hyvältä. Perusasennot tekee seuraamisessa paremmin kuin muissa liikkeissä. Aika paljon palkkaan vielä, pitää sitäkin vähentää. Edistääkin vähän, mutta korjaa kyllä pienellä avulla. Tosin en pidä sitä niin vakavana, kuin sitä että jätättäisi haluttomana seuraamaan. Minulle on jäänyt traumoja..

Paikalla makuu oli suhteellisen ok, vähän turhan valpas Maya on tässä. Otettiin paikallaan makuu sekä aluksi, että lyhyenä lopuksi. Menee nyt ensimmäisellä käskyllä maahan, mikä on hyvä. Muut makaavan niin rauhallisesti pää tassujen välissä maassa ja meidän kuikelo siellä kaula pitkänä.. vähän tuppasi tällä kertaa haistelemaan, liekö sitten namien tuoksuja yms. kun meitä ennen oli joku kurssi..

Lämpimät onnittelut näin bloginkin kautta treenikaverille Pepsille, joka siirtyi erikoisvoittajaan Porissa upealla suorituksella ja pisteillä!

Sunnuntaina Tarja ja Ossi hakivat meidät lenkille Littoistenjärvelle. Pakkasta oli yli -10 astetta, mutta ei se haitannut ja koirilla oli kivaa. Mukana oli yllättävän monta shelttikerholaista - tosin kuten todettiin, aina ne samat. Uudetkin olisivat ihan tervetulleita mukaan! Bingley ja Onni malttoivat tällä kertaa antaa Aavan ja Mayankin leikkiä välillä keskenään. Ehkä Helenan ja Tarjan kauniit soopelitytöt veivät välillä poikien huomion. Kiitos Ossille kuvista - vaihteeksi tässä siis jonkun muun kuin minun ottamia kuvia.

Littoistenjärvellä lenkillä - kuvat Ossi Rostén.

Tokotreenit ja bordercollien pentu

Lauantaina kävimme jälleen treenaamassa lämpimässä treenihallissa :). Itse onnistuin saamaan talven 4.flunssan, joten oli sen mukainen. Kurkussa kutitti ja yskiminen ei auttanut pätkääkään. Mutta onneksi se treenatessa unohtuu.

Aloitettiin paikalla makuulla, joka oli ihan ok. Hieman levoton Maya oli, mutta pysyi. Ja minä vähän piilosta kurkin sitä. Ei se vielä kyllä pitkää aikaa kestä, pitää treenata. En varmaan ihan muista (aivot ovat vähän jumissa), mitä treenasin ja missä järjestyksessä, mutta lähes kaikkea tuli treenattua paitsi liikkeestä seisomista liikkeenä. Aluksi otin seuraamista palkaten siitä, että paikka oli oikea ja kontakti hyvä, koska siinä meillä on parantamisen varaa. Ihan innokkaasti Maya seurasi ja käännökset ovat parantuneet paljon, varsinkin vasemmalle käännös. Sitten otin luoksetulon - ensimmäisellä kerralla suoran sellaisen. Sitten jätin Mayan seisomaan ja kutsuin siitä sivulle. Ja sitten koko liikkeenä antaen suullisen käskyn. Ei toiminut. Joten sitten käsimerkki käyttöön ja pysähdys aivan mainio! Siis käsimerkillä tämä. Kuten Lentsu sanoi - pitää nyt ottaa sivulle tulosta kuuri, ei tule kunnolla sivulle, kun tekee liikkeestä - paikalta ihan ok, mutta pitää harjoitella liikkeen osana auttaen. Kotona sisällä voi onneksi treenata sivulle tuloa.

Hyppy tökki jälleen - mutta äänensävyn keventäminen auttoi itse istumiseen. Vähän likka kyllä on hakusessa tässä liikkeessä. No, en usko, että on mikään suuri ongelma, kun hyppää kuitenkin mielellään. Kun lumet sulaa, saa tuon oman hyppyesteen esiin. Nyt se on hangen peitossa.

Ruutua otin ensin alustalla ja lähetys pitkältä matkalta. Hyvin meni - mieletön vauhti ruutuun ja pysätyy kääntyen minuun päin alustalle. Pari lähetystä näin - yksin niin, että Maya on muka merkillä ja sitten vielä yksi niin, että ruudussa ei ole alustaa. Meni ihan yhtä hyvin kuin alustalla. Hieno Maya!

Maahanmeno oli ihan ok, ensin palkkasin kerran siitä lähes suoraan ja sitten otin liikkeenä. Hyvin pysyy nyt maassa, vaikka menen sen taakse. Noutamista treenattiin kanssa - ehkä siinä on pientä edistymistä, ehkä ei. Innokkaasti Maya lähtee kapulan perään, mutta tuppaa sitten tiputtamaan sen. Harjoiteltiin peilin kanssa, kun ensin saatiin ohjaaja ymmärtämään peilien käytön :). Tehtiin niin, että heitin kapulan - Maya perään - minä käännyin ympäri ja Maya tuli siitä kapulan kanssa "sivulle" tai siis sivulle päin... Ennen tätä otin pari nostoa sivulta. Kehän laidalla annoin Mayan nostaa kapulaa minulle, kun istuin ja katselin muiden menoa. Vielä on paljon töitä tehtävänä tämän noudon kanssa... tai siis noudon loppuosan :).

Harjoiteltiin myös jakkaran kanssa takapään käyttöä.. Maya liikkuu hyvin vasemmalle, mutta ei oikealle... pitää treenata. Näppärästi myös hyppäsi pallille ja siitä vielä venytti nostaen etutassut ylös namille. Pitää vähän treenata tällaisia tasapainojuttuja välillä..

Merkin oli aluksi unohtanut ja oli menossa ruutuun, mutta pienellä avustamisella, muisti merkin ja meni merkin taakse pitkältäkin matkalta nopealla vauhilla ja pysähtyi hienosti käskystä (ja ihan merkin taakse... no, ainakin pysyy alueen sisällä toisin kuin Mirre).

Lopuksi vielä paikalla istuminen, jossa sitten ensi kertaa meni maahan. No, tämäkin on tietysti koettava. Ehkä ihan hyvä, että tekee näin treeneissä, saa sitten korjattua. Kävin  nostamassa likan ylös, menin takaisin piiloon ja hetken päästä sitten palattiinkin koirien luo.

Loppupäivä sitten levättiin ja katseltiin telkkaria, ei minusta ollut muuhun.. kiva aina sairastaa viikonloput ja lomat.

Maya tahtoo treenaamaan!

Sunnuntaiaamulla mentiin frisbee-kentälle lenkille 11-viikkoisen Kvantti-bordercollien, Kodan, Cindyn sekä Mirvan ja Jannen kanssa. Kvantin Maya tapasi jo perjantaina ja niillä synkkasi heti. Painivat sohvalla ja painoivat ympäri kämppää. Nyt oli vähän kylmä, joten ensin ei oikein leikityttänyt, mutta kyllä ne siitä taas lämpenivät toisilleen. Kaunis aamu oli, mutta tosi kylmä... Ensi kerralla kun nähdään Kvantti, se onkin jo niin iso, että Maya jää auttamatta alakynteen sen kanssa.

 

Mayan agiuran korkkaus 8.2.

¨

Mirva ja Maya aloittivat agiuransa eilen ATT:n epävirallisista kisoista upealla nollavoitolla (-24.85). Oli sopivasti hyppyrata ilman kontaktiesteitä, sillä Maya ei vielä ole treenannut isoa A:ta ollenkaan. Puomi sujuisi jo hienosti, mutta Mirva haluaa nuoren koiran kanssa edetä maltillisesti rikkomatta sitä heti alkuunsa.

Rata oli varsin monimutkainen omasta mielestäni - kun on itse harrastanut aktiivisesti vuonna "kukka ja kivi", niin kaikki näyttää nykyään monimutkaiselta. Mamma jännitti niin, että kännykällä kuvatusta videosta ei näkynyt yhtään mitään, joten kiitos Pekka videosta! Olin alkuun ihan varma, että se karkaa lähdöstä, haukkuu, pyörii ja ohittelee esteitä. Minun olisi pitänyt luottaa Mirvaan ja Mayaan enemmän :).

Maya pysyi paikalla lähdössä aivan loistavasti, ei huutanut, ei haukkunut, ei ohitellut esteitä, ei pyörinyt, vaan eteni hienosti radalla eteenpäin Mirvan taitavassa ohjauksessa. Eritoten Mayan käännökset radalla ovat upeita, ei mitään laajoja kaarroksia (joita shelteillä näkee usein), vaan hypyiltä tosi sulavat ja niukat käännökset. Näitä toki Mirva on kovasti harjoitellutkin. Mayan etenemisvauhti on kyllä loistava noin nuoreksi koiraksi (täytti 12 kk 13.12.2010) ja eteenpäin suuntautuvaa, ei mitään ylöspäin pomppimista. Ei edes tuijottanut Mirvaa koko ajan (mamman tokoharrastus...), vaan eteni hienosti eteenpäin.

Kuten Mirvan kanssa ollaan monta kertaa todettu, likka on ihan täysi tosikko töitä tehdessään. Silloin tehdään hommia ja muusta viis. Se ei agiradan vieressä välitä muista koirista eikä ihmisistä - ei edes minusta. Sitä ei häiritse ihmispaljous, valot, äänet ym. Tosin onhan se tuota harjoitellut pienestä pitäen kiertäen pentuna mukana niin tavalliset kuin SM-kisatkin... Hermorakenne tuolla koiralla on kyllä niin kunnossa, kun olla ja voi. Siitä kiitos kasvattajalle.

Mirvalle olen kiitollinen, kun hän tarjoaa Mayalla tilaisuuden harrastaa agilityä, josta tyttö tykkää yli kaiken. Mirva jaksaa treenata Mayan kanssa ahkerasti, ja se onkin edellytys tulevalle agiuralle. Pelkkä kilpaileminen ilman treeniä ei tuota tulosta, se on nähty jo Miron kohdalla. Tästä on nyt hyvä jatkaa treenejä... ja virallisen kisauran on tarkoitus alkaa juhannuskisoista ellei sitten neitokaisen juoksut sotke suunnitelmia.

Selkirk rex -poika Franklin 4v!

Tänään on Franklinin (Curly Franklin from Sham) synttärit. Poika täyttää jo 4-vuotta. Uskomatonta... siitä on jo 4 vuotta, kun Laura kävi hakemassa minulle pienen, kiharan nyytin Saksasta. Sain kotiin suklaa/valkoisen söpöläisen. Franklin on mamman oma muru, joka ei juurikaan välitä vieraista, mutta saattaa nykyään sentään ilmestyä piilosta, kun meillä on vieraita. Kun Casper saapui muutaman kuukausi Franklinin jälkeen, olivat pojat aluksi erottamattoman leikkikaverit.. enää ei voi sanoa niin. Nyt ne ovat lähinnä taistelutoverit. Franklin on onneksi saanut Harveystä oman, uuden ystävän. Franklinillä on yksi pentue Suomessa, Ferme-kissalassa, josta kasvatukseen on jäänyt Suvikasteen kissalaan tyttönen, jolla jo yhden pennut. Franklin on siis jo isoisä :).

Tässä kuvia Franklinin ensimmäisestä vuodesta Suomessa

Ja tässä poika kuvattuna marraskuussa 2010

Vauhtiviikonloppu

Lauantaina piipahdettiin aamupäivällä Mayan kanssa ATT:n kisoissa ja hallissa. Reissun varsinainen tarkoitus oli kuvata kääpiöitä eli Pepsiä sisaruksineen. Mayalla oli onnen päivä, kun sai viettää päivää 6 bordercollien kanssa. Siellä se kiipeili lumihangessa niiden kanssa.. sitten päivä jatkui hauskana, kun Mirva tuli siskonsa Annin kanssa hallille ja lähdettiin lenkille Littoistenjärven maisemiin. Annilla mukana shelttityttö Ralli, Mirvalla Koda ja Cindy ja sitten tulivat vielä Pekka ja Eepu kera Taiston ja Sissin. Maylla oli ihan huippuhauskaa. Väistelimme tehokkaaasti niin hiihtäjiä kuin pyöräilijöitäkin (!) metsässä. Järven jäällä koirat saivatkin revitellä oikein kunnolla. Maya olikin ihastuttavan väsynyt illalla...

Pepsi ja Maya

Maya leikkimässä siskosten Nemin ja Millan kanssa

 Maya ja Ralli löysivät heti yhteisen sävelen

Sunnuntaina käväisin (4 tuntia) aamulla hallilla katsomassa Pepsin ratoja, sitten välillä kotiin, ulos omien koirien kanssa. Leikittiin Miron ja Mayan kanssa lumikasan valoittaja - leikkiä. Keppejä on sitten hankala löytää talvella :). Mayan kanssa lähdettiin sitten vielä katsomaan Rallin ratoja kisoihin, joissa vierähti sitten 6 tuntia. Oli oma selkä hieman loppu - meni tabletti jos toinenkin. Maya sai treenata Mirvan kanssa ihmisten ja kameralaukun kiertoa ja katsoa (huutaa) agikisoja. Kotona piti sitten tietysti vielä viedä Mirre pienelle lenkille - se onneksi ei vaadi pitkää lenkkiä.. menee nykyään nukkumaankin viimeistään klo 22. Hiipii vaan sänkyyn nukkumaan. Aamulla sen löytää (kun tulee suihkusta) sängystä aina yhdessä Curryn kanssa. Vanhat pojat ovat menneet aamu-unille yhdessä.

Curry 7v

Mamman oma jättikatti täyttää tänään 7v. Ihan uskomatonta, että siitä on jo 7v, kun Curry muutti meille. En voi sanoa, että pienenä pallerona, sillä se ei ollut pieni edes 12 viikon iässä... Silloin asuttiin vielä Katariinanlaaksossa ja Currylla oli valtakuntanaan oma kesähuone. Hekun kanssa niillä oli kovat leikit. Sitten muutettiin Huhkolaan ja the Kissa sai oman takapihan ja pian myös oman kaverin, Clausin. Clausin kanssa ne edelleen nukkuvan usein sylikkäin.

Nuori Curry Katariinalaaksossa

Curry on lauman ehdoton pomo. Sen arvovaltaa ei kyseenalaista kukaan, ehkä Miron lukuunottamatta. Myös vierailevat koirat Curry pistää järjestykseen. Se sietää hyvin niin vierailevat bordercolliet kuin sheltitkin, muista se ei tykkää. Pikku kissat kunnioittavat sitä suuresti - paitsi ehkä Casper, joka kiusaa Currya ihan surutta. Curry on sen suhteen ihan suunnattoman kärsivällinen, tosin osaa kyllä lopettaa myös Cassun lähentely-yritykset, jos ei niitä halua.

Curry kesällä 2010

Curry ulkoilee mieluiten takapihalla, tarhassa ulkoileminen ei oikein sovin herra maine coonin arvolle. Curry on myös loistava itikoiden pyydystäjä. Yhtään turhaa liikettä ei tarvita, kun sen jättitassu heilahtaa ja itikka on siinä. Muuten Curryn harrastuksiin kuuluu syöminen ja tipujen tarkkailu. Ikkunasta.

Viikonloppuna Curry pääsee synttäreiden kunniaksi Huhkolan kissakylpylään. Katti ei ehkä omasta lahjastaa ole järin innostunut...

Curry 8 viikkoa ja vielä kasvatajallaan

Selkirk rex Casper kesä- ja talviasussa

Kun laittelin noita Cassun kesäisiä kuvia Facebookiin, en voinut olla nauramatta... ei kyllä katti näytä yhtään samalta tällä hetkellä. Hassua vaan se, että poika on täydessä turkissaan kesällä ja täysin turkiton talvipakkasilla.

Eli nämä kuvat on otettu Casperista (Curly Kaspar from Sham) lokakuussa 2010

Ja tadaa - tältä Casper näyttää tammikuussa 2011 (odotellen uutta turkkia):