Epäviralliset tokokisat

Eilen lähdettiin Mayan kanssa illalla epävirallisiin tokokisoihin Tuijan hallille. Paikka oli Mayalle tuttu, Tuijan koirakoulun sisähalli. Tuomarina tietysti Tuija Sere, joka on virallinen tokotuomari. Liikkeenohjaajakin oli meille tuttu: Eva. Kaikin puolin siis helppo aloitus koiralle.

Meidän ryhmässä oli tuttu heeleripoika ja toisella puolella collie, joten sekin meni ihan nappiin. Maya ja kyseinen heeleri nimittäin olivat "pienimmät" paikalla ja muut olivat kokoa bullmanstiffi, rottweiler, dobberi.. ja kun minä pelkään niitä paikallaanoloja jo valmiiksi..

Paikallaanolo oli kyllä yksi suuri katastrofi. Maya on pysynyt tosi kivasti paikallaanolossa tähän asti, mutta nyt viimeiset pari viikkoa se on tökkinyt, enkä keksi syytä. Ellei sille sitten ole tulossa juoksu, mikä on ihan mahdollista ja toivottavaakin. Merkkejä on kyllä muitakin, kuten ruuan kanssa kronklaaminen. Kaverit sivuilla eivät meinanneet mennä maahan ainakaan ensimmäisellä käskyllä, Maya sen sijaan varasti maahan. Koska tehtiin kisanomaisesti, annoin sen olla maassa ja lähdimme piiloon. Collie hiippaile vissiin perään ja Tuija kysyi, otetaanko uusiksi, kun ei oikein mennyt putkeen. Siinä vaihteessa se oli minusta hyvä idea.. Maya makasi tähän asti paikoillaan (oli kyllä ollut vähän levoton), mutta sitten alkoikin se tökkiminen. Maahan mentiin kyllä hyvin, mutta sitten kun olin piilossa, nousi Maya ylös, taisi kävellä vähän peräänkin. Palautin. Taas  nousi, ja taas ja ei siitä sitten tullut yhtään mitään. Apua Lentsu!!!

Olimme vuorossa viidentenä, joten hetki odoteltiin omaa vuoroa. Menin kehään Mayan kanssa ilman remmiä, koska tunnen saavani Mayaan paremman kontaktin niin. Aloitettiin vapaana seuraamisella, mikä meni tosi kivasti. Maya seurasi hyvin ja piti hienosti katsekontaktia, taisi tehtä ne perusasennotkin nyt hyvin (ja kyllä on sitä treeanattukin), käännökset menivät mukavasti ja likka pysyi mukana. Hieman tuomarin mielestä (ja toki niin tekikin) edisti, mutta minusta se ei ole ollenkaan niin vaarallista kuin se, että jätättäisi.. Olin seuraamiseen ihan supertyytyväinen.

Liikkeestä maahanmenossa lähti vähän turhan suurella vauhilla liikkeelle ja yritin hieman hidastaa sitä. Ehkä sen vuoksi vähän autoin lisää maahanmenossa vähän kääntämällä vartaloa ja katsomalla koiraa - maahan meni hienosti ensimmäisellä käskyllä ja nopeasti, sekä pysyi siellä hyvin, kun menin koiran taakse. Perusasentoon nousemiseen tarvittiin pari käskyä. Tässä täytyy miettiä, onko se käsky sivu vai sit... nyt annoin sivu-käskyn ja jotenkin tuntuu, että Maya voisi toimia paremmin tuolla sit -käskyllä.

Luoksetulosta tulikin sitten toinen murheenkryyni. Tai ei itse liikkeestä, vaan siitä jätöstä. Voi itkut. Tämä ongelma on ihan uusi ja näkyi ensi kertaa viime torstain treeneissä. Maya nousee ylös - ja lähtee jopa perääni. En ymmärrä. Onko siitä tullut epävarma jostakin syystä, mitä siltä haluan? Vai iskeekö eroahdistus? Se juoksu? Jumissa? No, jälkimmäiseeen ainakin saatiin apua jo tällä viikolla, kun meillä kävi hieroja. Ei saanut kyllä Mayaa ihan kuntoon, vaan tulee ensi viikolla uudestaan. Tätä ei siis meinattu saada onnistumaan millään. Lopulta palkkasin sen istumisesta ja jäämisestä siirtyen vain vähän matkan päähän. Sen jälkeen sain liikkeen onnistumaan lyhyeltä matkalta ja teki ihan täydellisen stopin. Hyppäsi kyllä sivulletulon taas. Unohdin, että olisin voinut hyvin kääntyä oikealle niinkuin Lentsu opetti. Harmitti, kun en muistanut. Nyt pitää vaan palkata sitä jäämisestä..

Sitten tuli liikkeestä seisominen ja se meni aivan täydellisesti. Koira lähti hyvin mukaan ja kun annoin top-käskyn katsomatta yhtään koiraa ja jatkoin vain reippaasi eteenpäin, Maya jäi kuin iskusta seisomaan ja mikä mahtavinta, pysyi ihan asennossa, kun kävelin taakse ja istui sit-käskyllä hienosti. Tämä meni kyllä niin hienosti.

Tulikohan se nouto tähän väliin? Annoin Mayalle vahvistavan sit-käskyn sivulla, ettei varasta kapulan perään. Heitto, Maya piti katsekontaktia minuun, tuo-käsky, ja Maya ampaisi kapulan perään. Ehkä vähän liiankin innokkaasti, sanoi tuomari. No, intoa saa olla :). Toi kapulan hienosti, mutta tiputti puolitoista metriä ennen minua. En tehnyt mitään ja Maya nappasi kapulan uudelleen ja toi sivulle, tosin ei kauhean näppärästi, ja kapula tipahti jalkoihin uudelleen. Tästä olisin saanut sen nostettua, jos olisi ollut oikea kisa, mutta kun ei ollut, annoin Mayalle uuden tuo-käskyn ja sain kun sainkin kapulan vielä sivulle ja käteeni. Tämä loppuosa vaatii vielä treeniä, mutta paljon on kehitytty.

Kaukot eivät sitten menneet yhtä hienosti, mutta ne on meillä vielä kesken. Matka tuntui pitkältä ja vähän epäilinkin, ettei nouse istumaan niin pitkän matkan päästä. Ei noussutkaan. Menin puoleen väliin matkaa, siitä nousi istumaan hyvin, peräännyin taakse ja maahan hienosti. Tästä toisto ja sivulle. Mutta mikä mukavinta, Maya ei liikkunut yhtään. Kyllä tästä vielä hyvä tulee?

Hyppy viimeiseksi.. Ja siinä näkyi, kuinka vähän ollaan treenattu liikkeenohjaajan kanssa. Maya nimittäin hyppäsi esteen ohi liikkeenohjaajan käskystä. Ei muutakuin uusiksi. Yritti vielä varastaa hypylle... mutta lopulta liike saatiin tehtyi ihan oikein, hyppy yli, istu, sivulle. Taisi kyllä taas vähän hypähtää.

Kaiken kaikkiaan minusta oikein mukava suoritus. Palkinnut en muuta kuin siitä pysymisestä luoksetulossa ja Maya jaksoi tosi innokkaasti ilman palkkaa tehdä hommia. Toki kiittelin sitä muuten kehässä. Kun katsoi muutamien koirien varsin innottomia suorituksia, josta puuttui kaikki tekemisen into, en voi olla kuin tyytyväinen pikku tyttööni. Mielummin paljon virheitä, kun tekeminen on innokasta ja koiralla on hauskaa, kun että se hädin tuskin liikkuu kehässä. Paljon on vielä treenattavaa, mutta kivaa Mayan kanssa on tehdä hommia.