Pentuetapaaminen Lahden näyttelyssä

Annan kanssa lähtettiin pitkäperjantaina Lahden näyttelyyn. Mitään en näyttelyltä odottanut, enkä kyllä mitään saanutkaan :). Maya sai Leni Finneltä H:n, tosin vissiin pääasiassa huonojen liikkeiden takia, ja ei niissä kyllä kehumista ollutkaan. Ensin peitsasi ja sitten liikkui ihan hassusti. Ei vissiin se yksi hierontakerta auttanut. Likka on aika jumissa. Ja sitten kun tuo häntä tuppaa nousemaan, niin jos sitä komentaa, lakkaa liikkumasta kunnolla. Oravanpyörä ja oravan häntä :). No, ei ole niin vakavaa. Muuten kyllä kehui Mayaa, paitsi kallon sanoi olevan vähän pyöreä, mitä se ei kyllä minusta ole. Laitan arvostelun, jos satun sen löytämään, sillä se taisi hävitä johonkin eilisen illan laukun pesu ja kukkaron etsintä operaatiossa.

Merri, Kiia, Maya & Onni

Näyttelystä minulle nimittäin jäi todella paha mieli sen vuoksi, että vasta hankittu ja Mayan nimellä brodeerattu treenilaukku koki kovan kohtalon. Eräs shelttiuros päätti kusta siihen koko päivän satsin. Eikö niitä koiria voi ulkoiluttaa edes kerran pitkän näyttelypäivän aikana? Jätin laukun hetkeksi häkin viereen, kun itse kävin vessassa ja sillä aikaa jo ehti kanssakilpailijan uros pissata koko laukin litimäräksi. Ei ollut siis edes mistään merkkaamisesta kyse. Enkä kyllä hyväksy sitäkään. Uroksen saa opetettua senkin tavoille, tiedän sen varskin hyvin, koska itsellä on ollut 3 urosta. Yksikään ei ikinä näyttelyissä pissannut sisällä yhtään mihinkään - eikä niillä ole lupa edes piha-alueella nostaa koipeaan mihinkään. Eivät nosta postilaatikoihin, eivät autojen renkaisiin tai talojen seiniin. Ja jos nyt on niin mahdotona opettaa uroksensa tavoille, sitten sitä pitää vahtia, ettei nosta koipeaa näyttelyissä toisten tavaroihin. Myös niiden henkilöiden, joille koirat jätetään vahdittavaksi, kun itse käydään jossain. Tämä ei edes ole ensimmäinen kerta ja alan olla tähän niin kyllästynyt. Ensin haukutaan ääneen toisten koiria niin, että asianomaiset varmasti kuulevat ja sitten annetaan koirien tärvellä toisten tavarat. Mukava harrastus tämä näyttelyissä käynti.

Päivän parasta antia oli, kuten ennakkoon arvelinkin, Mayan veljen Merrin sekä puolisiskon Kiian sekä tietysti Onnin tapaaminen. Hassua kyllä, Maya ja Onni muistuttavat ulkoisesti enemmän toisiaan, kuin Maya ja Merri, jotka ovat täyssisaruksia. Sen sijaan Merri ja Kiia ovat hyvin samanoloisia. Mutta sukutapamiseen osallistuivat siis Moorwood Caribbean Blue Lovestoryn jälkeläiset Merri, Kiia, Maya ja Onni. Näistä Kiia on ensimmäisestä pentueesta, Onni toisesta ja Maya ja Merri kolmannesta pentueesta.

Maya (Amarantes Y.S.L Parisienne) 16 kk

Nyt nautitaan ihanasta kevätsäästä ja lenkkeillään linnunlaulun säestäminä. Mukavaa pääsiäistä kaikille!
PS) Osaakohan joku arvata, mistä tämä pikkuneiti menee jumiin?