Päivittelen tässä blogin ulkoasua - ja kun keksin, mistä saan tuon piiitkän tyhjän tilan hävitettyä, teen sen.. nyt vaan en jaksa enää miettiä sitä.
Perjantaina päästiin pitkästä aikaa ryhmätreeneihin Tuijan halliin. Meitä ei kyllä ollut paikalla kuin minä & Maya, Lentsu & Pepsi & Twist ja Marjo & groenendael tyttönen. Aikaa oli ruhtinaalliset 2 tuntia, joten ehti tehdä ihan kaikkea ja vähän ylikin. Me aloitimme ruudulla kuten muutkin, kun se kerran oli kasattu. Tämän tyttö muisti ainakin tosi hyvin. Alustalla pari kertaa ja ilman alustaakin hienosti ruutuun - pysähtyi - ja maahan. Ainut ikävä puoli on se, että vaikka sanon Mayalle, että pitää olla ihan hiljaa, pääsee se pari hau-hauta matkalla, kun se on niin kivaa. Tätä pitää nyt miettiä, sillä kovin ottein jos kitkee tuota pois, ei koira sitten mene enää ruutuun samalla innolla. Pistetään mietintämyssyyn. Josko sittenkin olisi vaan vielä vähän epävarma liikkeestä ja siksi haukahtaa?
En muista enää, missä järjestyksessä liikkeitä tein, mutta harjottelimme sitten sitä vihoviimeistä metalliakin. Lentsun ohjeilla. Mayahan siis lähtee perään, mutta ei nosta sitä. Tietää selkästi, mitä pitäisi tehdä, mutta ei pysty nostamaan sitä. Nyt sitten heitellään vauhdista samannäköistä pientä puukapulaa ja parin kolmen kerran vaihdetaan lennosta metalliin. Ainakaan Maya ei nyt paineistunut niin paljon kuin kotona siitä metallin treenaamisesta, vaan haki iloisesti puukapulaa ja säntäsi sen metallinkin perään. Mutta ei kyllä tuonut sitä. Vaatii vaan armotonta treenaamista. Lentsu sanoi, että hänelle tuli niin elävästi Miro mieleen :). Minua se oikeastaan lohdutti, sillä jos olen saanut Miron oppimaan tuon, niin kai sitten saan Mayankin. Ei se Mironkaan metalli ihan yhdessä yössä sujunut :). Useampi vuosi taisi se olla esteenä voittajasta evl:ään nousemiseen (muun muassa, aina jäi jostain kiinni). Miro kaiken lisäksi paineistui treenaamisesta. Mutta nykyään hakee metallin ihan mielellään, joten ehkä se aurinko joskus pilkahtaa tähänkin risukasaan.
Otettiin sitten hyppynoutoa puukapulalla. Ihan meni ok, haki ja toi yhdellä käskyssä. Tuppasi se HAU tulemaan tässäkin. Perusasento ei ollut täydellinen, mutta sitä en nyt vaatinut pitkän tauon jälkeen. Sen sijaan nosti kapulan hyvin, jos tiputti ja pitikin hyvin, kun treenattiin sitä sivulla.
Seuraamisessa tuppasi kovasti edistämään, tätä ei olla treenattu oikein koko talvena, joten ei mikään ihme. Perusasennot ovat paremmat kuin syksyllä, koska niitä on treenattu "iloisissa merkeissä". Joten mennään sillä eteenpäin, kun kentältäkin on kohta lumet sulanneet, että aina perusasennosta saa seuratessa palkan, tällä se seuraaminenkin parantui viime syksyllä.
Seuraamisesta istumista on tuolla hallissa niin hyvä harjoitella, koska on ne peilit :). Tämä menikin hyvin, naksuttimella palkkasin aina istumisesta pari kolme kertaa ja sitten otin kokonaisena liikkeenä. Oikein näppärästi meni. Jos edes yksi Miron suurimmista ongelmaliikkeistä sujuisi Mayalla paremmin...
Luoksetulon ajattelin ottaa loppuun vain iloisena ja suorana vaatimatta pysähdyksiä, koska emme ole sitä treenanneet pitkään aikaan (ja itseänikin alkoi jo väsyttää). Mitä tekee Maya? Tekee täydellisen seisomaan pysähdyksen oikeassa paikassa ilman minun käskyäni. Ei voinut kuin nauraa. Otin sitten kerran suorana (taisi nousta ylös - ensimmäisellä pysyi maaten. Mayalla on vähän sitä vikaa, että jos ei ensimmäisellä mene oikein, rupeaa tarjoamaan toista ratkaisua) ja vielä kerran koko liikkeenä, joka meni suhteellisen hyvin.
Loppuun vielä neljän koiran paikallaan olo - josta Maya pahus nousi istumaan, kun olin parin metrin päässä. Vanha ongelma, joka nousee esiin aina silloin tällöin (mm. ennen juoksuja, nyt siitä ei voi olla kyse. Joko oli epävarma liikkeestä tai jumissa..). Kävin laittamassa takaisin maahan ja menin piiloon. Pysyi hyvin.
Kiva oli taas pitkästa aikaa treenata - nyt alkaakin sitten kohta treenikausi ihan tositeholla :).
Lauantaina lähdimme Miron ja Mayan kanssa seikkailemaan. Tanjan Turun Koirafysio on muuttanut Lukkosepänkadulle - ja minulle se alue on ihan täysin tuntematonta. No, ammatinkin puolesta löydettävä on :). Ei muutakuin kartta, linjakartta ja bussiaikataulut käteen. Helpostihan se löytyi! Ensin 6:lla torille ja siitä vaihto 110 (11) ja heti Länsikeskuksen oikealla olevan (huoltoasema) risteyksen jälkeen nappia painamaan ja ulos bussista siinä Iskun kohdalla ja joku 100-200 metrin kävely. Hienoa! Tilat olivat avarat ja hyvät. Maya pääsi ensin Anun hierottavaksi ja sen jälkeen Miro. Maya ei ihan "terveen papereita" saanut, joten pitää varata uusi kerta... Miro oli taas yllättävän hyvässä kunnossa, jäykkyyttä toki vanhassa pojassakin. Maya ilmeisesti piti hieronnasta, kun yritti tunkea Miron vuorolla uudelleen käsittelyyn. Ja sitten pieni nukahtai lattialle ihan pitkin pituuttaan BOT-takki päällään.
Mayalla on kyllä kova työmoraali, sillä tämänkin keikan se otti tosissaan, ei siinä paikan päällä juurikan toisten koirien kanssa seurusteltu, vaan tapitettiin mammaan. Ja ei kyllä uskoisi, että 2-vuotias koira voi olla tuollaisissa tilanteissa sellainen viilipytty, suorastaan rauhallinen. Joku sanoikin, ettei uskoisi, että tuo koira on muka joku agilitykoira :): Viilipyttymäiseen tapaansa neiti sitten poseerasi kuvaajalle ja tuloksia odotellaan innolla!!
