Mäykkytytöt kylässä

Laura kävi eilen mäykkytyttöineen kylässä... Minulla oli täysi työ saada katit kiinni ja jemmaan ennen mäykkyjen invaasiota. Muuten hyvin, mutta Frankliniä en saanut kiinni. Cassu, Curry ja Claus pääsivät makkariin ja Harvey kylpyhuoneeseen. Mutta Franklin livahti käsistäni sohvan alla ja sohvan sisään... Vähän minä epäilin, että mäykyt sen sieltä löytävät, mutta ei auttanut... Kiukku ja Kerttu sitten saapuivat "tivoliin" - niiden mielestä oli tosi jännä paikka: leluja, luita, komeroita, koiria ym. Laura siinä liitteli minua Facebookiin (oli vihdoin luovutettava...), kunnes yhtäkkiä vilahti silmien edessä katti ja mäykky. Kiukku oli toteuttanut itseään ja yhyttänyt katin sohvasta tai sen alta... en tiedä, kumpi meistä pelästyi enemmän, minä vai Laura.. Laura varmaan näki mielessään silmättömän mäykyn ja minä tapetun katin.. Onneksi kyseessä oli Franklin, joka tyytyi sähisemään, Curry todennäköisesti olisi kyllä vedellyt mäykkyparkaa ympäri korvia. Ei muuta kuin mäykyt kiinni ja pyydystämään kattia sohvan sisästä.. ei mikään helppo homma, mutta saatiin se vihdoin kiinni ja Harveyn seuraksi kylppäriin. Mäykkytytöllä kyllä oli elämänsä päivä :). Ihka oikea saalis. Lopuksi vielä Kiukku ja Maya intoutuivat leikkimään sohvalla - sohvallakin voi muuten saada hepulin a la Maya...

Tällaisia ihanuuksia kävin katsomassa tiistaina:

Arvoitus

Mikä saa kaksi sängyssä unta vetelevää shetlanninlammaskoiraa, pomppaamaan refleksinomaisesti ylös sängystä ja ryntäämään kilpaa keittiöön? No, se ääni, kun kissa tiputtaa yhden katin kuivaruokapapanan lattialle.... Joskun mietin, että katit tekee sen varmaan tahallaan ja istuvat sitten nauramassa typerille koirille.

Tokotreenit lämpimässä

Kun torstaina paleltiin kylmässä hallissa mätsärissä, niin perjantaina päästiin sitten Tuijan koirakoulun lämpimään mattohalliin treenaamaan tokoa. Aika luksusta. Meillä oli kavereiden kanssa pari tuntia varattuna treeniaikaa perjantai-illalla. Maya sai treenikavereikseen Pepsin, Mion ja Lyylin. Treenit aloitettiin paikalla makuulla ja minäkin sitten reippaasti menin piiloon. Maya pysyi tosi hyvin, mutta kaula kyllä venyi kun se kuikuili perääni ja katseli vähän kavereitakin. Sitten tehtiin liikkeitä vuorotellen, ensin ihan vain seurautin vähän ja otin yhden suoran luoksetulon, jotta Maya tottuisi paikkaan, eikä ihmettelisi peilejä (kun se ihmettelee niitä kotona makuuhuoneessakin). Kerran se vilkaisikin peiliin, kun juoksi luokseni, mutta jatkoi matkaa kuitenkin vauhdin siitä muuttumatta.

Sitten otin ruutua - ensin vietiin yhdessä alusta ruutuun ja sitten lähetys ruutuun. Meni tosi hyvin ja pysähtyi alustalle kääntyen minuun päin. Toinen samanlainen vähän pidempää (merkiltä) ja taas hyvin. Koska kaikki kaveritkin oli lähetetty myös tyhjään ruutuun, ei me voitu jäädä huonommiksi, vaan kolmannella kerralla lähetin Mayan tyhjään ruutuun. Hyvin meni ja pysähtyi käskystä jälleen kääntyen minuun päin. Hieno tyttö.

Sitten käytiin hypyn kimppuun, jonka luulin sujuvan tuosta vaan, kun kerran ollaan treenattu ja silloinkin onnistui :). Jep. Nyt kyllä kiersi hypyn pari kertaa, hyppäsi, ei istunut jne. Kunnes sitten sain vähän neuvoja ja vein Mayan esteen taakse istumaan ja aloitettiin liikkeen lopusta. Samoin annoin Mayalle istu (sit) -käskyn liian aikaisin (kerrankin käsky liian aikaisin) jo silloin kun Maya oli ilmassa.. joten kun pari kertaa otettiin liike lopusta ja sitten annettiin tuo istu-käsky vähän myöhemmin, saatiin jo onnistuminenkin aikaiseksi. Tätä otin vielä uudelleenkin. Kumman vaikealta tuntui, vaikka luulisi olevan ihan helppo juttu. Mutta eipä kyllä olla tätä aikoihin treenattukaan - oma estekin on lumen alla.

Uutena treenattiin sitä merkkiä. Neuvona viedä lelu n. 2 m päähän merkin taakse ja lähettää Mayan merkki (taakse) -käskyllä merkille. Tätä sai ottaa 2 kertaa :). Hyvin meni ja sitten piti käydän merkin takana ja lähettää koira tyhjälle merkille ja pysäyttää se. Maya teki upeasti. Kyllä se oppii hyvin, kun vaan osaa opettaa. Kiitos Lentsu.

Otin myös liikkeestä maahanmenoa - tätä peiliä apuna käyttäen, tosin meille se taisi kyllä olla hankalampaa... minä kun en ollut tottunut siihen ja Maya vielä vähemmän. Tarkoituksena oli nyt lähteä liikkeelle Mayan nimeä käyttäen (ei sivu-käskyä) ja käännöksen kautta ottaa maahanmeno. Kun vielä itse osasin tehdä tämän luontevasti, niin kuin tavallisesti (ne peilit sekoitti minua), niin ihan hienostihan se Maya tippui maahan. Ja nyt pysyy siellä myös, kun palaan sen taakse eli sinänsä liike on aika hyvällä mallilla.

Jossain vaiheessa otin myös liikkeestä seisomista, joka meni parilla ensimmäisellä kerralla hienosti ja sitten alkoi tökkiä ja Maya tarjosi maahanmenoa. Mahtoiko se sitten luulla, että ensimmäisillä kerroilla ei tehnytkään oikein ja alkoi tarjota jotain muuta? Se kyllä sekoittaa herkästi maahanmenon ja seisomisen liikkeestä.. itse en saisi olla yhtään epävarma, enkä varsinkaan tippaakaan varmistella (katsoa taakse ym).

Kaukoja otettiin myös vähän - ne menivät paremmin, kun tultiin kehästä ulos ja harjoittelin niitä siinä "lepoaluueella". Siinä pääsin jo oikein hyvän matkan päähän ja Maya ei liikkunut oikeastaan ollenkaan istu-maahan -vaihdoissa.

Seuraamista harjoittelin naksulla - palkkasin perusasennosta ja vähän myös oikeasta paikasta, joka oli kyllä melkoisen hukassa, Maya edisti melko lailla. Ollaan nyt harjoitelut sitä vasempaan käännöstä paikalla ja se menee aika hienosti takapäätä käyttäen. Sisätuolitreeneistä on ollut apua :). Yritän nyt vaan pitää seuraamisen iloisena, enkä kamalasti puutu tuohon edistämiseen. Miro löysi hyvän paikan sillä neuvolla, että palkitsin se aina, kun se seurasi niin tiiviisti, että painoi minua. Tätä ajattelin yrittää käyttää myös Mayalla, mutta ihan vielä ei olla siinä, että Maya painaisi seuratessa, joten treenit jatkuu...

Lopuksi otettiin vielä yhdessä paikalla istuminen. Maya jäi hyvin ja pysyi reippaana istumisessa. Käytiin piilossa ja oltiin siellä hetki ja palattiin koirien luo. Kaikki onnistuivat hienosti.

Lähes kaikkea tuli treenattua paitsi noutoa... noutokapula oli vain kassissa mukana. Ensi kerralla se varmaan pitää kaivaa esiin sieltä. Tehtiin vielä pieni lenkki porukalla, tosin lumikinokset ja auraamattomat tiet vaikeuttavat kyllä lenkkeilyä lähes kaikkialla. Tosi kivat treenit oli kivalla porukalla - ensi viikolla jatketaan.

Tänään Miro ja Maya pääsivät lumilenkille pellolle ja metsään. Jessus sitä lunta on paljon ja käveleminen (rämpiminen) hangessa on kyllä työlästä. Viime vuonna oli paremmat polut - nyt tuntui, että joka toisella askeleella upposi polvia myöten hankeen. Koirilla oli kivaa ja nyt ne vetelevät tyytyväisinä päiväunia Casper vieressään. Cassu on nukkunut koko päivän kerällä fleece-viltittiin kääriyteenä välillä vain asentoa vaihtaen. Kissan mielestä paras tapa viettää pakkaspäivää.

Kotitreenit

Eilen oli sen verran parempi olo omistajalla, että otin Mayan kanssa pienet sisätreenit. Maya törmäsi lenkillä ihanaan shelttipoikaan, jota se liehakoi juoksemalla pitkin polkuja ja lumihankia ihan ekstaasissa. Valitettavasti Miro oli ihan toisenlaisessa ekstaasissa ja oli sitä ennen yrittänyt syödä shelttipojan suihinsa. Hohhoijaa...

Aloitettiin raivaamalla pieni tila matolle olohuoneeseen (muuten on liian liukasta) ja treenattiin perusasentoja tuolin avulla ja ilman. Sain aika näppärästi sen peruuttamaan käännöksessä tuolin avulla. Sitten treenattiin kaukoja. Nyt ollaan junnattu niin kauan paikoillaan, että päätin kokeilla jotain uutta, jotta voisin pidentää välimatkaa. Laitoin Marjalta saadun pitkän makkaralelun Mayan eteen ja käskytin maahan. Ihan ensimmäisellä kerralla ei onnistunut, mutta sitten likka hoksasi, että on tarkoitus pysyä paikoillaan! On narttu sitten vaan älykäs urokseen verrattuna :). Hyvin meni istu/maahan/istu -vaihdot nyt. Valoa tunnelin päässä siis! Tästä rohkaistuneena hain eteisestä kunnon noutokapulan ja vein sen muutaman metrin päähän - Maya sivulle ja se kysyy nyt tosi kauniisti lupaa saada lähteä. Minusta se on suloista, on sitten hyvä tai ei... lähti reippaasti hakemaan, mutta sitten ihmetteli, että mikä kumma tämä on. Toi se kyllä sitten kehumisen avulla. Toistoja muutama ja sitten heittelin sitä noudettavaksi pari kertaa. Aika kivasti tuo - antaakin - ei kyllä sivulle, mutta työstetään sitä vaikka erikseen. Muutama kartion kierto vielä päälle - ja muutama merkki, mutta tässä on kyllä nyt varmaan kysyttävä viisaamman neuvoa, ettei mene väärin.. siis Maya menee kartion taakse ja pysähtyy käskystä, mutta kun on välimatkaa niin vähän, on vauhtikin hidas.. jatkaako tästä ja millä käskyllä - vai opettaako vain kiertämään? Pulmansa jokaisella :). Konsultoidaan...

Kulttuurivuosi 2011 on alkanut

Meillä uuden vuoden vietto sujui sohvalla/sängyllä ja juoden mustaherukkamehua kylmänä ja kuumana. Piti sitten saada toinen flunssa joulukuun sisään. Tämä vielä vähän jämerämpää mallia, kuumettakin oli oikein reippaasti. Koirat onneksi pääsivät Mirvan kanssa metsäilemään päivittäin ja katit - no, ne makasivat sangen tyytyväisinä mamman vieressä sängyssä. Raketteja ei meidän perheessä onneksi pelätä - tosin illalla oli tarjolla vain takapihaulkoilua, kun mamma ei vielä ulos selvinnyt. Maya juoksi ahkeraan ulkona välittämättä raketeista, Miron mielestä parin kolmen tunnin metsälenkki riitti ihan mainiosti ja se vaihteli paikkaa sohvalta sänkyyn. Kissat eivät välitä raketeista tuon taivaallista - tai no - yllättävää kyllä, kaikkein arin yksilö eli Harvey istui ikkunassa tarkkailemassa valoilmiöitä varsin kiinnostuneena. Se on muutenkin meidän perheen yöeläin. Päivät se nukkuu sikeästi jossain jemmassaan ja iltaisin kömpii sieltä ylös. Jos nousee yöllä ylös, on Harvey aina päivystyspaikallaan istumassa.

Se on sitten alkanut. Ai mikä? No, Turku on vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupunki. Vuodesta tulee taatusti kiireinen työn kannalta - mutta kyllä on kaupunki täynnä hienoja tapahtumiakin! Me aloitamme kulttuurivuoden vieton tiistaina uudella Vares -elokuvalla. Sitten aukaistaankin Logomo ja siitä se lähtee...

Noutajat - nuo kiltit perhekoirat

Ah, savu nousee taas korvista... nyt kun on näitä kaiken maailman koirankoulutusohjelmia televisio täynnä, niin jopas ovat koiranomistajatkin ottaneet opit käyttöönsä. Sessen kanssa jäädään sievästi odottamaan, kun se toinen koiranomistja rauhassa tassuttelee omien koiriensa kanssa ohi. Njet. Niihän sitä luulisi. Mutta kun sinne maahan lakoaa parikymmen kiloinen labbis, niin 100% varmuudella se pomppaa sieltä rähjäten ylös, juuri kun olet omien koiriesi kanssa siinä kohdalla.  Luntakin on niin paljon, että ohittamaankin joutuu paljon lähempää kuin kesällä. Ja siellähän se labbis taas odotteli meitä lenkkipolulla. Miten herttaista. Jos ei olisi ollut työaamu, olisin taas jäänyt omien koirieni kanssa myös odottelemaan kymmen - parinkymmen metrin päähän ja katsonut, kummalla omistajalla hermot pitää. Minulla piti kesällä. Mutta ei - koirat sivulle ja yrittämään ohittamista. Yritä siinä sitten Mirolle sanoa, että mennään ohi kauniisti (tänään se kiltti labbis ei pomppaa sieltä ylös täydessä raivossa), kun Mirokin tietää 100% varmuudella, että kohta sieltä tullaan... Ja niinhän siinä taas kävi.

Joten - olisiko niin hurjan vaikeaa a) todellakin pitää se koira siellä maassa ja hiljaa, jos on ihan pakko jäädä sinne kyttäämään (luulisi onnistuvan aikuiselta mieheltä) b) jos tietää, että se oma sesse ei pysy siellä, ohittaa ne vastaan tulevat koirat reippaasti kävellen, jolloin tilanne olisi edes tasapuolinen kaikille c) pyytää sitä vastaan tulevaa ihmistä useamman koiransa kanssa pysähtymään ja itse äkkiä luikkia ohi.... Mikä tahansa näistä olisi mukavampaa, kuin se, että se olen joka kerta minä kahden koiran kanssa, joka saan päälleni nämä maassa vaanivat herrantertut. Miro oikeasti inhoaa jo valmiiksi kaikkia maassa makaavia koiria, koska ne ovat sieltä joka kerta kohdelle osuessa pompanneet pystyyn hampaat irvessä.

Mayan kanssa sisätokoiltiin illalla. Tilaa on rajallisesti - vain olohuoneen maton kulma, koska muualla on ihan liian liukasta. Sinne sijoitin merkkikartion ja lähetin Mayaa kiertämään sitä. Vähän sillä meni, ennen kuin tajusi.. mutta sitten sain jo kiertämäänkin. Pysäyttelin silloin tällöin käskyllä ja heittämällä namin. Sitten pistin kartion taakse tunnarikapulan ja lähetin kiertämään - nappasi kapulan, minä käännyin lähtösuuntaan ja Maya tuli sivulle.. ei ihan vielä kapulan kanssa loppuun, mutta jos tälla saataisiin luotua tunne siitä, että sen kapulan kanssa voi tulla sivulle.. Kapulaahan (tai lelua) se kyllä tuo minulle, mutta sen kanssa sivulle tulo on vaikeaa. Otin vielä kartion pois - vein kapulan ja lähetin Mayan hakemaan - ihan ok. Pari kertaa pyysin sivullekin - tuli hyvin, mutta kapula kyllä tipahti ennen. Yritetään nyt vaan luoda sille positiivista mielialaa, eiköhän se tästä. Pari kertaa uskaltauduin jopa laittamaan kapulan sen tassujen eteen niin, että Maya on sivulla ja nostamaan siitä. Ihan ok. Kivaa oli Mayalla - sillä ihan selkeästi on hirveä tekemisen tarve. Kaukoja toki ollaan treenattu päivittäin, mutta muuten on treenit jääneet vähemmälle. Nyt pitää taas aktivoitua. Torstaina on kai luvassa Mayalle Mirvan agitreenitkin :).

Kissojen joululahja

Koirat saivat pakenttinsa ensin - Maya murhasi uuden pallonsa noin 3 sekunnissa. Ja Miro taisi varastaa Mayankin hirvikiekon. No, sen kyllä sitten näkee lenkillä..

Kissoille annoin kissanmintulla täytetyn lelukalan. Nauroin kippurassa niiden touhuja. Kissanminttu todella tekee kissat ihan hulluiksi. Ensin lelukalan omi Curry ja kenelläkään muulla ei ollut asiaakaan sen lähelle. Curry puski, kieri, ravisteli ja heitteli kalaa. Franklin yritti tehdä tuttavuutta kalan kanssa, mutta Curry tyynen rauhallisesti huitaisi sen pois tassullaan. Kun Curry oli aikansa leikkinyt kalalla, se väsähti ja muutkin saivat tutustua kalaan. Seuraavaksi sillä leikki vuoroaan odottanut Franklin.. jälleen kierittiin, heiteltiin, purtiin ja hyökkäiltiin kalan kimppuun. Casper olisi myös halunnut osansa, mutta pojat ei oikein sovi samalle pöydälle/leikkiin, joten kävin aina välillä hakemassa Cassun kauemmaksi, ettei tule joulutappelua. Claus taas yritti tutustua kalaan sivistyneen rauhallisesti, kuten pyhälle kissalle sopii.. Sen jälkeen Curry taas omi kalan itselleen...  Pöydällä ne nytkin päivystää minttukalansa vieressä.

Häivy!

Minttukalaaa jeee!

Minttukala keskellä... Franklin tuijottaa Casperia



Nyt on mun vuoro



Sitten vielä pari kuvaa lisää... Mayan synttärikakusta, Mirvan upean ekologisesti pakatusta joululahjasta sekä uudesta joulukoristeestani.

Iloista joulua kaikille!

Amarantes Y.S.L Parisienne 1-vuotta!

Niin se vaan aika menee - Maya täyttää tänään vuoden. Onnittelut ihanalle ja aktiiviselle prinsessalleni sekä sisaruksille Merrille, Sindille, Veegalle ja Valppaalle. Merrin näinkin eilen Messarissa (onnea PU4 -sijoituksesta) ja kyllä oli pojassa paljon samaa kuin siskossaan - silmien ilme varsinkin. Toki pojalla oli pidempi kuono ja kokoa enemmän kuin siskollaan, mutta kyllä sisarukset vaan toisiian muistuttivat.

Maya pääsi synttärien kunniaksi moikkaamaan kummitätiään Ullaa Saloon samalla kuin Clausista otettiin vasta-ainetestit. Samalla reissulla haettiin sitten kassillinen joululahjoja Eräeläimen -70% loppuunmyynnistä. Mukaan tarttui myös 3 kantokoppaa, kun halvalla sai :). Luita riittää, pantoja ja katit saivat ruokaa.

Muuten mamma onkin hiljainen, kun ääni katosi eilen.. ihan pienen pieni flunssapoikainen loppuviikosta ja sitten eilen se ääni lähti. Nyt täytyy vaan toivoa, ettei etene äänihuulten tulehdukseksi, mihin minulla on taipumus. Katit käyttivätkin sen heti eilen hyväkseen - pienoinen kattitappelu taas poikien välillä. Tosin myös Miro on saanut haavan korvaansa - ilmeisesti se on mennyt keskelle catfightia.

Juhlan kunniaksi kuvia Mayan hakureissulta Amarantes kennelistä

Varkaudesta. Mayan lisäksi kotona oli vielä Valpas, joka esiintyy myös kuvissa.

Koirien joululahja

Miro ja Maya saivat tänään joululahjansa - vähän etuajassa, mutta väliäkö sillä. Tanja kävi hieromassa molemmat. Kummallakin oikea takaosa jumissa ja Mirolla vasen etuosa. Niin ja kinner. Mayalla taas ranka vinossa ja joku S? ihan jumissa. Minä kun unohdan sekunnissa, miksä S1 tai muu se oli, mitä Tanja sanoi. Mutta siis molemmat saatiin kuntoon ja nyt ollaan pari päivää rauhallisemmin. Miro oli tällä kertaa superkiltisti ja tuntui oikein nauttivan, neitokainen kiemurteli oikein olan takaa. Nyt molemmat nukkuvat tyytyväisinä.

Kävin itsekin hierojalla viime viikolla ja olin lapaluista päänahkaan asti täysin jumissa. Ja se kyllä tuntuikin - ei ollut paikkaa, mistä en olisi ollut kipeä. Olisin kuulemma voinut tulla vähän aikaisemminkin :). Ensi viikolla sitten uudestaan.

Huomenna menen Messariin katsomaan näyttelyä - tai taidan kyllä ensimmäiseksi suunnistaa katsomaan PM-koiratanssia, kun Anettekin näyttää olevan joukkueessa. Joululahjat on kyllä jo ostettu, joten ostoksilla käyntiä voisi rajoittaa :). Maanantaina on onneksi vapaapäivä. Käytän Clausin Salossa vasta-ainetesteissä Mirvan kanssa. Ensi vuoden projekti on nimittäin Clausille supreme premior -titteli ja pitää käydä ulkomailla hakemassa ainakin yksi caps... ajattelin yrittää sitä Ruotsista huhti- toukokuussa. Jos ei sieltä tule (Ruotsissa kun voi olla kilpailuakin - siellä tuntuu olevan hyviä lilanaamioita), niin sitten pitää suunnata esim. Tallinnaan. Mutta kun tästä olisi niin helppoa mennä Tukholmaan näyttelyyn, joten pitää sitä nyt ainakin kerran kokeilla.

Kodasta hyppyvalio - onnea!

Lauantaina vierailtiin Mayan kanssa ATT:n kisoissa - likka ei juurikaan ehdi muuta kuin tuijottamaan radalle ja ilmaisemaan halunsa päästä sinne suhteellisen pontevasti. Hiljaa se kyllä on, JOS sen kanssa tekee jotain, mutta jos ei... Pääsi sitten onneksi Mirvan kanssa hallille treenaamaan ja purkamaan energiaansa. Ja vielä pienet lumileikit siihen päälle. Tosin neiti hienohelma antoi kyllä poikien enemmänkin juosta hangessa ja katseli päältä. Lunta tosin on niin paljon, että Maya melkein uppoaa hankeen.

Hyvin luminen Maya

Koda & Taisto

Maya & Rai

Sunnuntaiaamulla lähdettiin Mirvan kanssa ajelemaan kohti Seinäjokea. Lähdettiin Mayan kanssa Kodan ja Mirvan kannustusjoukoiksi Seinäjoen kisoihin. Maya opettelee samalla, miten ollaan ja käyttäydytään pidemmillä kisamatkoilla. Hyvin se autossa meni ja hotellissakin on tosi kiltisti. Seinäjoen kisat olivat Wallsport -hallissa, joka oli kyllä aivan loistava. Avara, valoisa, korkea ja hyvä pohja. Kyllä siellä kelpaa karsinnat pitää ensi vuonna. Matkan kruunasi se, että Mirvan Kodasta tuli hyppyvalio! Tekivät tosi hienon radan ja sijoittuivat kovassa seurassa neljänsiksi (1. Sky, 2. Hitti, 3. Punssi, 4. Koda). Onnea!!

Jee, musta tuli hyppyvalio!!!

Mayan kanssa treenasin hallissa aina väliajoilla myös tokoa - teki tosi reippaasti, tosin ehkä myös aavistuksen verran äänekkäästi. Mayahan ei tokoa treenatessa ole äänähdellyt juurikaan.. mutta kun nuo agikisat olivat siinä vieressä, niin likka kävi tosi ylikierroksilla. Ehkei niin vakavaa? Oli ainakin tosi innoissaan ja teki hyvin hommia. Otettiin kaikkea pientä; seuraamista, luoksetuloa, jääviä liikkeitä, kaukoja ym. Maya sai myös reippailla paljon Kodan lämmittelyseurana. Itsenäisyyspäivän loppu meillä menikin Mayan kanssa sohvalla torkkuen..