Lammaspaimen kohtasi lampaat

Tiistaina lähdettiin Mirvan kanssa Piikkiöön koirien kanssa tutustumaan ensi kertaa lampaisiin. Mukana paimenkoirat Koda ja Maya. Ja kaksi hyvin epävarmaa omistajaa. Meillä ei siis kummallakaan ollut kokemusta lampaista (mitä nyt olen joskus käynyt katsomassa treenejä ja kerran kisoja), eikä aavistustakaan siitä, miten kumpikaan koirista suhtautuisi lampaisiin. Pahin pelko taisi Mirvalla olla, että Koda olisi lampaille agressiivinen ja minulla, että Maya häipyisi koko laitumelta - tai oikeastaa vielä nolompaa, pyytäisi lampaita leikkimään. Meidän molempien olisi pitänyt luottaa koiriimme enemmän :).

Kouluttaja-Outi kertoili meille, mitä laitumella tapahtuisi ja mitä Mirvan pitäisi tehdä. Mirva siis ohjasi molempia, minun selkäni ja koordinaatiokykyni ei oikein toimi. Ja kun Maya on jo tottunut tekemään hommia Mirvan kanssa, olin siitä varma, että Mirvan kanssa Maya toimisi lampailla hyvin.

Ensimmäiseksi Mirva kokeili paimentamista Mayan kanssa aitauksen sisällä. Koira oli ensin Outilla hihnassa ja Mirva houkutteli lampaat keskelle kehää (ja anteeksi nyt vaan kaikki paimennuksesta ymmärtävät, termit sun muut eivät ole hallussa). Koiran piti kulkea lampaiden perässä. Onnistuihan se - vaikeampaa taisi olla Mirvalla. Oikeasti ei ole helppoa, kun on ihan uusi laji kyseessä, johon liittyvät vielä elävät eläimet, joiden käyttäytymistä ei tunne. Maya päästettiin myös vapaaksi ja ihan kivasti se kulki lampaiden perässä ollen niistä ihan kiinnostunutkin. Pisteli kyllä poskeensa myös lampaiden papanoita. Asia, josta EN ole yllättynyt, kun pupun papanatkin ovat suurta herkkua. Myös Koda meni hienosti, eikä yrittänyt yhtään näykkiä lampaita ja oli aivan hiljaa. Mirvan - niinkuin minunkin - pelot olivat siis ihan turhia.

Seurailimme välillä, miten pidemmälle ehtineet, hoitavat hommat Takun toimiessa taitavana apuopettajana ja sitten Koda ja Maya (erikseen tietysti) pääsivät uudelleen lampaille. Outi vielä päästi ne koettamaan paimentamista oikein laitumelle. On hyvin vaikea itse sanoa, miten ne menivät, kun ei lajia tunne, eikä oikein tiedä, mitä koiran pitäisi tehdä. Maya ainakin kulki hyvin lampaiden perässä, välillä vähän liiankin lujaa. Mutta noin nuoreksi koiraksi tosi kärsivällisesti ja kiltisti. Ja vain kerran se yritti saada Takua leikkimään. Vain kerran johtuu kyllä siitä, että Taku teki hyvin selväksi Mayalle, että hän ei ole moisesta kiinnostunut ja Maya palasi nätisti lampaiden perään.

Kerrassaan mielenkiintoinen kokemus. Mirvakin taisi innostua :). Joten seuraavaksi varmaan sitten kokeillaan taas shelttien paimennuskurssilla (tai enemmänkin lampaisiin tutustumiskurssi) 18.9.

Maya erikoisnäyttelyssä

Maya aloitti näyttelyissä käymisen erikoisnäyttelystä, kuinkas muuten :). Itse en noista pentuluokista ole niin kovin innostunut, mutta erkkari on asia erikseen. Mielelläänhän sitä ottaa erikoistuomarin (rodun kotimaasta) arvostelun koirastaan. Joten sunnuntaiaamulla herätyskello soimaan klo 4:30 ja startti kohti Tamperetta klo 6:00. Jippii. Minä kun EN ole aamuihmisiä. Mayakin kyllä näytti siltä, että ei meinannut uskoa, että me lähdetään johonkin siihen aikaan. 

Katin kanssa siis auton nokka kohti Lietoa ja Rostenien bussia. Onpa kyllä kivaa (ja edullista, kiitos) matkustaa yhteisellä pikkubussilla näyttelypaikalle. Mukana lauma koiria, kaikkien tarvarat ja 8 ihmistä. Maya matkusti kopassaan kiltisi mennen tullen.

Näyttelypaikka oli Kaupin vinttikoirarata Tampereella. Ihana paikka pitää erikoisnäyttely - tilaa, vehreyttä, vessoja tarpeeksi (tärkeä juttu), buffetti ym. Kehät olivat supertilavat! Oma mielipiteeni onkin, että erikoisnäyttelyt voisi aina pitää siihen aikaan, kun ne voi pitää ulkona.. Sisätiloja n. 200 koiran näyttelylle on vaikea löytää, ainakin budjettiin sopivia. Aika vähän on myös paikkoja, joihin saa viedä koiria..

Tuomareina oli pennuilla ja uroksilla Gwen Beaden, ja häneltä nimenomaan halusinkin Mayalle arvostelun. Pentuja oli ilmoitettu näyttelyyn tosi paljon: 5-7kk uroksia 7, 7-9 kk uroksia 8, 5-7 kk narttuja 9 ja Mayan luokassa 7-9 kk peräti 15 kpl. Arvostelut olivatkin pitkiä ja perusteellisia - kuten erkkarissa yleensä.

Maya esiintyi oikein kauniisti - mitä nyt häntäänsä piti kohti taivasta... Olimme luokassa ensimmäisenä (kannattaa ottaa pentu A:lla alkavasta kennelistä), mikä itse asiassa on minulle tosi hyvä paikka. Maya seisoi oikein kivasta ja liikkuikin hyvin. Paremmin, mitä pidempään oltiin kehässä. Aluksi ihan kävelin sen kanssa (osaksi juuri sen takia, ettei häntä nousisi, eikä hyppisi), mutta lopussa sain ihan juostakin, ja Maya liikkui entistä kauniimmin. Luokassa oli monta tosi kaunista narttupentua, joista voiton vei kiiltävän musta tri Susadan Wannabee ja toinen oli ihana soopeli narttu Myhappiness A First One. Maya olikin sitten hienosti kolmas ja Marjan Lilli neljäs. Kaikille neljälle vielä KP:t! Olin sijoitukseen todella tyytyväinen, sillä nuo kaksi ensimmäistä olivat todella kauniita narttuja - itse asiassa kaikki neljä :) !.

Maya sai hienon arvostelun, jos ihan aiheesta ainoat negatiiviset lauseet väristä ja hännän kannosta:
7 kk vanha blue merle, hyvin murrettu väri mutta värin tulee vielä kirkastua. Nartulla on kaunis pää, oikeanlaiset  ja oikean malliset ja oikein sijoittuneet silmät, hyvin pyöristynyt kuono-osa ja sievät hyvin käytetyt korvat, hyvät olkavarren kulmaukset, hyvät kylkiluut ja hyvät polvikulmaukset ja hyvä matala kinner, liikkuu vauhdikkaasti, vain hieman ylpeä hännästään. Erittäin lupaava pentu.

Tämän jälkeen sainkin sitten keskittyä valokuvaamiseen. Se oli tietysti hieman haasteellista, kun oli käytössä kaksi kehää. Tein sitten sen ratkaisun, että kuvasin pääasiassa urosten kehässä. Siihen tuli valo paremmin ja kun vielä huomasin, että narttujen tuomari arvosteli koirat pöydällä (kun saneli arvostelua), niin valinta kohdistui sitten tähän kehään. Toki välillä juoksin narttuejen kehässä ja lopussa, kun kehät vähän vuorottelivat, otin kuvia molemmista kehistä. Ja uroskehässä oli vielä muutama suunnattoman ihana koira, josta halusin kuvia.

Kuvassa poika Brad Pitt ja isä Freddy

Voiton uroksissa ja ROP oli Pikikuonon Brad. Se on kyllä niin taivaallisen kaunis koira. Ja kakkoseksi tuli Bradin isä Golden Rose Play With Fire. On siinä kyllä isä ja poika niin kauniit... Nartuissa paras oli Minitiimin Quest For Glory ja PN2 Sunsweet Biggest Dream. Kun vielä erikoisnäyttelyssä saatiin sekä uroksissa (Lundecock's Traveling Man) ja nartuissa (Silimen Keijun Aamuusva) uusi valio, niin päivä oli varsin onnistunut. Ja pitkä :). Lähdimme joskus 17:30 kotia kohti, kun vielä kasvattaja- ja jälkeläisluokat olivat arvostelematta. Kotona olin klo 20:00 maissa ja ensi töikseni vein Mirren lenkille - kera Mayan tietysti. Sitten istahdin telkkarin ääreen ja kävin kamerasta kuvat läpi niin, että poistin kaikki selvästi epäonnistuneet. Kuvia on tosi paljon, joten niiden saaminen koneelle vie aikaa.. Varsinkin kun tänään illalla menen katsomaan tokokisoja, huomenna Maya menee katsomaan lampaita ja keskiviikkona on tokokurssi..

Maya löysi tietysti erkkarista myös leikkikaverin - kiitos Papu leikkituokiosta!

Agitreenit lauantaina

Lauantaina Mirva kera veljensä tulivat hakemaan minua ja Mayaa agilitytreeneihin. Paikalla myös Annette & kumpp. Maya sai treenata keinua - ensin ylösmenoa ja loppuun asti menemistä pöydän ja tyynyn avulla ja lopuksi loppuosaa. Ihan mukavasti tämäkin alkaa sujua, vaikka jännä este onkin. Sitten Maya otti pientä radanpätkää, jossa hyppyjä ja putki. Vauhti on kyllä tytöllä jo melkoinen - halu tehdä on kova. Irtoaminen putkiin on vielä vähän hakusessa, tuppaa pyörimään siinä edessä ja tuijottamaan Mirvaa. Sisällä vielä muutama matalan A-esteen kontakti ja sitten Maya pääsi lenkille bortsujen ja Kodan kanssa. Kotona olikin sitten kylvyn aika - kyllä vaan tuolla pöllyävässä hiekassa treenaaminen likastaa koko koiran. Eikä likaisena voi mennä erikoisnäyttelyyn :).

Tokokurssilla aiheena liikkeestä seisominen

Se pelätty kerta tuli sitten, kun aiheena oli liikkeestä seisominen. Liike, jota en ole osannut opettaa yhdellekään koiristani kunnolla. Senpä vuoksi olin jättänyt sen opettamisen Mayalle tälle kurssille. Jotta en itse tekisi mitään typerää. Eikä se sitten loppujen lopuksi ollut niin hankalaa, kun luulin. Tai no - Maya siis on fiksumpi kuin aina muistan (ja ohjaaja tyhmempi).

Aluksi treenattiin pysähtymistä leikin lomassa. Tosin ensin piti taas valita se käskysana. Tämä tuottaa minulle aina henkistä tuskaa, vaikka olin miettinyt asiaa jo etukäteen. Minulla on "back" käytössä kaukoissa, joten sitä ei voinyt käyttää. Mayalla on "sit" istukomentona (ja kun minä olen kysymyksessä, välillä tulee varmasti käytetty "istu" sanaakin - tai sitä Miron "up" -sanaa), joten en halunnut käyttää mitään sellaista sanaa, mikä muistuttaisi tuota ja koira voisi sekoittaa ne. Näin siis "stå" (Mirolla käytössä) jäi pois - sana alkaa samanlaisella ssss -äänteellä. Myös "seiso" sana on sen verran samantyyppinen ja sitä paitsi käytössä meillä näyttelyseisomisen yhteydessä. Olin ajatellu "stop" sanaa, mutta sekin alkaa s-kirjaimella. Joten päädyin sitten sanaan "top". Väliäkö sillä, mikä se on, kunhan toimii ja minä muistan sen... Tämän kaiken ehdin siis pähkäillä 5 minuutissa...

Leikin Mayan kanssa vetolelulla ja yritin myydä sille tuon "top" -seisomisen/pysähdyksen, heittämällä lelun koiran yli/taakse). Mielestäni Maya hoksasi aika hyvin. Se on äärimmäisen nopeaoppinen otus. Tätä treenattuamme hetken, piti kääntää koira leikkiessä niin, että se oli sivulla ja siitä antaa käsky pysähtyä seisomaan - tämäkin meni kivasti. Tässä siis treenattiin jo liikkeestä seisomaan jäämistä. Tässä sitten vaan tein sen ikävän huomion, että Maya ei palkkautunut kunnolla lelusta. Pysähtyi kyllä ja lähti lelun peräänkin, mutta ei oma-aloitteisesti leikkinyt lelulla. Pikainen neuvottelu Lentsun kanssa ja palkka vaihdettiin lentävään nakkiin. Mistä sitten seurasikin taas heittotreenejä ohjaajalle. Tällä Maya palkkautui paremmin. Maya on jännä koira; osassa se palkkautuu paremmin lelulla, osassa namilla. Kokeilemalla kai saa vain selville, missä milläkin. Epäilen kyllä, että kuumuuskin vaikutti asiaan.

Seuraavaksi treenattiin sitten liikkeestä maahanmenon loppuosaa. Eli koira jätettiin seisomaan, etupalkaa eteen ja koiraa totutettiin siihen, että se pysyy paikoillaan, vaikka ohjaaja liikkuu. Jaksan kyllä ihmetellä, miten tuo likka voi tällaisenkin tajuta heti. Joko (hyvin mahdollista) opetin Miroa ihan väärin tai sitten tuo vaan on paljon näppärämpi. Maya antoi minun liikkua hyvin eteen, sivulle, edes takaisin - ja sain jopa onnistumaan takaakierronkin - Lentsun ystävällisillä neuvoilla (turhat käskyt vain sekoittavat koiraa). Jätin Mayan "top" käskyllä ja pienellä avulla seisomaan ja vapautin sitten "ok" -käskyllä namille hetken kierrettyäni koiraa/kenttää. Hyvä tyttö. Maya siis.

Sitten treenattiin kaukokäskyjen seisomaan nousemista kahdella tavalla eli niin, että etujalat pysyvät paikoillaan ja niin että takajalat pysyvät paikoillaan. Ensin Maya maassa ja "vedettiin" namilla ylös. Muutaman kerran Maya ihmetteli, mitä tehdään, mutta sitten nousi sieltä hienosti. Tosin kuulemma liian kovalla vauhdilla. Sitten treenattiin niin, että koira oli jälleen maassa ja pienellä käsiavulla rintakehän alta saatiin koira nousemaan ylös niin, että se samalla peruutti taaksepäin. Tätä ollaan treenattu Mayan kanssa ihan pentuna ja tuntui siitä jotain muistavankin. Tässä vaiheessa oltiin sitten muuten jo syöty melkein  3 nakkia. Aika paljon tuollaiselle pikku koiralle.

Jossain vaiheessa treenattiin myös sitä, että koira irtoaa ohjaajastaan parisen metriä ja sitten pysäytetään seisomaan. Tässä piti ottaa se oma mielikuvitus mukaan ja sehän on minulle aina niin turkasen vaikeaa. Miten saada koira irtoamaan ilman esim. hyppyestettä (tässä treenatiin siis hyppyä ilman hyppyä)? Maassa oli sopivasti tyhjä alusta ja päätin sitten kokeilla lähettää Maya eteen -käskyllä (jota on nyt treenattu) alustalle - lähtihän se sinne - ja sinne pysäytys. Koiran siis tarkoitus lähteä eteen ilman ohjaajan ja käskystä pysähtyä ohjaajaan päin eli kuten alokasluokan hypyssä.

Sitten treenattiin takapalkalla luoksetulon pysähdystä. Takapalkkaa en ole aikaisemmin käyttänyt Mayan kanssa. Maya jätetiin istumaan ja takapalkka 1-2 m päähän koirasta. Ensin vain kutsuttiin luokse ja vapautetiin sitten palkalle. Suhteellisen lyhyt välimatka tietysti, kun uutta asiaa opetettiin. Tästä muutama toisto ja sitten koiralle annettiin pysähtymiskäsky ("top" + vielä vahvistamaan käsimerkki, myöhemmin voi sitten päättää kumpaa käyttää) ja vapautettiin palkalle. Hieman tämä vaatii nyt treeniä, mutta sain kyllä ihan onnistuneenkin suorituksen. Siis koira oli tässä taas paljon fiksumpi kuin ohjaaja, jolla tuntuu vain 1 asia kerrallaan pysyvän päässä... Kun pitää ajatella käskyä, omia liikkeitä, niitä heiluvia käsiä, pysäyttämistä, vapauttamista, palkkaamista..

Lopuksi vielä paikalla makuu, joka meni Maylta hienosti. Kontakti koiraan ennen käskyä, ensimmäisellä maahan, jäi hyvin ja pysyi paikoillaan. Lyhyt aika = onnistuminen. Itse tosin taas laitoin etupalkan liian lähelle ja jouduin siirtämään sitä, jotta pääsen peittämään sen, ettei Maya näe. Vapautus palkalle sivulta - toki koiraan oli vielä vähän välimatkaa, mutta jaksoi hyvin olla maassa.

Sitten saatiin kotiläksyksi puun kiertäminen. Vissiin pitää Mirvan kanssa vähän neuvotella :).

Tässä vielä Lentsun ohjeet kotiläksyjen treenaamiseksi: Seisomiset leikkinä edestä (helpoin) ja sivulta. Pysymiset seisomassa erikseen. Kaukojen ylösnousun eri tekniikat (etu tai takajalat paikallaan). Irtoaminen + seis (alo-hyppy ja ruutu, merkki), tähän sitä mielikuvitusta, millä koira irtoaa. Kotiläksynä myös se puunkierto. Ohjaajasta irtoaminen on ylempiä luokkia varten ehdoton edellytys ja helpointa se(kin) on treenata leikin varjolla

Treenit ja pystiksiä

Lauantaina pääsimme pitkästä aikaa oman ryhmän tokotreeneihin Mayan kanssa. Tosin treenit eivät kyllä alkaneet ollenkaan hyvin, kun pääsimme hallille, oli koko tienoo täynnä autoja ja halli täynnä porukkaa. Kellokin oli jo sen verran, että meidän treenivuoro oli jo alkanut... eikä tietenkään kukaan ollut voinut meille ilmoittaa mitään. Harmittaa, sillä olisimme voineet siirtää treenit muualle, jos joku olisi vaivautunut ilmoittamaan meille. Toisaalta myös ne hallitreenit olivat tärkeät, sillä meidän ryhmässä jäseniä, joilla hallissa kisat viikon päästä. Ulkokentällä vielä agitreenaajia... Sisällä oli joku handler -kurssi, jonka jälkeen sitten koko halli  oli täynnä nakin palasia ja pissalätäkköjä. Kiva.

Aloitimme treenit ulkona, kun emme tienneet, koska pääsemme halliin. Mayan kanssa otin seuraamista, siitä käännöksiä ja sivulle tuloja kaikista asennoista. Seuraamisessa tuppaan edelleen katsomaan koiraa, kun en ole varma, onko se siinä sivulla. Onneksi nyt olivat Marja ja Annan seurana.. Myös maahanmenoja treenattiin - aika kivasti menee maahan (heittäytyy), mutta jää mielellään myös "kumartavaan" asentoon. Pitää olla tarkka, mistä palkkaa :).

Vihdoin tunnin päästä siitä, kun treenivuoromme olisi pitänyt alkaa, pääsimme halliin. Jos nyt joku hyvä puoli pitää hakea, niin kerrankin oli koko halli käytössä ja kehänauhat paikoilla. Se handler -kurssi kun jatkuisi sunnuntaina. Muuten tosiaan oli sitten makupaloja pitkin kenttää.. Toivon totisesti, ettei Annan Voitto sitten kokeessa jää nuuskimaan kenttää, kun nyt ruutuun lähetettäessä pojan matkalle osui niin nakkiyllätyksiä kuin pissalätäkkökin.

Maya teki hallissa luoksetulon, joka onnitui mainiosti. Palkkasin sen jäämisestä kerran ja sitten otin pitkältä matkalta luoksetulon. Ei varastanut, vaan tuli nopeaan luokseni. Sivulletulon varmistin.  Sitten päätin kokeilla ruutua... eli Anna meni ruutuun heiluttamaan Mayan lelua ja minä lähetin Mayan ruutuun. Kivasti lähti sinne - ja repi lelua Annan kanssa. Mayalla ei siis ollut aavistustakaan siitä, että tässä treenattiin ruutua. Oli vaan kiva juosta minun luotani kiinni heiluvaan leluun. Muutama toisto ja sitten Anna jätti lelun ruutuun. Maya lähti hyvin sinne lelulle, mutta sitten seisoi lelun vieressä odottamassa, että joku tulee leikkimään sen kanssa :). Hassu pieni tyttö.

Sunnuntaina lähdimme Sadun, Iidan, Kiian ja Hekun kanssa Lammille Tempore & Tirhan kenneleiden kesäpäiville. Pystiksiä oli taas kaikkia kokoja ja kaikkia värejä. Maya oli aivan ihastuksissaan leikkikavereiden määrästä - niin ja siitä lammesta. Kyllä on sheltti niin erilainen. Maya oli ihan kuin kotonaan, puuhaili omiaan ja leikki kavereiden kanssa. Sillä ei ole minkäänlaista eroahdistusta havaittavissa. Uiminen oli siitä huippukivaa - ja toisilta lelun/kepin varastaminen. Heku myös viihtyi lammessa :). Ja osallistui Heku Sadun kanssa temppurataan ja juoksukilpailuunkin. Mukavaa oli taas nähdä pystiksiä ja tuttuja ympäri Suomea.

Illalla sitten Miro tuli kotiin mökiltä. Poikki oli poika. Se oli myös uinut joka päivä. Oli kuulemma inhonnut yli kaiken mökillä olevaa muurahaispopulaatiota. Äidin poika :). Se ravisteli vielä kotonakin tassujaan ja sätki välillä sillä tavalla, kuin joku itikka olisi turkissa. Otan osaa. Minulla on ihan samanlainen olo, jos olen lähelläkään muurahaisia. Tänään on sitten jo rauhoittunut... Mayalla ja Mirolla on ollut hauskaa - ilmeisesti olivat kaivanneet toisiaan.

Kahden nakin treenit

Nyt kun ollaan hetki kahdestaan kotona Mayan kanssa (tai siis on katit kotona), niin on helppo poiketa treenaamaan iltalenkin yhteydessä. Eilen ja tänään ollaan treenattu omalla kentällä parin nakin verran. Siinä on mittari juuri sopivan pitkille yhden koiran treeneille. Mayan kanssa on treenattu sivulle tuloa kaikista kulmista, seisovasta, istuvasta ja makaavasta asennosta. Seuraaminenkin näyttää aika kivalta, ollaan otettu sellaista 5-6 m pätkää ja jopa käännös oikealle - palkka. Tänään kokeilin vasemmallekin, mutta se on kyllä vielä työn alla. Samoin on tehty käännöksiä paikalla. Tuppaa vähän hyppimään. Ja ollaan treenattu sitä kotiläksyä eli sivulta taaksepäin peruuttamista. Eilen ei oikein vielä ymmärtänyt siitä mitään ja otin vain ihan askeleen taaksepäin ja palkkasin. Meillä on sellainen sopiva työmaakoppi tms. tuossa kentän laidalla ja siinä on hyvä treenata tätä. Tänään sitten lähti peruuttamaan tosi hyvin jo. Tuo on kyllä ihme koira. Yhtenä päivänä se on ihan suurena kysymysmerkkinä jonkun uuden asian kanssa ja seuraavan kerran kun sitä tekee - neiti tekee reippaasti sen, mitä siltä on pyytänyt.

Luoksetuloa treenattiin myös. Palkkaan aina myös istumaan jäämisestä ja nyt jää jo tosi kivasti, eikä ole varastanutkaan enää. Luoksetulossa voin jättää jo aika kaus ja tulee sivulle täyttä sataa. Autan vielä ihan vähän sivulle tulossa, jotta saan sen kerralla oikeaan paikkaan.

Maahanmenoa liikkeestä treenattiin kanssa. Se sujuu upeasti. Tuo otushan tarjoaa sitä maahanmenoa ihan kaikkeen. Se on sen mielestä niin mielettömän kivaa. Hieman tuppaa jäädä kumartamaan, mutta kyllä se takapuolikin maahan menee. Myös treenattiin niin, että koira tulee minua kohti ja siitä maahan. Hyvin menee. Ja paikallaan oloa treenattiin kanssa. Tähän taas maltti ei oikein riittäisi. Tuppaa vaihtamaan asentoa ja vähän ennen minuuttia tulee levottomaksi, saattaa nousta istumaan. Mietin, joko lyhennän aikaa - vai otanko niin kauan minuutin, kunnes onnistuu. Maya kun kyllä tekee oikein, jos sille vain osaa näyttää, mikä se oikea on. Päädyin nyt vaatimaan sen minuutin ja sain sen onnistumaan kolmannella yrityksellä. Etupalkalla treenataan.

Sitten olen päättänyt ottaa ohjelmaan eteenmenon. Tässä olen miettinyt kovasti olisiko se houkutin lelu vai nami. Lelulle sen on vielä vaikea lähteä yksin, se toimisi varmaan, jos minulla olisi apuohjaaja. Joten kun olen yksin, on treenattava sillä namilla. Yhdessä viedään nami alustalle ja sitten mennään n. 5 - 7 m päähän. Hyvin lähtee - ei tarvitse enää käsiapua, mutta pienen vartalon liikkeen eteenpäin tai toisen vahvistavan käskyn.

Lopuksi muutama katsekontaktin otto sivulta ja siinä sitten oli tämän päivän (ja eilen suunnilleen sama ohjelma) kahden nakin treenit. Huomenna päästää ryhmätreeneihin ihan kahdestaan, kun Miro on edelleen kesälomalla Ritan luona.

Takapihan vakituinen vieras: neitoperhonen (Curry tuijotti sitä eilen varmaan puoli tuntia) ja tomaatit kypsyvät takapihalla...

Agitreenit

Keskiviikkona Maya pääsi jälleen Mirvan kanssa agitreeneihin. Likka aloitti vinkumaan ja komentamaan haukkumalla Mirvaa jo Littoisten "keskustan" kohdalla... Mirva vei Mayan lenkille ja minä valitsin sopivan radanpätkän heille. Radassa oli putki, 4 hyppyä vastakkain (2 + 2) ja pöytä, mitä Maya ei vielä ole edes mennyt. Mutta jos nyt oppisi hyppäämään pöydälle, voisi joskus hypätä sohvallekin..

Maya on potentiaalinen lähdössä varastaja, joten ensin Mirva treenasi lähdössä pysymistä. Kyllä se siellä hyvin pysyy, mutta vaatii muistuttamista joka kerta. Hyvin meni tyttönen pienen radankin jo - virheitä toki tulee, mutta niin saa tullakin. Innokas se on ainakin ja se on pääasia. Ehkä vähän turhan kiinni Mirvassa/lelussa, mutta sitä saa mitä tilaa - tässä syyttävä sormi osoittaa omistajaan. Minä olen kovasti vahvistanut sitä katsekontaktia :). Pöytäkin meni ihan hienosti - pysyykin siellä, kun pistää maahan. Maahanhan on tällä hetkellä Mayan lempiliike. Sitä tarjotaan ratkaisuksi ihan kaikkeen.

Lopuksi vielä aloitettiin keinun treenaaminen. Keinun alla maxien pöytä ja ääntä pehmentämään pari peittoa. Mirva houkuteli päästä Mayaa namilla ja minä vein keinulle remmissä. Ensin Maya meni nopealla vauhdilla ylös ja aika pitkälle, mutta sitten se vissiin huomasi, että tässä ollaan nyt korkealla ja ihan uudessa paikassa.. Namilla saatiin houkuteluta loppuun asti. Hieman totututeltiin keinuvaan liikkeeseen ja laskettiin puomi alas pöydälle. Toistettiin kerran - ja Maya oli kyllä melkoisen epäluuloinen. Tosin niin se oli aluksi renkaankin suhteen ja seuraavalla kerralla sitten hyppäsi sen läpi tuosta vain. Ehkä ihan tervettä olla ensin varovainen. Tämä jätettiin nyt hautumaan seuraavaan kertaan.

Mirva lähti vielä jäähdyttelylenkille Mayan kanssa ja sitten palattiinkin kotiin kiusaamaan kissoja. Maya ei nimittäin kovin paljon väsähtänyt treeneistä, vaikka olikin hirveä helle.