maanantai 16. elokuuta 2010

Shelttiviikonloppu

Viime viikonvaihde meni shelttimäisissä merkeissä. Lauantaiaamulla lähdimme Helenan kanssa Tuusulaan Shelttishowhun mukana Nekku, Carmen ja Maya. Helsinkiin saapuessamma alkoi jumalatan ukonilma, salamat vaan risteilivät auton edessä ja vettä satoi kaatamalla. Kiva. Onneksi näyttelyn alkamiseen oli vielä parisen tuntia, joten toivoimme ukkosen menevän ohi. Ja niinhän se meni! Enää muutama tippa ropisi, kun saavuimme näyttelypaikalle. Tuomarina toimi Harmere -kennelin Malcolm Hart ja koiria näyttelyyn oli ilmoitettu reippaat 70 kappaletta. Arvostelu aloitettiin pennuilla - normaaliin tapaan ensin urokset ja nartut.

Maya sijoittui luokassaan toiseksi ja sai todella hienon arvostelun. Tuomari piti Mayasta kuulemma kovasti, mutta toivoi sen värin vielä vähän puhdistuvan. Maya esiintyi pöydällä tosi kivasti, saatoin jo jättää sen siihen ihan "yksin". Myös liikkeet menivät nyt ihan nappiin - kolmio + edes takaisin. Ja seisominen tuomarin edessäkin sujui ok. Kyllä tuon likan kanssa vaan on helppoa. Se tykkää tehdä ihan kaikkea kanssani.

Mayan arvostelu: Todella feminiininen narttu, todella aikuismainen turkki, jonka värin tulee puhdistua. Hyvät lavat, hyvät ääriviivat. Hyvä hännän pituus, todella hyvin opetettu liikkumaan.

ROP-pentu Starsong Silver Bride & VSP-pentu Starsong Silver Dragon
Keskellä tuomari Malcolm Hart


Keskellä päivää oli ruokatauko, jonka aikana olin päättänyt vetää Mayan tokotreenit. No, samaan aikaa alkoi myös sadekuuro. Minä ratkaisin sen niin, että otin tokoa katoksen alla - ja alta. Siis Mayaahan ei haitannut sateeseen meneminen. Toinen pikku kehä oli tyhjä, joten hyödynsin sitä ja niitä ympärillä olevia häiriötekijöitä (ihmiset, koirat, häkit). Heitin Mayalle tunnarikapulaa vauhtinoutona ja palkkasin lelulla. Hyvin meni. Otin myös pienen paikallaanolon, joka sujui sinänsä hyvin, mutta jumitti maahanmenoa. Se varmaan johtui häiriöstä. Meni kuitenkin maahan ja makasi ihan nätisti. Loppua sain vähän korjata, kun ei oikein pysy maassa.

Tähän sainkin korjauksen Lentsulta (ed. kurssikirjoitukseen): Eli joka toinen kerta p.olossa tulet Mayan viereen ja Maya pääsee makuulta suoraan palkalle, jos nousee ennen aikojaan, käskytät takaisin maahan ja sieltä maasta pääsee sitten palkalla. Joka toinen kerta taas tulet sivulle ja pyydät perusasentoon ja siitä pienen viiveen kautta palkalle.

Sitten taukosikin sade ja menin siihen pikkukehään treenaamaan. Muutama maahanmeno liikkeestä ja palkka eteen. Loistavat! Luoksetulo - niin ikään hieno muuten, mutta perusasentoon saisi tulla nopeammin ja ilman sitä pientä hypähdystä. Ja sitten - tadaa - Maya on oppinut liikkeestä seisomisen. Pysähtyy kuin seinään. Olen ihan otettu. Lopuksi vielä kierrettiin pylvästä molempiin suuntiin. Helena ihmettelikin, kuinka toko voi olla noin hauskaa - Mayasta näkee, että sillä on kivaa.

Kehässä esiintyi myös Mayan isä ja otin isästä ja tyttärestä vähän yhdessä kuvia.

Mohnesee Mission In Black (Mayan isä)



Tosi kiva näyttelypäivä oli - rento tunnelma, halpa (ja hyvä) puffetti, mukavia sheltti-ihmisiä ja paljon sellaisia shelttejä, joita en ennen ole nähnytkään. Kuviakin tuli taas otettua reippaasti. Toivottavasti saan Sadulta muutaman Mayan kuvan, kun itse ei voi olla kahdessa paikassa ja minä haluan kyllä itse esittää Mayan.

Päivänpaisteen Quick As Lightning (ihastuimme Helenan kanssa tähän urokseen)


ROP Lundecock's Day And Night & VSP Lundecock's Traveling Man


Sunnuntaina suuntasimme jälleen Tuusulaan, nyt mukana myös Tarja. Vuorossa oli Malcolm Hartin shelttiluento, jossa käytiin läpi sheltin kehityksen historiaa. Paljon on liikkeellä tarinoita ja myyttejä ja Malcolm keskittyikin aluksi eliminoimaan nämä, jotta jäljelle jäisi vain se totuus. Näin saivat kyytiä suloiset tarinat Sheltlannin saarille tuoduista pienistä, karvaisista ja suloisista pennuista ja jäljellä jäi suhteellisen normaalikokoinen, sekarotuinen lammaskoiratyyppi, johon sitten on vuosien varella sekoitettu bordercollieta, collieta (varsinkin), pomerania ja ehkäpä myös cockerspanielia (blue merle väri). Malcolm vakuutti meidät myös siitä, että sheltin syntyperä on sama - on kyse sitten englantilaisesta tai amerikkalaisesta sheltistä. Ja loppujen lopuksi myös siitä, että sheltin geenipooli on suhteellisen pieni ja ns. uros- ja narttulinjoja onkin ollut vähemmän kuin mitä on luultu, koska muutamat rodun kantakoirista ovat vaihtaneet välillä omistajaa ja myös nimeä - ja kyse onkin ollut samasta koirasta. Sukutauluja katsellessamme huomasimme myös sen, että collieiden lisäksi sieltä löytyi myös monia tuntemattomia koiria, joiden nimistä ja varsinkaan roduista ei ole tietoakaan. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen luento, nyt vain innolla odotamme Malcolmin seuraavaa kirjaa!

Lämmin kiitos Etelä-Suomen shelteille mukavasta viikonvaihteesta!






1 kommentti:

  1. Paljon onnea Mayan hienosta menestyksestä shelttishowssa ja ihanasta arvostelusta!!! On se vaan nätti tyttö ja upeasti osaa jo esiintyä, ei tuomari turhaa kehunut:) Ja kyllä on muuten isä ja tytär niin samasta puusta veistetty, ihana kuva:) Mulla on jokunen kuva Mayasta kehässä, en vaan ole vielä ehtinyt saada kuvia nettiin..Mitään huippukuvia ne ei ole (paitsi mallien osalta), mutta kivoja muistoja kuitenkin:) Koitan saada ne tänään tai huomenna nettiin asti;) Rapsut Mayalle ja muulle jengille kans!! ja ps. kiitos vielä ihanista shelttishow kuvista, monta kaunista kuvaa löysin omista tytöistä, kiitos:)

    VastaaPoista