Kurssi, näyttely ja katit näytillä

Sairauskierre senkun jatkuu.. nyt vuorossa kunnon flunssa ja vissiin äänihuulten tulehdus. Päätellen siitä, että ääni on ollut kadoksissa jo viikon. Johan sitä ehdinkin olla terve viikon tai pari tässä välillä.

MAYAN TOKOKURSSI

Viime torstaina oli jälleen Mayan tokokurssi Kupittaalla. Flunssa alkoi jo silloin, joten ohjaaja oli vähän muissa maailmoissa. Onneksi Maria oli kirjoittanut blogiinsa, mitä tehtiin, sillä minä en kyllä olisi muistanut. Mayan kanssa tuo kisanomaisesti tehty maahanmeno meni ok - jos ei oteta huomioon alkua ja loppua :). Eli lähdin liikkeelle huolimattomasti ja Maya sitten suunnattomalla innolla.. Eli sitä kontaktia alussa pitää harjoitella ja lähteä liikkeelle vähän rauhallisemmin. Itse maahanmeno meni hienosti! Maya jäi hyvin ja pysyi hyvin - mutta tuo perusasento lopussa tuottaa vähän ongelmia. Sitä saa mitä tilaa. Eli kun Maya ei alussa oikein pysynyt paikallaan, vahvistin sitä paikallaan pysymistä. No, tähän lääke löytyi "zipistä" tai siis meillä "kuitista". Sen avulla saan Mayan nousemaan ylös. Kiitos Lentsu!

Kaukoja treenattiin seuraavaksi. Mayalla sujuu istu-maahan hyvin (toki vielä aika läheltä), mutta sitä seisomaan nousemista pitää treenata lisää. Onneksi osaa taas peruuttaa... Lentsun neuvo tähän oli laittaa koira istumaan ja laittaa nami tassujen väliin (toinen nami toisessa kädessä, niin ei kiinnitä huomiota tuohon namiin, joka on tassujen välissä), siitä käsky seisomaan ja koira saa namin tassujen välistä. Nousee ylös automaattisesti oikein ja pää alhaalla.

Puunkierto sujuu meillä jo paljon pidemmältä matkalta ja on Mayasta tosi hauskaa. Nyt sen yhteyteen voi ottaa jo sivulle tuloa ja pysähdyksiä. Tässä ohjaaja oli taas flunssan kourissa vähän onneton, mutta Maya tosi hyvä. Puun kierrot sujuvat molemmilta puolilta ja pysähdyksetkin hyviä. Maahanmenon saa vielä ottaa niin, että koira tulee aika lähelle ohjaajaa, pääasia että maahanmeno on nopea.

Lopuksi vielä paikallamakuu, joka sujui oikein hyvin. Alan jo luottaa siihen, että Maya pysyy siellä! Siis sujuu paljon paremmin kuin aikoinaan Miron kanssa. Mikä yllätti minut, oli se, että juoksusta huolimatta Maya on tehnyt töitä tosi hyvin! Hieno tyttö..

Huomenna on kurssin viimeinen kerta ja vuorossa on tunnari.. muutama kerta olen piilotellut Mayalle kapulaa ja on löytänyt sen tosi hyvin. Saa nähdä, miten huomenna. Harjoittelu on kyllä jäänyt tosi vähiin (ei siis ollenkaan), kun minulla on ollut täysi työ jaksaa viedä koirat ulos..

KARKKILAN NÄYTTELY

Lauantaina lähdimme Marjan (ja Lillin) kanssa Karkkilaan näyttelyyn. Tuomarina oli Kristina Purens, joka osoittautui varsin asiantuntevaksi ja mukavaksi tuomariksi, joka käsitteli koiria tosi kauniisti - ja perusteli vielä suullisesti valintansa. Maya esiintyi jälleen kauniisti ja kärsivällisesti. Siitä on kyllä kehittynyt oikein hyvä pikku näyttelykoira nopeassa ajassa. Maya sai ERIn ja sijoittui luokassaan neljänneksi. Tuomari vielä tuli sanomaan minulle, että sijoitus oli neljäs värin vuoksi.. niinpä. No, kaikkea ei voi saada yhteen koiraan :). Lämpimät onnittelut tätäkin kautta Tarjalle, jonka päivä oli kyllä täydellinen: Namu ROP, Sohvi PN2 SERT FIN MVA ja Aare VSP ja SERT.

Tässä vielä Mayan arvostelu:

Juniorinarttu, jolla hyvät mittasuhteet, feminiininen pää, kauniit mantelinmuotoiset silmät, hyvin sijoittuneet ja hyvin kannetut korvat, hyvä kaula ja selkälinja, tarpeeksi taka-asentoiset lavat, hyvä rintakehä, hyvin kiinnittynyt ja kannettu häntä, runsas, oikean laatuinen turkki, jonka värin toivoisin olevan hieman puhtaampi.

KATIT ESITTELYNÄYTTELYSSÄ LOIMAALLA

Sunnuntaina pakkasimme sitten kissat autoon Annen kanssa ja lähdimme esittelemään kartusiaaneja, birmaa ja selkirkiä Loimaalle Koratrenkaan esittelynäyttelyyn. Paikalla olikin mukavasti eri rotuja - harvinaisemmasta päästä selkirk rex (Harvey), singapura ja bombay. Minä pääsin esittelemään pikku Enda-kartusiaania, joka oli aivan supersuloinen ja kiltti. Claus tapansa mukaan murisi minulle, mutta sitä ei onneksi yleisö kuullut.. Harvey oli ensimmäisellä esittelykierroksella tosi jännittynyt, mutta toisella jo paljon vapautuneempi. Teki varmaan pojalle hyvää. Paikalla oli myös Heikki Siltala kameroineen, joten toivossa on saada kissoista hyviä kuvia :). Tämä oli melkoinen bonus! Nämä alla olevat kuvat tosin omaa tuotantoa.

Pyhä birma GIP & CH Sueco Pluma (SBI c) "Claus"

Selkirk Rex Shekinah Curly Harvey "Harvey"

Tokoa, lampaita ja kauneuskilpailuja

TORSTAIN TOKOKURSSI

Viime viikon päivittelyt taas tekemättä, kun on ollut lievästi sanottuna kiire. Eikä loppua näy, ensi viikonloppu on ihan yhtä kiireinen.

Torstaina oli Mayan tokokurssi Kupittaalla. Lentsu oli kokenut pienen muodonmuutoksen, kouluttaja muistutti kovasti Jukkaa :). Päivän aiheena oli hyppy. Treenit aloitettiin kuitenkin kotiläksyillä eli näytettiin niitä perusasentoja, käännöksiä ym. Rupeaa jo sujumaan Mayalta ja  minultakin hieman paremmin.

Ensin oli hyppy esteen yli lelun/noutokapulan perässä. Koska tämä oli uusi asia Mayalle, en lähettänyt sitä perusasennosta vaan "vapaalta" lelun perään. Hyppäsi kyllä hyvin yli ja nappasi sen esineenkin, mutta esineen pitäminen ja takaisin hyppy olikin sitten jo haastavampi tehtävä. Kyllä siinä muutama onnistuminenkin taidettiin saada. Ehkä meni jopa paremmin Mayan omalla, pienellä noutokapulalla.

Tämän jälkeen harjoiteltiin alokasluokan hyppyä, jossa Jukka ensin palkkasi Mayan, kun se hyppäsi esteen yli. Nyt tietysti perusasennosta. Kun tämä juttu oli muistutettu Mayalle, oli vuorossa hyppy esteen yli ja pysäytyskäskyllä seisomaan. Tämäkin menee Mayalta ihan suhteellisen hyvin. Ongelma onkin siinä, että en osaa jatkaa tästä eteenpäin! Mietin itsekseni, että ehkä tätäkin voisi harjoitella ilman hyppyä? Eli vaikka lähettää/jättää Maya alustalle metrin parin päähän ja siitä siirtyä itse sen sivulle. Pitäisikö sitten palkata kuitenkin eteenpäin toiselle alustalle/namille? En ole kyllä koskaan kokeillut sitä, että kun Maya on pysähtynyt esteen taakse, siirtyisin siitä sen sivulle...

Mitähän me sitten tehtiin? Paikallaanolot ainakin... istuminen ensin. Kiersin puun, kun olin reunimmaisena, Maya vähän erossa ryhmän pojista. Ihan ok. Sen jälkeen makuu niin, että käskytettiin maahan erikseen. Maya oli ensimmäisenä, joten se meni hyvin :). Hyvin pysyi myös paikallaan ja loppuosakin meni hyvin. Maya pysyi maassa hyvin, vaikka muut käskytettiin sivulle (tämän arvasinkin sen osaavan paremmin kuin Miro) ja nousi sieltä avulla ylös istumaankin ok. Välillä kierrättelin Mayaa vähän puun ympäri molempiin suuntiin ja lähtee jo vähän kauempaakin. Loppuun otettiin vielä suora luoksetulo. Jukka piti Mayasta kiinni ja minä kutsuin ja heitin sille pallon.

Maya on kyllä niin mahtava - treeneissä ei juoksu haitannut sitä yhtään, se keskittyi vaan tekemiseen. Se on ehkä hieman rauhallisempi kuin tavallisesti, mutta sillä ei väliä. Tekeminen on likasta ihan yhtä hauskaa, vaikka onkin juoksu. Ainakin nyt vielä, kun tämä on vasta ensimmäinen juoksu.

SHELTTIKERHO LAMPAILLA

Lauantaina shelttikerho tutustui lampaisiin Piikkiössä Outin (ja Elinan) johdolla. Apukouluttaja Takulla tosin oli jalka paketissa, joten Supo joutui myös hommiin. Aamulla oli 8 koiraa vuorossa, ensimmäisenä Koda (pienellä mielikuvitukselle Kodasta saa ihan hyvän sheltin). Myös Onni-veli oli mukana. Mayan vuoro oli neljäntenä poikien ja Aava jälkeen. Maya oli ensimmäisellä kierroksella pyöröaitauksessa ja homma lähti ihan vauhdilla käyntiin. Tällä kertaa muutamien haukahduksienkin kanssa :). Ilmeisesti likka oli jo varmempi hommasta. Innoissaan se ainakin oli. Mirvakin pysyi oikein hyvin lampaiden edessä (ja Maya takana) liukkaalla (yöllä/aamulla satoi rankasti) savipohjalla.

Yllättävää kyllä, aika moni sheltti tuntui ihan hyvin hoksaavan idean. Tosin mietittiin siinä, että niiden koirien, joidan kanssa harrastetaan muutenkin (agi, toko ym.), on varmaan helpompi toimia, koska ovat tottuneet tekemään ohjaajan kanssa hommia, mitä se sitten ikinä onkaan. Työmoraali on ihan erilainen kuin vain esim. näyttelyissä käyvien shelttien.

Toisella kierroksella oltiinkin sitten jo aitauksen ulkopuolella. Ensin koira oli liinassa ja Outi kuljetti koiraa (tai piti siis liinasta kiinni) lampaiden takana ja ohjaajan tehtävä oli edelleen pysyä lampaiden edessä. Ei muuten mikään helppo tehtävä, kun yksi lampaista päätti, että nyt lähdetään, muu lauma seurasi perässä ja sitten karattiin pyöröaitauksen luokse :). Suurin osa shelteistä sai kokeilla myös vapaana lampaiden kuljetusta. Maya oli ensin vapaana, mutta kun lampaita oli 6, pääsi niistä kyllä aina joku karkuun ja sitten homma oli valmis. Laitettiin Maya liinaan ja homma sujui paremmin. Sitten lampaita vähän vähennettiin ja Maya oli taas vapaana ja meni oikein kivasti. Vauhtia ja intoa likalla kyllä piisaa.

Iltapäivällä tuli Outin seuraksi Elina (ja Pixi) kouluttamaan, niin saatiin pari ryhmää pyörimään yhtä aikaa. Tunku kurssille oli nimittäin melkoinen. Lampaisiin pääsi tutustumaan yli 20 innokasta shelttiä omistajineen. Olipa kivaa, kun oli niin paljon innostuneita! Jos keväällä vaikka järjestäisi "jatkokurssin" niille, jotka innostuivat asiasta.

Mayan veli Onni ja Maya

Sitten olikin jo kiire kotiin- Tanja tuli hieromaan Mayan. Kuten olin epäillytkin, Maya oli jumissa. Tai tarkemmin sanottuna koko oikea kylki oli ihan jumissa. Maya ei enää liikkunut hyvin ja peitsasi lähes koko ajan. Jo iltalenkillä Maya liikkui ihan kuin toinen koira. Kiitos Tanja!

HYVINKÄÄN NÄYTTELY 19.8.

Sunnuntai aamulla pakkasimme kamat Marjan autoon klo 6:30 ja suunnistimme kohti Hyvinkään näyttelyä. Vaatteitakin piti taas olla kassillinen mukana, kun ei yhtään tiennyt, mitä taivaasta tippuu alas. Reippaat 2 tuntia ja olimme perillä. Sumuinen sää vaihtui välillä auringonpaisteeseen - ihan muutama tippa tuli jossain vaiheessa, joten oikein hyvin selvittiin sunnuntaistakin. Meillä oli kyllä Marjan teltta mukana, jonka jopa saimme pystytetyksin varsiin ahtaaseen tilaan. Kehät olivat kyllä tosi isot, mutta katsojille, teltoille ja häkeille ei sitten tilaa enää ollutkaan.

Lilli ja Maya Hyvinkäällä

Vaikka etukäteen motkotin siitä, että junnut oli siirretty toiselle tuomarille, niin pidin kyllä tätä junnujen tuomaria paljon parempana  Mutta vähän hassua se silti minusta on, että junnut (tai mikä tahansa muu luokka) on eri tuomarilla. Voihan olla, ettei tuomareiden maku yhtään osu yksiin... tässä tapauksessa vielä sai odottaa reippaan tunnin näyttelypaikalla, kun junnun arvosteltiin aamusta ja muut vasta klo 12 alkaen. Minusta parempi ratkaisu olisi vaikka siirtää urokset ja nartut eri tuomarille. Jos on siis pakko jakaa rotua. Sen pitäisi kyllä olla aina ihan äärimmäinen keino.

Junnuilla oli siis tuomarina Beata Petkavica Latviasta. Hän jakoi kyllä eriä ja eh:ta, mutta kyllä siellä h:takin tuli. Arvostelut olivat tosi pitkiä ja ainakin Mayan kohdalla tosi hyvin osuvia. Junnuuroksia oli muistaakseni 12 ja narttuja 16. Junnunartut olivat mielestäni tosi kauniita ja lähes kaikki taisivat erin saadakin. Kilpailu oli siis kovaa tässä luokassa. Maya esiintyi tosin nätisti, liikkui erinomaisesti, jopa hännän kanto oli suhteellisen hyvä. Seisoi myös paikallaan tosi hyvin niin ringissä kuin tuomarin edessäkin. Ei juuri tarvinnut asentoa vaihtaa. Ainut ongelma oli se, että Maya lakkasi syömästä. Aamuruoka ei kelvannut ja nakit se sylki suustaan. No, ei sitten palkata :). Pöydällä Maya on kuin vanha tekijä, sitä saa tutkia, vääntää ja kääntää. Hampaat tarkastettiin tarkkaan ja päätäkin kokeili oikein kunnolla.

Tuomari otti sitten osan eri:n saaneista jatkoon ja Maya oli tässä ryhmässä. Loppujen lopuksi Maya sijoittui kolmanneksi luokassaan ja oli sekä Mayaan, Mayan arvosteluun että tulokseen tosi tyytyväinen. Sitten ei auttanut kun kuluttaa aikaa odotellessa toisen kehän alkua. Kävimme Marjan kanssa syömässä ja kylläpä näyttelytoimikunta oli laittanut kauniisti valkoiset pöytäliinat pöydille, kynttilät ja koristellut pöydän vielä havunoksilla.

Shelttien toisena (alkuperäinen) tuomarina oli Davor Javor (vai oliko se Javor Davor) ja tähän kehään jäi hänelle arvosteltavaksi 50 shelttiä. Hänellä oli taas oma tapansa arvostalla koiria. Ensin hän otti koiran pöydälle, arvosteli siinä ja sitten juoksutti edestakaisin ja kehän ympäri - ja siinä vaiheessa kehätoimitsija sitten lykkäsikin jos en erin kaikille käteen. Tai no, tuli siellä muutama muunkin värinen nauha lähinnä selvästi ylisuurille koirille. Arvostelut mitä kuulin, olivat todella samantyyppiset - lähes kaikille tuli lause "hyvät liikkeet", vaikka moni koira liikkui kaikkea muuta kuin hyvin! Osa hyppelehti ja osa ei kertaakaan nostanut päätä maasta - eihän ne liikkeet silloin millään voi olla hyvät! Toki joukossa oli todella hyvin liikkuvia koiria, mutta on se vähän tylsää, että kaikilla lukee arvostelussa hyvät liikkeet, kun vain osalla ne oikeasti ovat hyvät.

Ja kyllä minä itse olen sitä mieltä, että on paljon mukavampaa, kun tuomari ei kaikille jaa automaattisesti sitä eri:ä, vaan käyttää lähes koko skaalaa. Ja että arvostelusta selkeästi saa selvän siitä, mikä koirassa on hyvää ja myös sen, mitä koirassa on huonoa. Mutta jokainen tyylillään..

Maya käväisi kehässä vielä PN-luokassa - nopeasti, kuten arvelinkin :). Eihän jun3 -sijoituksella nyt yleensäkään ole asiaa neljän parhaan joukkoon PN-luokassa, mutta ei Maya varmaan muutenkaan olisi ollut tämän tuomarin makuun, joka piti selkeästi vähän kookkaammista ja vahvemmista shelteistä.

Tosi kiva oli nähdä myös kaksi Mayan puolisiskoa Caprin edellisestä pentueesta! Mukavan oloisia shelttejä kummatkin!

Tässä vielä Mayan Beata Petkavican arvostelu Hyvinkään näyttelystä. Nyt on sitten junnuluokka korkattu!

9 kk, erittäin viehättävä ja feminiininen nuori narttu, hyvä luusto, feminiininen pää, oikeanlainen otsapenger, erinomaiset silmät ja kaunis ilme. Keskikokoiset korvat. Keskipituinen kaula. Hyvä rungon pituus. Keskihyvät (päivän sana oli medium) etukulmaukset, erinomainen rungon leveys ikäisekseen, hyvät kaarevat kylkiluut, erinomainen hännän pituus, erittäin runsas turkki, mutta minusta väri saisi olla hieman puhtaampi. Keskipituiset askeleet, takaliikkeet ovat yhdensuuntaiset, mutta hieman kapeat. Täydellisesti esitetty, hyvä luonne.

Maya 9kk

Tänään meidän prinsessa täyttää 9kk eli junnuluokan ikä näyttelyihin täyttyy! Ensimmäinen näyttely onkin jo tulevana viikonloppuna.

Miro tokokisoissa

Miron kanssa olin lupautunut TKY:n joukkueseen ystävyysotteluun Auran Nuuskujen ja Lounais-Suomen Spanielikerhon välillä. Kun sain aikataulut, kaduin kyllä lupaustani, sillä kisa alkoi klo 9 ja olisin niin mielelläni nukkunut aamulla, kun viime viikolla jäi jotenkin unet väliin. Ja kun aamulla vielä vastoin kaikkia säätiedotuksia satoi... no, onneksi Päivi oli luvannut ottaa Mayan hoitoon ja heittää minut Peltolan ammattikoulun pihalle.

Erikoisvoittajassa kisasi vain kolme koiraa: Miro, kultsu ja Cindi. Tuomarina Ralf Björklund. Treenit olivat jääneet tosi vähään - Tsaukkilassa treenattiin keskiviikkona ja silloin Miro oli vaisu ja muissa maailmoissa. Tunnaria vähän muistuttelin laudalla. Aamulla otin kisapaikalla vähän luoksetuloa ja merkkiä, kun olinkin sitten ajoissa paikalla ja ei ollut muutakaan tekemistä.

Kisa aloitettiin paikallaanoloilla. Miro oli kuulemma istunut nätisti 1min 45 sek, mikä lienee ennätys. Sitten se valahti maahan. Ei ollut mikään yllätys. Paikalla makuu meni kivasti, pysyi jopa sivulla odottamassa käskyä, eikä mennyt kultsun ohjaajan käskystä maahan. Toki sitten nousi Jaanan käskystä istumaan :). Eihän sitä nyt täysiä pisteitä sovi liikkeestä ottaa.

Olimme vuorossa toisena - tehtiin puolet liikkeistä, mutta vähän sekoitetussa järjestyksessä. Seuraamiskaavio oli mielenkiintoinen - siis oikeasti. Ei ollut tylsä. Muutama askel normaalikäyntiä aloitti seuraamisen ja siitä hitaaseen käyntiin. Ja niitä askeleita oli parissa paikassa - ja aina kolme :). Vitsit on muuten hankalaa ottaa kolme askelta vasemmalle. Yhdessä kohtaa onnistuin jälleen tallaamaankin Miron. Miron seuraaminen oli vähän sinne päin - ei yhtään niin hyvää kuin viime kisoissa. Paikoitellen seurasi ihan hyvin, mutta muuten en kyllä ollut tyytyväinen. Osa perusasennoista taisi jäädä tekemättä?

Luoksetulossa Miro meni maahan ok ja vielä pysyi sielä. Lähti hyvin ja pysähtyi seisomaankin hyvin. Mutta maahanmenoon tarvitsi sitten kaksi käskyä ja taisi jäädä tässäkin perusasento tekemättä eli jäi seisomaan sivulle. Tästä tietysti voisi vetää ne johtopäätökset, että se on taas jumissa. Se on varmasti ihan tottakin, sillä viimeksi Tanja hieroi vain Mayan ja Miron hierontakerrasta on vähän aikaa.

Ruudun merkille lähti kivasti - mutta pahus - pysähtyi sen alueen ulkopuolelle. Joten jouduin antamaan uuden merkkikäskyn ja pysäytyskäskyn. Päätin nimittäin, että teen tämän nyt kunnolla, viis mistään pisteistä. Siitä lähti ruutuun hyvin ja vain yhdellä haukahduksella. Meni ruutuun sisään vasemmalta ja tietysti - annoin maahan käskyn niin eikös tassutellut niin, että ne etutassut jäi sitten sen merkkinauhan päälle ja ulos ruudusta. Argh. Miro on nyt päättänyt, että tämä on se oikea paikka ruudussa. No, parempi suoritus kuitenkin kuin viimeksi, kun meinasi lähteä metsäretkelle.

Ensimmäisen osan viimeisenä liikkeenä oli metallinouto. Unohdin sanoa Mirolle "hiljaa", joten kun oli hypännyt esteen yli ja noutokapulan luona, piti sanoa "hau". Mutta jälleen vaan kerran. Otti metalli ja hyppäsi ja tuliko peräti sivullekin. Tosin kun otin siltä kapulan, hypähti innoissaan ilmaan. Mirolla oli kisoissa vähän vaikeuksia pitää takapuoltaan maassa :).

Seuraava osuus aloitettiin ohjatulla. Meille napsahti oikea. Sinänsä hyvä, että Miro kiertää aina merkin oikealle puolella, vaikka antaisin pysäytyskäskyn missä. No, olisi siis ollut hyvä, jos Miro olisi yleensä mennyt merkille... poika vaan päätti juosta suoraan (ihan pienen pieni kaarros merkkiä kohti) noutokapulalle ja tuoda sen minulle. Just.

Kaukoissa vaihtoi asennot Miroksi tosi hyvin! Yhteen (olikohan istumaan nousu) jouduin antamaan toisen käskyn. Ei edes liikkunut Miroksi paljon. Saatiin jopa vähän pisteitäkin :).

Tunnari menikin sitten taas penkin alle. Miro ei ole aikoihin tuonut väärää kapulaa. No nyt toi. Haisteli kyllä kerran kapulat läpi, mutta sitten nappasi reunimmaisen. Voi tuota vanhaa poikaa.

Jäljellä oli vielä idari - seisominen meni suhteellisen hyvin, mutta istumaan ei sitten mennyt.. eikä maahan ja siihen sitten minä lopetin sen liikkeen.

Mirolla oli kuitenkin koko kisan ajan ihan mielettömän hauskaa! Kai se kuitenkin on pääasia.. Poika oli iloinen ja teki kyllä kaiken. Mutta vähän sinne päin. Ei me todellakaan paljon pisteitä joukkueelle tuotu, mutta osallistuttiin nyt ainakin.

Sitten Päivi tuli hakemaan Mayan kanssa Miroa ja minua ja käytiin vielä Kauppilassakin. Perennat -50%. Paha, paha. Kotiin kun tultiin huomasin sitten, että meidän Mayasta on tullut iso tyttö. Odotettu juoksu alkoi. Maya täyttää maanantaina 9kk, joten tämä onkin ihan hyvä aika aloittaa ensimmäinen juoksu. Juoksua tuo on kyllä jo tehnytkin, joten mikään yllätys se ei ollut.

Mayan tokokurssi

Mayan kolmas tokokurssi alkoi Kupittaalla viime torstaina. Jälleen ollaan Lentsun taitavissa opeissa. Tällä kertaa meitä olikin enemmän eli 6 koiraa, mikä on ihan kivaa! Mukava myös nähdä uusia tuttavuuksia - ja sopivasti vanhoja kavereita. Tällä kurssilla Mayan kanssa mm. Welmu ja Lyyli.

Katsotaan muistanko kaiken... ja muistanko oikein. Ihan aluksi harjoiteltiin vähän "temppuja". Ensimmäisenä vuorossa "zip", joka meillä tulee olemaan "kuittaa". Ihan vaan sen takia, että Mirolle käytän sitä sanaa, ja meinaan jo muutenkin mennä sekaisin Mayan ja Miron käskyissä. Zip tarkoittaa, että koira koskettaa ohajaajan kämmeneen esim. sivulla. Sitä voi käyttää esim. kisapalkkana ja muutenkin saada koiran huomion itseensä. Sitä vaan jäin vähän miettimään, että kun minulla on pieni koira, jolla jo nyt taipumuksena hypähtää sivulla - lisääkö tämä sitä? Ihan näppärästi Maya tämän hoksasi.

Sitten harjoiteltiin jalkojen välistä pujottelua. Liike, joka minulle itselleni on aloitusvaiheessa tosi hankala, koska selkä joutuu ihan hirvittävän kivuliaaseen asentoon. Ehkä siksi en juurikaan tätä ole koirilleni opettanut. No, ei se sitten enää satu, kun ei itse joudu kumartelemaan... tätä harjoiteltiin niin, että koira lähti sivulta ja siitä namin kanssa vedettiin koiran jalkojen läpi - ja sama toisella kädellä toiseen suuntaan. Palkka vähitellen siirretään siitä sivulle (loppuperusasentoon). Mayaa ei nyt ainakaan hirvittänyt tulla jalkojen läpi, joten kai tämäkin tästä rupeaa sujumaan, jos vain jaksan treenata.

Sitten päivän teemaan, joka oli istuminen. Ensin aloitettiin lyhyellä (n. 5 askelta) seuraamispätkällä, ja perustasento, jolloin koiran tietysti piti istua. Siitä palkka. Minä olenkin palkannut Mayaa enemmänkin seuraamisesta. Ehkä joillekin koirille tuo seuraaminen on luontaista - minä taas olen noiden aikaisempien shelttien kanssa saanut tehdä myöhemmin tosi paljon töitä saadakseni seuraamisen hyväksi. Varmasti olen myös opettanut väärin - mutta siitä on vaan jäänyt sellainen peikko tajuntaan.  Mayan kanssa ei ole seurannut kamalan pitkiä pätkiä vielä, mutta paikka ja into on ainakin hyvä! Nyt siis palkkasin perusasennosta - aika kivasti sujui, kun vain minä osasin :). Seuraavalla kierroksella otettiin sitten mukaan käännös: taas lyhyt pätkä seuraamista ja käännös vasempaan liike seis. Tässä oli ohjaajalla vielä enemmän vaikeuksia. Tajusin sitten että pitää vähän auttaa Mayaa kääntymään. Vinkiksi tässä saatiin ihan paikalla käännös vasempaan niin, että olimme puun edessä (Maya sivulla ohjaajan ja puun välissä) ja siitä paikalla käännös vasempaan. Näin koira oppii paremmin käyttämään takapäätään. Pitää muutenkin nyt ottaa noita jo ensimmäisellä kurssilla opittuja takapään käyttöharjoituksia mukaan treeneihin, sillä Maya ei osaa oikein käyttää takapäätään. Kurssilla oleva heeleri oli aivan pro tässä! Vitsit, siinä on koira, joka osaa käyttää takapäätään.

Seuraavaksi sitten treenattiin liikkeestä istumista. Jälleen lyhyt pätkä seuraamista, koiralle apuja (käsi nyrkissä, veto vähän taaksepäin) istumisessa ja ohjaaja siirtyy eteen ja palkkaa koiran oikeasta kädestä. Jälleen kerran ohjaaja osoittautui suuremmaksi tumpeloksi tässä. Mayahan siis osaa istumiskäskyn (sit) hyvin. Jopa korjaa kotona, jos on mennytkin maahan. Joten tässä on kyllä ohjaajan katsottava peiliin...  Kyllä tässä ihan onnistumisiakin saatiin! Tämän jälkeen oli vuorossa sitten se liikkeestä istumisen loppuosa. Koira jätettiin istumaan paikalleen, ja ohjaajan piti hypellä pitkin Kupittaata. Juu, minä en hypellyt :). Toki liikuin eteen, taakse, sivulle, kiersin koiran ja kävin palkkaamassa. Hieno Maya osasi hienosti tämän.

Sitten oli vielä vuorossa paikallaanolot. Aloitettiin istumisella. Koira jätettiin istumaan ja ja kierrettiin iso puska ja palattiin koiran sivulle. Lentsun mukaan istumistreenit pitää aloittaa heti niin, että ohjaaja menee piiloon (aluksi siis vain käymällä piilossa), koska liikkeestä ei kisoissa ole mitään muuta versiota. Ohjaaja ei kisoissa ikinä jää näkyviin! Minä kun tappelen tämän liikkeen kanssa edelleen Miron kanssa, olen aivan ihastuksissani, kun Maya jää istumaan ja pysyy istumassa vaikka käyn piilossa. Miron kanssa aloitin istumisen treenaamisen vasta kun Miro oli voittajaluokassa, enkä ikinä saanut tätä kuntoon. Tämän jälkeen paikallamakuu niin, että mentiin vuorotellen maahan. Maya kyllä taisi käväistä kerran pari jo ennen lupaa.. Mutta paikallaan pysyi tosi kivasti, otin pidemmän matkan ja koska ei ollut alustaa mukana, niin lätkäisin namin heijastimen päälle. Näytin kyllä Mayalle kumartumalla, että siellä on jotain.. tosin en ollut varma, tajuaako se. Ehkä olen treenannut liikaa viime vuosina uroksen kanssa... sillä Maya ampaisi namille (jota siis ei nurmikosta edes näkynyt) heti luvan saatuaan. Nyt kun on vahvistettu sitä maassa oloa, kun palaan koiran sivulle, ei sitten meinannut nousta sieltä istumaan ja tämä saatiin läksyksi.

Läksynä myös tuo takapään käyttö ja loppuasennot - varsinkin käännöksissä. Ja ensi kerralla pitäisi ottaa mukaan jotain, mitä koira pitää suussaan, kun hyppää..

Tsaukkilassa treenaamassa

Eilen oltiin Mirvan kanssa treenaamassa TSAUn hallilla. Mirva treenasi Mayan kanssa agia ja minä Mirren kanssa tokoa. Miron kanssa treenaaminen oli kyllä sellaista tahtojen taistelua, kun yhtä aikaa pyöri ne agitreenit vieressä. Mutta ei auttanut - pakko oli yrittää. Aloitin ruudulla. Merkille meni ihan ok, tosin eihän Miro tottele pystäytyskäskyäni kunnolla, vaan pysähtyy siihen, mihin lähes aina. Nyt ei ollut kaukana merkistä (kuten viime kokeessa ohjatussa) ja vauhtikin oli rauhallinen. Turha vaan tuudittautua siihen uskoon, että se vauhti olisi kisoissa yhtä rauhallinen. Tuo rauhallinen vauhti johtui ihan niistä agitreeneistä, joita se tarkkaili ja kuunteli koko ajan.Ruutuun lähti hyvin ja vain yhdella haukahduksella. Aluksi ei ollut ruudussa mitään... meni sisälle oikeasta laidasta - mutta vaikka kuinka yritin pysäyttää - valui aina etureunaan. Tassut olisivat olleet joko sen kehänauhan päällä tai kokonaan ulkona. Argh. Alustalla sain sitten muutaman onnistuneenkin ruudun. Loppuosa otettiin kertaalleen - ettei tarvitse sitten harmitella sitä lauantaina, että en ole kertaakaan ottanut loppuosaa :).

Ruudun jälkeen idari, joka meni melko kivasti. Otti muutaman askeleen stå-käskyn jälkeen, istumaan ok ja maahan vähän viiveellä, mutta ihan hyvn. Metallinouto meni hyvin - tässä ei ääntäkään! Ensimmäisellä kerralla tosin tiputti kapulan sivulla, kun yritin venyttää sivulla oloa. Siitä ei kuitenkaan Mirolle moitteita - tässä liikkeessä Miroa vain kannustetaan. Toinen kerta ok. Seuraaminen oli suhteellisen hyvää ottaen huomioon nuo agitreenit. Välillä edisti, välillä oli hyvä katsekontakti, välillä meinasi niskat mennä nurin, kun piti tuijottaa agikentälle... Ohjatusta otin vain merkkiä pari kertaa ja siitä lähetyksen kerran vasemmalle kapulalle (oli vain se yksi), lähinnä tavoitteena Mirolle onnistunut suoritus, kun tämä ohjattu ei ole kisoissa onnistunut. Olisi alunperin pitänyt opettaa paremmin... Kaukot viimeisenä - palkkasin yksittäisistä asennonvaihdoista. Nämä ihan hyvin. Jos otin muutaman asennonvaihdon, liikkui kyllä eteenpäin. Mutta ei tätä nyt auta jäädä murehtimaan. Lauantain kisat saavat mennä ihan niinkuin menevät, en jaksa stressata..

Maya treenasi Mirvan kanssa pientä radan pätkää, jossa hyppyjä ja putkia. Maya oli kyllä kovasti edistynyt. Ensinnäkin se jää lähtöön aivan loistavasti (hieman eri kuin Miron lähdöt), vauhti on kiva ja nyt irtoaa jo putkiin tosi hyvin. Takaleikkaukset vaativat harjoittelua (mitä siis tekivätkin), tyypillisesti pyörähti esteen ylitettyään, kun Mirva jatkoi eteenpäin. Rengas sujuu myös aivan upeasti - lähtee pidemmältä matkaltakin (ja osaisi ilmeisesti renkaan kanssa takaakierronkin... sen siitä saa, kun harjoittelee puun kiertoa). Mutta sen sijaan keinu osoittautui tällä kertaa kauhistukseksi. Sitähän Maya on mennyt ihan reippaasti. Pussin muisti, kun kerran autettiin - mutta keinu.. Sinne ei sitten olisi mennyt millään. Näitä taantumiahan tulee aina, eikä ole ollenkaan poissuljettua, etteikö tyttö tekisi juoksua. Sandra aikoinaan teki juoksua aina pari kuukautta ja muuttui silloin aivan merkilliseksi. No, ensi kerralla voi taas olla, ettei siinä ole mitään ongelmaa. A:n (matala) kontaktit tyttö osaa, mutta tällä kertaa oli maltti vähän hukassa.. Tänään likka pääseekin sitten kolmannelle tokokurssilleen. Kiva!

Maya mätsärissä

Viikonloppuna siivosin takapihan, pistin etupihan puskat matalaksi (jäävät varmaan silti henkiin, vaikka ei olisi väliä) ja sunnuntaina vielä tein pikasiivouksen sisälläkin. Sitten olikin hyvä mieli lähteä Mayan kanssa Kupittaalle mätsäriin. Virallinen näyttely häämöttää parin viikon päästä, niin piti lähteä vähän treenailemaan. Ja kun vielä Sirkku lupasi tuoda ihanan Elmerin näytteille, niin olihan sitä lähdettävä. Elmeri olikin Mayasta aivan mahtava: elävä karvalelu! Maya tahtoo... Piti vähän hillitä neidin leikkihaluja, vaikka ei Maya nyt niin massiivinen olekaan - Elmeri vaan vielä on niin pentu. Kun Elmeri oli väsytetty, yritti Maya saada Hellun leikkimään. Oli vaan molemmilla tytöillä vähän eri käsitys - toinen yritti leikkiä ja toinen mahtailla. Ihme ja kumma - paikalta löytyi Pepsikin! Sitäkin piti sitten Mayan leikittää.

Mätsärissä oli valtavasti väkeä paikalla, mutta onneksi 5 kehää, niin homma sujui oikein joutuisasti. Maya sai pienissä pennuissa punaisen nauhan ja pääsi vielä "isossa kehässä" jatkoonkin, mutta ei sijoittunut. Oikein mallikkaasti tyttönen seisoi, vaikka kärsivällisyys ei ole vielä ihan aikuisen luokkaa. Pitää vaan palkita ja ottaa asento uudelleen! Liikkeisiin en ollut itse ihan tyytyväinen, veikkaan, että sillä on selkä vähän jumissa - mikä ei olisi mikään ihme, kun se painaa metsässä kuin hullu. Viime viikollakin seisoimme Mirren kanssa keskellä, kun likka juoksi ympyrää hullun lailla pitkin metsää välittämättä risukasoista, kaatuneista puunrungoista tms. Laskin, että se juoksi yli 10 kierrosta meidän ympäri vaan ihan pelkästään juoksemisen halusta.. Taisi mamman mahatauti ottaa lujille. Mätsäriin palatakseni - pöydällä oli ok, vaikka olikin sellainen pieni, korkea ja heiluva trimmipöytä. Ei hyvä mätsäriin.. ja tuomarin antoi tutkia ihan hyvin. Joten kaiken kaikkiaan oikein hyvä harjoitus. Kiitos Pepsille ja Lentsulle kyydistä kotiin!

Treenitaukoa

Meidän perhe viettää pakollista treenitaukoa.. koirat ei kyllä siitä tykkää, mutta ei auta, kun paha mahatauti on kaatanut minut. Liikkuminen tekee kipeää ja maha on kuin koripallo. Juu, olen käynyt lääkärillä.. ei kai tässä auta, kuin ottaa vain rauhallisesti. Koirille se on tarkoittanut, että raahaudun pari kertaa päivässä takametsään ja päästän ne irti. Ja yksi lyhyt lenkki tehdään hitaasti, Mittasin yksi päivä, että 15 min lenkkiin minulla meni 30 min.

Maya on askarrellut kotona - muutama vanha lelu on kokenut kovan kohtalon. Mirvalta saadut kongit olivat kivoja - kunnes nuo kaksi saivat niistä sinisiä ja punaisia muovinpaloja lattian täyteen. Metsässä Miro on omatoimisesti harjoittanut tunnaria - se siis hukkaa ihan kaikki kepit nykyään ja etsii sitten niitä vaikka kuinka pitkään hajuaisin perusteella. Pojalla riittää kyllä nykyään sinnikkyyttä etsiä keppejä. Mutta vaikka Miron silmät kuvattiinkin viime kesänä (oli jo silloin samoja oireita), eipäilen kyllä, että sen näkökyky on heikentynyt. Jotenkin se vain näkyy jokapäiväisessä elämässä, kun toisen näkökyky on selvästi heikentynyt. Kyllä se ihan hyvin pärjää, ei siinä mitään, mutta luulen kyllä, että vähitellen Miro siirtyy eläkkeelle.

Mirva vei Mayan ja Miron eilen hallille - Maya pääsi treenaamaan - ja molemmat lopuksi pitkälle lenkille Littoisiin. Tosi kiva, että Mirvan Koda ja Miro tulevat toimeen hyvin. Tai epäilen, että ne lähinnä ovat näkemättä toisiaan :).  Mayalla riitti energiaa treenata hyppyjä, kontakteja ym. ja vielä leikkiä lenkillä sen jälkeen. Oli ihanaa saada pari väsynyttä ja tyytyväistä koiraa kotiin. Kiitos Mirva!

Päivä tässä nyt ainakin vielä menee ihan hissukseen - onneksi sentää voi kuvata ikkunasta kissoja tarhassa - tai Mayaa ja Miroa takametsässä. Syksy kun on niin ihanaa aikaa. Pitäisi varmaan järjestää joku shelttilenkki taas, että saisi ottaa syyskuvia.. niin että jos jollakulla on tarve syyskuviin, ottakaa vaan yhteyttä!.

Heku 6-vuotta

Hektor vietti eilen 23.8. 6-vuotissynttäreitään. Niin se aika kuluu! Hekulla oli kuulemma sunnuntaina lättykestit. Todennäköisesti Satu oli taas kattanu sille oman paikan pöytäänkin. Mitenkäänhän se ei ole hemmoteltu nykyään...

Claus näyttelyssä

Sunnuntaiaamulla herätyskello soi klo 4:30. Jippii! Anne tuli hakemaan minun kartusiaanityttöjen kanssa klo 6 ja lähdettiin Myyrmäkeen RUROKin näyttelyyn. Claus joutui kylpyyn lauantaina ja föönikin hajosi, kun kuivasin sitä. Onneksi oli saanut kissan jo melkein kuivaksi, ennenkuin fööni sanoi sopimuksensa irti. Clausilla on kyllä turkki aika huonossa kunnossa. Kuuma kesä on tehnyt tehtävänsä. Sinänsä hassua, että selkirkeillä on kaikilla nyt loistavat turkin. Sen sijaan cooni ja birma ovat kokeneet sulkasadon. Mutta kuten Anne totesi, nuo selkirkit ovat muutenkin niin kummallisia :).

Myyrmäkihallissa oli mukavasti tilaa ja parkkipaikat ihan edessä. Eurotyylinen näyttely on muutenkin enemmän makuuni, kun saa omat tavarat toiselle puolelle ja ei ole siinä koko ajan ihmisten tiellä. Ja tuo oma häkkikin on tehty niitä varten. Clausilla oli tuomarina Dorte Kaae, jolla olemme olleet aikaisemminkin (tykkäsi Clasusta silloinkin). Ja tietysti SBIc oli taas tuomarilla lähes viimeisenä. Ja kun Annen kartusiaanit ovat aina melkein ensimmäisenä arvosteluvuorossa ja minun viimeisenä - siinä sitten pitääkin roikkua tarkkaavaisena koko päivä..

Lilanaamio birmoja oli näyttelyssä 4 kappaletta - muutama nuorempi ja Claus. Tuomari sanoi heti, kun toin Clausin pöydälle, että tämä onkin kaunein lilanaamio tänään ja valitteli sitä, että Claus on kastroitu. Claus käyttäytyi suhteellisen kauniisti. Kyllä se siinä pöydällä murisi, mutta tuomari ei ehkä kuullut sitä. Sehän muriseekin minulle - minä en enää saa pöydällä koskea siihen, armon herran pitää antaa olla juuri niin kuin itse haluaa. Massaa kehui myös kovin - tosin sitä Claus on tiputtanut kesän aikana kovasti, koska ruoka ei ole oikein maistunut entiseen tapaan. Turkki myös oli kesäkunnossa - mitä se todellakin on. Kammatessa lähti vielä kampaan ihan tukuttain. Tulos oli se, mitä haettiinkin: EX1 CAPS. TP-valinnoissakin pyörähdettiin - kilpakumppaneina komea norski ja hieno cooni. Kuten arvata saattaa meidän kesäturkki ei oikein voittoon asti vienyt. Muistaakseni se komea norski oli TP.

Tässä arvostelu:
Tyyppi: erinomainen runko, hyvin lihaksikas, erinomainen runko
Pää: erinomainen pyöreä kallo + pyöreä kuno, eriomainen profiili
Silmät: Ihastuttavan malliset + ilmeikkäät, keskisiniset
Korvat: erinomaiset pienet korvat, hyvin sijoittuneet leveälle
Turkki: erinomaiset sukat ja kiilat, erinomainen maski, vähän villamainen turkki tällä hetkell'
Häntä: erinomainen hännän karvoitus
Kunto: hyvin kunnostettu
Yleisvaikutelma: hyvin, hyvin suloinen poika

Näyttelyn lomassa tehtiin ostoksia. Kaikki shampoot oli loppu, niinpä koriin kertyi Goopia ja Clausin shampoota ja hoitoainetta ja Mayallekin oma shampoo. Ja Maylle myös pari alustaa - ja kateillekin häkkiin yksi. Suhteellisen aikaisin saatiin poistumislupakin! Pitkä päivä oli silti. Onneksi Mirva oli vienyt Mayan ja Miron lenkille & treenaamaan. Kiitos Mirva!

Kultaisennoutajan kirous

Tuohon otsikkoon myöhemmin - ensin vähän meidän muista treeneistä. Perjantaina lähdin Mayan kanssa Kuppikselle häiriötreeneihin. Tarkoitus oli ottaa Mirokin, mutta kun käsistä tippuivat kananmunat, vesi lainehti keittiölattialla, kissa oksensi jne. niin hermoni olivat niin loppu, että en jaksanut lähteä bussilla kahden koiran kanssa, vaan otin vain Mayan, jonka kanssa treenaaminen on paljon helpompaa kuin Miron. Miro sai sitten omat treeninsä myöhemmin.

Maya lisäksi paikalla oli Pepsi, ihana Miio ja heelerit - Mettekin käväisi ja Tahvo tuli myöhemmin. Mayan kanssa otin liikkeestä maahanmenon, joka nyt on aika kivalla mallilla. Myös luoksetulo menee hyvin ja puutakin kierretään jo kauempaa. Ruutuun lähetyksessä häiriötreenit maksoivat itsensä takaisin - Maya yritti tunkea itseään Katjan luo koko ajan, joka otti vieressä luoksetuloa. Piti sitten helpottaa ruutua lähettämällä lähempää. Ehkä olisi pitänyt olla näkyvämpi kippokin, nyt oli vaan alusta, joka vähän peittyi nurmikkoon. Myös paikallaanolo oli ihan ok, hieman taisi olla vaikeuksia itse maahanmenossa eli vähän jumitti sitä. Mutta pysyy nyt hyvin, kun palaan sivulle ja sitä on treenattu. Kun treenit oli treenattu, pääsi Maya viereiselle nurmikolle leikkimään Miion kanssa ja kyllä niillä olikin hauskaa!

Maya & Miio

Lauantaina Anna tuli meille treenaamaan Voiton kanssa. Mirokin pääsi nyt treenaamaan - otin hyppynoutoa (meni hyvin) ja ruutua. Vähän se kävi kuumana tuon ruudun kanssa, mutta kyllä siinä saatiin lopulta ihan mallisuorituskin. Paikallaanolot otettiin kaikkien koirien kanssa - Miro oli enemmän tai vähemmän häiriökoirana, Maya pääsi tositoimiin. Tosi hyvin pysyi, vaikka kävin Annaa moikkaamassa piilossa pari kertaa. Anna treenasi välillä Voiton kanssa seuraamista, ruutua ja luoksetuloa ja sen jälkeen minä treenasin Mayan kanssa. Ennen Annan tuloa, olin jo ottanut Mayan kanssa hyppyä.. nyt sitten Maya pääsi ruutuun. Ensimmäisellä kerralla taisi eksyä sisään ruudun takaa, mutta sen jälkeen meni hienosti ja vauhdilla suoraan ruutuun alustapalkalle. Mutta sitten kauhein painajaisuneni kävi toteen! Se raivohullu kultainennoutaja syöksyi läpi pensaitten ja puskien Maya tähtäimessään. Ehdin vain ajatella, että nyt se tappaa Mayan. Sehän on narttu.. syöksyin kohti raivosta haukkuvaa noutajaa ja huusin pois, pois ja samalla yritin hätistää Mayaa pois sen ulottuvilta. Onneksi Anna oli paikalla ja en ollut yksin, muuten en varmasti olisi pystynyt suojelemaan Mayaa. Kun koira kiinnitti huomiota seuraavaksi kiinnioleviin poikiin ja Annaan, sain napattua Mayan turvaan. Sillä välin kultainennoutaja oli ottanut kohteekseen Miron, josta en ollut niin huolissani - toki pahaa jälkeä siitäkin olisi tullut. Anna sai onneksi noutajaa pidettyä kiinni hännästä, se oli niin raivoa täynnä, että ei pantaan olisi uskaltanutkaan ottaa kiinni. Tämä otus syöksyi koiriemme kimppuun läheisestä omakotitalosta - siihen ei ollut näköyhteyttä kentälle, mutta todennäköisesti haukunta oli sen herättänyt. Perheen poika tuli sitä hakemaan pois (varmaan oli kuullut Annan ja minun kiljuntani, kuten koko Huhkola) ja aikoi poistua paikalta sanomatta mitään. Onneksi Anna huomautti, että tapana on pyytää anteeksi. Pojan äiti tulikin sitten paikalle - ei toki pyytämään anteeksi, vaan ilmoittamaan meille, että tämä ei ole mikään koirien koulutuskenttä. Jep. Sehän tässä pointtina olikin... meidän koirat oli kiinni ja Maya treenivuorossa menossa ruutuun (ja se ihan hiljaa)... mutta vikahan ei ollut karkaavassa, irtiolevassa, agressiivisessa noutajassa, vaan meissä, jotka koulutimme koiriamme.  No, tuo samainen koirahan on purrut muutama vuosi sitten Hekua takapuoleen, kun pääsi talvella ulkoiluttajaltaan irti.

Maya, Miro & Voitto paikallaan makuussa

Voitto ja hyppynouto

Maya seuraa

Minun shelttinartuillani tuntuu olevan kirous joutua kultaistennoutajien hampaisiin. Niin Emmaa kuin Sandraakin puri aikoinaan kultainennoutaja. Tämä kiltti perhekoira... minä en päästä enää ainoatakaan kultaistanoutajaa lähelle omiani - tosin en ole päästänyt tähänkään asti, ne vaan tuntuu olevan irti ja hyökkäävän kimppuun. Onneksi Maya ei välikohtauksesta saanut traumoja (minusta en olisi niin varma, sydän hakkasi vielä pitkään), vaan meni hienosti ruutuun tämänkin jälkeen. Annan avustuksella otettiin vielä vähän treenikuvia Mayasta ja sitten siirryimme metsään lenkille rauhoittumaan. Voi kun ihmiset oikeasti pitäisivät ne agressiiviset koirat kiinni - ja eikä se koulutuskaan niin huono idea olisi - vaikka pakollinen pentukurssi kaikille...

Miro, Voitto ja Maya

Maya 8 kk

Sunnuntaina kun minä suuntasin kissanäyttelyyn, pääsivät Miro ja Maya Mirvan kanssa lenkille ja Maya treeneihin. Maya oli jo viime torstaina Mirvan kanssa treenaamassa ja oli kuulemma mennyt hienosti. Nyt on otettu kontaktia jo ilman remmiäkin!

Mayan ensimmäiset kilpailut

Eilen oli Lentsun kurssin päätöskilpailut. Paikalla vain kaksi rohkeaa kurssilaista: Maya ja Welmu. Kaatosade toi vähän lisäjännitystä treeneihin - tosin se vesisadekin siitä sitten loppui. Minä ja Maya tosin olimme ehtineet kastua jo lenkillä - pitihän Miron päästä lenkille ennen kuin minä ja Maya lähdimme Kupittaalle.

Maya sai vanhempana aloittaa "kisat". Kilpailu koostui seuraavista liikkeistä: sivulle tulo, seuraaminen, puunkierto, liikkeestä maahanmeno ja kaukokäskyjen maahanmeno. Näistä piti valita yksi, jonka tekee palkattomana. Hetken mietittyäni valitsin puunkierron :). Aluksi juteltiin Lentsun kanssa koiran virittämisestä kisoihin/treeneihin, jotta koira keskittyy ohjaajaan ja on valmis tekemään ohjaajan kanssa töitä. Virittämisen tulee olla samanlainen niin treeneissä kuin kisoissakin. Taidan tehdä Mayan kanssa Lentsun neuvojan mukaan niin, että laitan sen ensin maahan, kutsun siitä sivulle ja teen sitten yhden käännöksen.

Näin siis toimittiin. Ja ei kun kisaamaan :). Ensimmäisenä sivulle tulo. Koiran sai jättää istumaan niin pitkän matkan päähän kuin halusi. Jätin Mayan muutaman metrin päähän ja kutsuin sivulle. Tuli reippaasti ja hyvin sivulle, tosin pienen hypähdyksen kautta. Tätä olen nyt treenannut pois ohjaamalla Mayaa kädellä/namilla ja näin menee ihan ok. Kovalla kädellä en siihen puutu, vaan treenataan hiljalleen.

Seuraavana pieni pätkä seuraamista (suoraan) ja palkka siitä, kun koira seuraa hyvin. Tässähän sai siis käyttää namia. Meni oikein hyvin, Maya seurasi valppaasti, piti kontaktia ja oli hyvässä paikassa.

Sitten puunkierto - ilman palkkaa. Lähetin Mayan oikealta puun ympäri - meni oikein hyvin. Kauhean pitkältä matkalta ei vielä mene, mutta tätä on helppo ja kiva treenata. Koirallehan tämän on niin hauskaa, että sitä palkkaa ei oikeastaan edes tarvita. Ja ei edes hauku!! Puunkierto kun saadaan vielä paremmaksi, voidaan sen yhteydessä sitten treenata sitä pysäyttämistä ja sivulle tuloa.

Sitten oli vuorossa liikkeestä maahanmeno. Pienet tarkennukset Lentsulta, mitä sai tehdä - ja hain alustan ja päätin ottaa ns. koko liikkeenä. Maya lähti liikkeelle ehkä vähän hitaammin kuin seuraamisessa, sillä ei itse asiassa ole edes väliä - meni maahan tosi hyvin ja jäi hyvin. Kävelin 4-5 m päähän, laitoin alustan ja namin sille, palasin Mayan sivulle - ja Maya pysyi maassa!! Kesti vielä pienen viiveenkin. Jee! Siitä sitten OK-käskyllä vapautus palkalle. Hieno sininen tyttö!

Viimeisenä oli kaukojen maahanmeno. Koira jätettiin istumaan ja itse sai siirtyä sen matkan päähän, jonka oli valinnut. Minä siirryin metrin puolentoista päähän ja siitä käsimerkillä ja käskyllä Maya maahan. Hieno tyttö. Tässä oli siis Mayan ensimmäiset "kisat". Hienosti neiti toimi - taisinpa jopa kuulla (varmaan ensimmäistä kertaa kaikkina näinä vuosina) Lentsun suusta, että Mayan "kisassa" ei ollut huomauttettavaa. Hieman epäilen kuuloani kyllä :).

Kun Welmu oli suorittanut oman kisansa, jatkoimme treeneillä. Nyt oli vuorossa uutena asiana luoksetulon pysähdys. Oikein jouduin miettimään, olenko treenannut sitä vai en ja tulin tulokseen, että en. Tokihan olen pysäyttänyt Mayaa sivulta ja kun se on leikkinyt siinä edessä, mutta en luoksetulon yhteydessä. Miten Maya toimisi, kun pysäyttäisin sen luoksetulon yhteydessä, oli siis arvoitus.

Ensin treenattiin pysähdystä heittämällä pallo Mayan yli. Lentsu piti Mayaa kiinni lähdössä ja minä kutsuin Mayaa ja heitin noin puolivälissä pallon Mayan yli. Kyllä se ihan pallolle lähti iloisesti ja toikin minulle. Tästä muutama toisto. Sitten sama juttu, mutta namilla. Hyvin meni sekin. Sitten tehtiin "koirakoe" eli Maya pysäytettiin pelkällä käsimerkillä - ja mitä tekee tyttö? Pysähtyy kuin seinään. Ja niin kuin minä olen tämän kanssa tapellut Miron kanssa (kuten Lentsukin sanoi). Koirakokeen toinen osa oli se, kun kokeiltiin samaa pelkällä käskyllä. Ja mitä tekee Maya? Tulee suoraan läpi. Eli ei tarvitse kovasti miettiä, kumpaa tapaa käytän jatkossa. Kokeiltiin myös takapalkkaa eli käskyn/merkin jälkeen vapautus takapalkalle. Tässä Maya meni maahan... Tekipä likka tämän treenin yhteydessä evl:n luoksetulonkin; pysähtyi käsimerkistä seisomaan ja kun kutsuin - tuli eteenpäin ja meni maahan... ei siis tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä ja päätti tarjota maahanmenoa. Tästä kaikesta voidaan vetää ne johtopäätökset (ainakin tällä hetkellä), että luoksetulon seisomaan pysäytys tehdään Mayalle käsimerkillä ja maahanmeno käskyllä/takapalkalla. On tuon koiran kanssa kyllä niin kiva treenata!

Toisena uutena asiana oli paikalla istuminen! Sitäkin pitää ruveta treenaamaan heti nuoren koiran kanssa. Lentsu kertoi, että istumista pitää heti treenata niin, että mennään "piiloon", koska ei ole olemassakaan sellaista liikettä, jossa koira istuisi paikallaan ja ohjaaja olisi näkyvissä. Tämä siis tehtiin niin, että koira jätettiin istumaan, palkka vietiin puun taakse, ohjaaja kiersi puun, palasi koiran sivulle ja koira vapautettiin palkalle. Likka teki hienosti! Se on ihana, kun se ei kyseenalaista mitään! Kotona tätä voi sitten treenata niin, että laittaa koira istumaan toiseen huoneeseen, vie ruuan toiseen huoneeseen ja vapauttaa koiran ruualle. Onneksi on kaksio :).

Lopuksi vielä maahanmeno, jonka Maya saikin tehdä pariin kertaan, kun Welmulla ei tänään ollut maahanmenopäivä... Maya pysyi häiriöstä ympärillä huolimatta hienosti maassa - olin kauempana vielä kuin ennen - ja mikä mahtavinta - pysyi maassa, kun palasin sivulle ja kesti viiveenkin. Siitä vapautus "OK" palkalle. Olin tosi onnellinen, kun tämä onnistui nyt näin hienosti. Maya kyllä tekee oikein, kun sille vaan antaa oikeat eväät. Olipa taas mukavat treenit! Nyt muutaman viikon tauko kurssista ja sitten syyskuussa taas Lentsun kurssille!

Mayan väsyttämisprojekti

Maya oli jo eilen illalla ylienerginen ja kantoi minulle lelua lelun jälkeen. Aamulla sama jatkui ja sillä aikaa, kun kävin suihkussa Maya oli varastanut vessapaperirullan vessasta - ja loput voikin sitten arvata. Seuraavaksi se vei pahvipakkauksessa olleen hoitoaineen hyllyltä, johon ylettyi ja repi sen pahvipakkauksen. Likalla oli siis varastoitunutta energiaa, mikä piti saada hyötykäyttöön, niinpä lenkin jälkeen suuntasin koirien kanssa omalle kentälle. Virittelin ruudun kentälle ja aloitin treenit Mayan kanssa. Vein alustan ruutuun ja namin sen päälle yhdessä Mayan kanssa. Siitä sitten yhdessä Mayan kanssa pitkän matkan päähän ja lähetys ruutuun. Yhtään ei enää epäröinyt, vaan juoksi ruutuun. Tästä muutama toisto. Sitten sitä lähempää lähetystä niin, että lähetän Mayan ruutuun vähän matkan päästä (evl). Tästä Mayan on vaikeampi lähteä, mutta alkuvaikeuksien jälkeen sain tämänkin onnistumaan varsin hyvin. Maya ei oikein aluksi ymmärtänyt, mitä haluan, mutta meni se sitten perille. Tässä lähetys alustalle ja nakki perään heittämällä, kun kääntyy minua kohti. 

Tämän jälkeen otin liikkeestä seisomista. Ensi muistutin pari kertaa pysäyttämällä liikkeestä sivulla ja viskaamalla Mayaa nakinpalalla :). Hyvin meni. Sitten pysäytin ja jatkoin matkaa - ja Maya pysähtyi kuin seinään - vein etupalkan eteen, palasin sivulle ja vapautin. Tästä muutama toisto. Vein etupalkan nyt valmiiksi. Hyvin meni. Sitten vielä erikseen niin, että jätin koiran seisomaan, vein palkan alustalle ja liikuin itse koiran ympärillä (ja Maya seisoi paikallaan) ja palasin sivulle vapauttamaan palkalle.

Väliin yksi luoksetulo pitkällä matkalla. Jäi istumaan hyvin, ei yrittänyt varastaa ja tuli tuhatta sataa luokse. Autoin lopussa niin, että tuli sivulle ilman sitä hypähdystä. Hieno luoksetulo!

Sitten liikkeestä maahanmenoa. Hyvin menee maahan - etupalkka jälleen kehiin. Ja nyt pysyi maassa, kun palasin sivulle - siitä vapautus palkalle. Muutama toisto ja vielä erikseen sitä, että koira makaa, palkka edessä ja minä liikun koiran ympärillä - paluu sivulle. Tämäkin ihan ok.

Sitten otin Miron ja otin yhden pitkähkön seuraamisen juoksuineen, pysähdyksineen ja hitaineen käyntineen. Ihan ok, mutta ei mitenkään loistelias seuraaminen. Välillä vähän unohtui, mitä oli tekemässä, mutta korjasi sitten hyvin. Nyt oli paras normaalissa käynnissä. Sitten otin ruutua. Merkille iloisesti, mutta se pysähtyminen... kyllä se pysähtyy, mutta sitten kun ITSE haluaa, ei käskystäni. Ensimmäinen ruutuun lähetys ok, kun oli alusta - toisella jäi pyörimään ja otin alusta. Maahanmeno tökkii, mikä aina pistää miettimään, onko koira kunnossa. Mutta kyllä siitäkin saatiin muutama ok suoritus. Pakko vähän treenata, kun vissiin mennään kisaamaan 11.9. Muuten alkaa kyllä melkein olla Miron eläkkeelle jäämisen aika.. mutta voihan sitä silti treenailla ja jonkusen kisankin ottaa. Ruudun loppuosa ok.

Sitten yksi kisanomainen luoksetulo, joka oli hyvä. Pysähtyi käskystä seisomaan hyvin ja meni jopa maahan. Vähän ehkä hidastellen, mutta silti. Ja tuli sivulle ilman hypähdystä. Kaukot olivat aika huonot, liikkui eteenpäin - ei ehkä koiran mittaa, mutta kumminkin. Vaihtoi kyllä asennot ok, mutta ehkä hieman raskaan oloisesti. Miro on ollut vähän väsynyt viime aikoina, ehkä tämä kuumuus on vaivannut, ehkä joku muu... ei sitä aina tiedä.

  

Tämän jälkeen otettiin Mayan ja Miron yhteinen paikallaanolo. Laitoin Miron ensin maahan ja sitten hain Mayan. Maya meni hyvin sivulta maahan, tosin ensin ei meinannut ymmärtää, että nyt on paikallaanolo ja sitä pitää jäädäkin maahan :). No, onnistui sekin, kun vihdoin ymmärrettiin toisiamme. Menin nyt pidemmän matkan päähän ja vein sinne namialustan. Aikaa en ottanut, mutta ehkä jotain 1-2 minuuttia. Paluu takaisin Mayan sivulle ja se PYSYI maassa. Siitä vapautus palkalle. Hieno tyttö. Miro oli siinä vaiheessa jo vapauttanut itsensä. Hävisin juoksukisan palkalle, koska ei tiennyt, että sinne vapautettaisiin...

Tähän väliin vähän noutotreeniä Mayan kanssa. Ensin vauhtinoutona metallia - lähtee hyvin - ottaa suuhunsa - ja juoksee leluun. Ehkä tämä riittää? Ei kyllä nyt ainakaan tuonut metallia suussaan pitkää matkaa, keskiviikkotreeneissä meni paremmin. Mutta nostaa kyllä sen, jos vain sitä pyydän. Ehkei ei pidä vaatiakaan vielä muuta? Puukapulan tuo hyvin - sitäkin ensi vauhtinoutona ja sitten annoin tuoda minulle asti ja palkkasin nakilla. Noutaminen on Mayasta kivaa ja siihen on pyritty. Kyllä se lenkilläkin kantaa kaiken näköistä suussaan (omenat on sen bravuuri) ja kotona tuo lelut suoraa syliin/käteen. Ehkä siitä tulee vielä Miron mantteliperijä avustajakoiranani. Mutta vielä Miro saa tehdä hommia. Mirohan nostaa minulle kaiken, minkä tiputan kaukosäätimestä kännykkään.

Sitten oli koirakokeen vuoro. Eli Mayalle tunnaripiilotusta. Ihan ensimmäinen kerta (ellei oteta huomioon sitä, kun perustaidotkurssilla etsittiin omaa kerran kippojen alta). Ja mitä tekee tyttö? Osaa heti etsiä sitä heinien joukosta ja löytää sen ja tuo. Ihan uskomaton tyyppi. Tästä sitten muutama toisto, kun mamma oli niin onnellinen ja iloissaan. Ja Mayalla oli hauskaa. Hyvin se etsii. Että sitä voi olla onnellinen pienistä asioista. Vielä kokeilin, mitä tapahtuu, kun laittaa laudalle oman - ja senkin Maya haki. Ei ehkä haistellut tässä vielä niin kovasti - taisi pari kertaa osua enemmän tai vähemmän suoraan omalle.

Sitten piilotin vielä muutaman kapulan Mirolle ja hyvin etsi kyllä poikakin. Miro on aina tykännyt etsiä sitä tunnaria ja nykyään jaksaakin paljon paremmin. Ei luovuta, vaikka ei heti löytäisikään. Vielä laudalla Mirolle pari tunnaria ja treenit oli siinä. Lopuksi vähän leikittiin reikäpallolla.

Ja onnistuiko väsyttämisprojekti sitten? Täydellisesti! Varmaan tuo tunnari väsytti Mayaa eniten, kun oli uusi asia ja joutui käyttämään niin nenäänsä kuin aivojaankin. Maya nukkuu! Niin tekee kyllä Mirokin, joka ensin kyllä läähätti pitkään, joten sille taisi tuo loppuleikki olla vähän liikaa. Nuoli myös tassujaan, mikä aina on kivun merkki :(. Nyt vaan pitää taas miettiä, mistä sitä särkee.. vai onko vain niin, että ilmat ovat vaihtumassa ja vanhan pojan jäseniä särkee siinä missä mammankin...