Miro täyttää tänään 10-vuotta

Rakas ystäväni ja harrastushelttini Miro (Kuukivi Mikike) täyttää tänään pyöreät 10-vuotta! Vaikea uskoa, että poika on jo siinä iässä. Yhtään viisaampi ja rauhallisempi se ei ole... Miro on harrastanut agia medi3-luokassa, mutta jäi eläkkeelle jo varhain, kisannut tokon ylimmässä luokassa (evl), josta jäi eläkkeelle viime syksynä - ja saanut nuorena poikana sertinkin. Voiko enää enempää toivoa? Se on myös ikioma avustajakoirani ja nostaa minulle kaikki pudottamani esineet. Varsin hyvä piirre silloin, kun selkä on tosi kipeä. 8-vuotiaana se päätti, että nyt hän nukkuu sängyssä (ei ollut ennen tullut lähellekään) ja siitä lähtien on nukkunut kainalossani pää toisella tyynyllä. Tosin nyt kesällä siitä on vähän neuvoteltu, kun ihan ei haluaisi nukkua turkin kanssa...


Miro viettää tänään syntymäpäiväänsä tokoilun merkeissä eli pääsee tuuraamaan siskoa häiriötreeneihin, kun Maya menee mätsäriin. Paras lahja sille.

Kiitos Marita ja Karin maailman ihanimmasta shelttipojasta.

Pentuetapaaminen Lahden näyttelyssä

Annan kanssa lähtettiin pitkäperjantaina Lahden näyttelyyn. Mitään en näyttelyltä odottanut, enkä kyllä mitään saanutkaan :). Maya sai Leni Finneltä H:n, tosin vissiin pääasiassa huonojen liikkeiden takia, ja ei niissä kyllä kehumista ollutkaan. Ensin peitsasi ja sitten liikkui ihan hassusti. Ei vissiin se yksi hierontakerta auttanut. Likka on aika jumissa. Ja sitten kun tuo häntä tuppaa nousemaan, niin jos sitä komentaa, lakkaa liikkumasta kunnolla. Oravanpyörä ja oravan häntä :). No, ei ole niin vakavaa. Muuten kyllä kehui Mayaa, paitsi kallon sanoi olevan vähän pyöreä, mitä se ei kyllä minusta ole. Laitan arvostelun, jos satun sen löytämään, sillä se taisi hävitä johonkin eilisen illan laukun pesu ja kukkaron etsintä operaatiossa.

Merri, Kiia, Maya & Onni

Näyttelystä minulle nimittäin jäi todella paha mieli sen vuoksi, että vasta hankittu ja Mayan nimellä brodeerattu treenilaukku koki kovan kohtalon. Eräs shelttiuros päätti kusta siihen koko päivän satsin. Eikö niitä koiria voi ulkoiluttaa edes kerran pitkän näyttelypäivän aikana? Jätin laukun hetkeksi häkin viereen, kun itse kävin vessassa ja sillä aikaa jo ehti kanssakilpailijan uros pissata koko laukin litimäräksi. Ei ollut siis edes mistään merkkaamisesta kyse. Enkä kyllä hyväksy sitäkään. Uroksen saa opetettua senkin tavoille, tiedän sen varskin hyvin, koska itsellä on ollut 3 urosta. Yksikään ei ikinä näyttelyissä pissannut sisällä yhtään mihinkään - eikä niillä ole lupa edes piha-alueella nostaa koipeaan mihinkään. Eivät nosta postilaatikoihin, eivät autojen renkaisiin tai talojen seiniin. Ja jos nyt on niin mahdotona opettaa uroksensa tavoille, sitten sitä pitää vahtia, ettei nosta koipeaa näyttelyissä toisten tavaroihin. Myös niiden henkilöiden, joille koirat jätetään vahdittavaksi, kun itse käydään jossain. Tämä ei edes ole ensimmäinen kerta ja alan olla tähän niin kyllästynyt. Ensin haukutaan ääneen toisten koiria niin, että asianomaiset varmasti kuulevat ja sitten annetaan koirien tärvellä toisten tavarat. Mukava harrastus tämä näyttelyissä käynti.

Päivän parasta antia oli, kuten ennakkoon arvelinkin, Mayan veljen Merrin sekä puolisiskon Kiian sekä tietysti Onnin tapaaminen. Hassua kyllä, Maya ja Onni muistuttavat ulkoisesti enemmän toisiaan, kuin Maya ja Merri, jotka ovat täyssisaruksia. Sen sijaan Merri ja Kiia ovat hyvin samanoloisia. Mutta sukutapamiseen osallistuivat siis Moorwood Caribbean Blue Lovestoryn jälkeläiset Merri, Kiia, Maya ja Onni. Näistä Kiia on ensimmäisestä pentueesta, Onni toisesta ja Maya ja Merri kolmannesta pentueesta.

Maya (Amarantes Y.S.L Parisienne) 16 kk

Nyt nautitaan ihanasta kevätsäästä ja lenkkeillään linnunlaulun säestäminä. Mukavaa pääsiäistä kaikille!
PS) Osaakohan joku arvata, mistä tämä pikkuneiti menee jumiin?

Tokokurssin 2.kerta

Toisella tokokurssikerralla päästiinkin jo treenaamaan "omaan paikkaan" nurmikolle. Koska yhdellä sun toisella (ja varsinkin Mayalla) oli ongelmia sen paikallaanolon kanssa, aloitettiin siitä. Ja ongelmakin tuli esiin eli Maya nousi ylös. lähti vähän perään, nousi... Sain ohjeeksi nyt, että en lähde Mayan luota selkä koiraan päin, vaan käännyn aina koiraan päin. Samoin saimme läksyksi miettiä Mirvan kanssa käskymme, pitää olla ihan erit agiin ja tokoon. Joku nyt nimittäin sekoittaa pienen pään. On se sitten samat käskyt Mirvan kanssa, tulossa olevat juoksut, jumit selässä tms., niin pitää yrittää ratkaista asia parhaalla mahdollisella tavalla.

Sitten otettiin merkkiä - aika hieno hetki, kun Lentsu kehuu :). Maya teki kaksi tosi hienoa merkkiä, pysähtyen top-käskystä ihan merkin taakse. Virittelin sitä, missä merkki -sanoilla ja lähetin taakse-käskyllä + pysäytin top-käskyllä. Hieno pieni sheltti.

Mitäs sitten tehtiin?? Ainakin treenatiin liikkeestä pysähtymistä seisomaan. Se meni myös mainiosti. Kun vain luotan Mayaan ja en yhtään varmistele, Maya tekee tämän kyllä hienosti. Hieman innokkaasti ehkä lähti taas liikkeelle ja pitää omalla vauhdilla/vartalolla vähän hillitä sen etenemistä, niin kuitenkin malttoi hienosti ja napakasti pysähtyä. Tästä kyllä kiitokset Lentsun neuvoille liikkeen alkuopetuksessa. Sen Maya on sisäistänyt hienosti. Yhtään aikaisempaa koiraani en ole kunnolla osannut tähän opettaa. Maya on siitä ihana, että kun se tajuaa jotaina (eli sen osaa sille oikein opettaa), se kyllä tekee oikein. Nyt saatiin läksyksi opettaa edessä olevan kipon avulla se, että menenkin koiran toista puolta kiertäen takaisin taakse ja siitä sivulle, koska tämä tulee eteen (toivottavasti) sitten joskus evl:ssä. Kokeiltiin pari kertaa ja onnistui ihan hyvin vapautukella kipolle.

Sitten harjoiteltiin vielä liikkeestä seisomista ryhmäliikkeenä, niin että ensin kaikki tekivät sen yhtäaikaa ja sen jälkeen jokainen vuorotellen lähti tekemään liikettä ja toinen lähti perään kunnes kaikki 4 koiraa olivat seisomassa (tai no, yksi istumassa) keskellä. Kunnon häiröitä! Kaikki suorituivat tästä kyllä hienosti.

Millään en muista tehtiinkö muuta... No, olihan tässäkin jo paljon. Mayaan olin tosi tyytyväinen ja nyt tuntuu taas paremmalta, kun sain tuohon paikallaanoloonkin taas neuvoja. Ikävä asia, kun hyvin sujunut liike alkaa yhtäkkiä tökkimään kerta kaikkiaan. Mutta sellaistahan tämä on.

Aktiivinen unohtaminen. Nyt muistan, mitä vielä treenattiin. Kaukoja. Istu - maahan -kaukoihin sain neuvon aloittaa siitä, että koira istuu - näin saa sen tekemään yhden asennonvaihdon, jolloin tuo vaikeampi: maasta istumaan onnistuu paremmin. Maya menee maahan kisamatkalta, mutta istumaan nousu ei vielä oikein onnistu. Lisäksi kotiläksyksi tuli sitä seisomaan nousemisen opettelua. Sen kun olen työntänyt johonkin mieleni sopukoihin...

Epäviralliset tokokisat

Eilen lähdettiin Mayan kanssa illalla epävirallisiin tokokisoihin Tuijan hallille. Paikka oli Mayalle tuttu, Tuijan koirakoulun sisähalli. Tuomarina tietysti Tuija Sere, joka on virallinen tokotuomari. Liikkeenohjaajakin oli meille tuttu: Eva. Kaikin puolin siis helppo aloitus koiralle.

Meidän ryhmässä oli tuttu heeleripoika ja toisella puolella collie, joten sekin meni ihan nappiin. Maya ja kyseinen heeleri nimittäin olivat "pienimmät" paikalla ja muut olivat kokoa bullmanstiffi, rottweiler, dobberi.. ja kun minä pelkään niitä paikallaanoloja jo valmiiksi..

Paikallaanolo oli kyllä yksi suuri katastrofi. Maya on pysynyt tosi kivasti paikallaanolossa tähän asti, mutta nyt viimeiset pari viikkoa se on tökkinyt, enkä keksi syytä. Ellei sille sitten ole tulossa juoksu, mikä on ihan mahdollista ja toivottavaakin. Merkkejä on kyllä muitakin, kuten ruuan kanssa kronklaaminen. Kaverit sivuilla eivät meinanneet mennä maahan ainakaan ensimmäisellä käskyllä, Maya sen sijaan varasti maahan. Koska tehtiin kisanomaisesti, annoin sen olla maassa ja lähdimme piiloon. Collie hiippaile vissiin perään ja Tuija kysyi, otetaanko uusiksi, kun ei oikein mennyt putkeen. Siinä vaihteessa se oli minusta hyvä idea.. Maya makasi tähän asti paikoillaan (oli kyllä ollut vähän levoton), mutta sitten alkoikin se tökkiminen. Maahan mentiin kyllä hyvin, mutta sitten kun olin piilossa, nousi Maya ylös, taisi kävellä vähän peräänkin. Palautin. Taas  nousi, ja taas ja ei siitä sitten tullut yhtään mitään. Apua Lentsu!!!

Olimme vuorossa viidentenä, joten hetki odoteltiin omaa vuoroa. Menin kehään Mayan kanssa ilman remmiä, koska tunnen saavani Mayaan paremman kontaktin niin. Aloitettiin vapaana seuraamisella, mikä meni tosi kivasti. Maya seurasi hyvin ja piti hienosti katsekontaktia, taisi tehtä ne perusasennotkin nyt hyvin (ja kyllä on sitä treeanattukin), käännökset menivät mukavasti ja likka pysyi mukana. Hieman tuomarin mielestä (ja toki niin tekikin) edisti, mutta minusta se ei ole ollenkaan niin vaarallista kuin se, että jätättäisi.. Olin seuraamiseen ihan supertyytyväinen.

Liikkeestä maahanmenossa lähti vähän turhan suurella vauhilla liikkeelle ja yritin hieman hidastaa sitä. Ehkä sen vuoksi vähän autoin lisää maahanmenossa vähän kääntämällä vartaloa ja katsomalla koiraa - maahan meni hienosti ensimmäisellä käskyllä ja nopeasti, sekä pysyi siellä hyvin, kun menin koiran taakse. Perusasentoon nousemiseen tarvittiin pari käskyä. Tässä täytyy miettiä, onko se käsky sivu vai sit... nyt annoin sivu-käskyn ja jotenkin tuntuu, että Maya voisi toimia paremmin tuolla sit -käskyllä.

Luoksetulosta tulikin sitten toinen murheenkryyni. Tai ei itse liikkeestä, vaan siitä jätöstä. Voi itkut. Tämä ongelma on ihan uusi ja näkyi ensi kertaa viime torstain treeneissä. Maya nousee ylös - ja lähtee jopa perääni. En ymmärrä. Onko siitä tullut epävarma jostakin syystä, mitä siltä haluan? Vai iskeekö eroahdistus? Se juoksu? Jumissa? No, jälkimmäiseeen ainakin saatiin apua jo tällä viikolla, kun meillä kävi hieroja. Ei saanut kyllä Mayaa ihan kuntoon, vaan tulee ensi viikolla uudestaan. Tätä ei siis meinattu saada onnistumaan millään. Lopulta palkkasin sen istumisesta ja jäämisestä siirtyen vain vähän matkan päähän. Sen jälkeen sain liikkeen onnistumaan lyhyeltä matkalta ja teki ihan täydellisen stopin. Hyppäsi kyllä sivulletulon taas. Unohdin, että olisin voinut hyvin kääntyä oikealle niinkuin Lentsu opetti. Harmitti, kun en muistanut. Nyt pitää vaan palkata sitä jäämisestä..

Sitten tuli liikkeestä seisominen ja se meni aivan täydellisesti. Koira lähti hyvin mukaan ja kun annoin top-käskyn katsomatta yhtään koiraa ja jatkoin vain reippaasi eteenpäin, Maya jäi kuin iskusta seisomaan ja mikä mahtavinta, pysyi ihan asennossa, kun kävelin taakse ja istui sit-käskyllä hienosti. Tämä meni kyllä niin hienosti.

Tulikohan se nouto tähän väliin? Annoin Mayalle vahvistavan sit-käskyn sivulla, ettei varasta kapulan perään. Heitto, Maya piti katsekontaktia minuun, tuo-käsky, ja Maya ampaisi kapulan perään. Ehkä vähän liiankin innokkaasti, sanoi tuomari. No, intoa saa olla :). Toi kapulan hienosti, mutta tiputti puolitoista metriä ennen minua. En tehnyt mitään ja Maya nappasi kapulan uudelleen ja toi sivulle, tosin ei kauhean näppärästi, ja kapula tipahti jalkoihin uudelleen. Tästä olisin saanut sen nostettua, jos olisi ollut oikea kisa, mutta kun ei ollut, annoin Mayalle uuden tuo-käskyn ja sain kun sainkin kapulan vielä sivulle ja käteeni. Tämä loppuosa vaatii vielä treeniä, mutta paljon on kehitytty.

Kaukot eivät sitten menneet yhtä hienosti, mutta ne on meillä vielä kesken. Matka tuntui pitkältä ja vähän epäilinkin, ettei nouse istumaan niin pitkän matkan päästä. Ei noussutkaan. Menin puoleen väliin matkaa, siitä nousi istumaan hyvin, peräännyin taakse ja maahan hienosti. Tästä toisto ja sivulle. Mutta mikä mukavinta, Maya ei liikkunut yhtään. Kyllä tästä vielä hyvä tulee?

Hyppy viimeiseksi.. Ja siinä näkyi, kuinka vähän ollaan treenattu liikkeenohjaajan kanssa. Maya nimittäin hyppäsi esteen ohi liikkeenohjaajan käskystä. Ei muutakuin uusiksi. Yritti vielä varastaa hypylle... mutta lopulta liike saatiin tehtyi ihan oikein, hyppy yli, istu, sivulle. Taisi kyllä taas vähän hypähtää.

Kaiken kaikkiaan minusta oikein mukava suoritus. Palkinnut en muuta kuin siitä pysymisestä luoksetulossa ja Maya jaksoi tosi innokkaasti ilman palkkaa tehdä hommia. Toki kiittelin sitä muuten kehässä. Kun katsoi muutamien koirien varsin innottomia suorituksia, josta puuttui kaikki tekemisen into, en voi olla kuin tyytyväinen pikku tyttööni. Mielummin paljon virheitä, kun tekeminen on innokasta ja koiralla on hauskaa, kun että se hädin tuskin liikkuu kehässä. Paljon on vielä treenattavaa, mutta kivaa Mayan kanssa on tehdä hommia.

Viikonlopun treenailut

Viikonlopun suunnitelmat menivät ihan uusiksi, kun en päässytkään Clausin kanssa kissanäyttelyyn. Clasulla oli korvan edessä tulehtunut pieni haava - se riittää, ettei pääse eläinlääkärintarkastuksesta läpi (ihan hyvä, että ollaan tarkkoja), joten me jäimme sitten kotiin. Minua harmitti vietävästi, kun katti oli pesty ja kaikki järjestelyt tehty, Clausia tuskin harmitti..

Joten viikonlopusta tulikin sitten koiramainen. Molempina päivinä oltiin TSAUkkilassa treenaamassa. Lauantaina Mirvalla oli kurssi Kodan kanssa ja me lähdettiin mukaan. Treenailin siinä sitten Mayan kanssa tokoliikkeet läpi: otettiin seuraamista palkaten perusasennoista, ruutua, luoksetuloa, maahanmenoa, seisomaan jäämistä, noutoa ja hyppykin - se toki vain kerran, kun onnistui kerrankin ihan nappiin. Kun paikalle tuli muita, päästiin vielä treenaamaan paikallaan olojakin. Jälleen istuminen epäonnistui täysin, joten tässä palataan nyt sitten alkuun. Maahanmeno meni ok, kävin sisällä piilossa. Vähän levoton se oli, mutta pysyi. Kun Mirvan kurssi oli ohi, pääsi Maya vielä treenaamaan agilityäkin. Tyttö on taas kehittynyt hurjasti, keinukin menee tosi hyvin, jopa varasti sille. Tehorengastreenit likalla on kyllä nyt edessä, sillä siitä Maya ei oikein ymmärrä mitään.

Sunnuntaina lähdettiin jo aamusta Mirvan kanssa hallille. Mirvaa odotellessa otin omalla parkkipaikalla perusasentotreenejä. Hallilla Maya sai keskittyä agilityyn. Ihanaa päästä ulos treenaamaan! Eva avusti vielä Mirvaa ja minua Mayan rengastreeneissä, kyllä se siitä. Ehkä jopa pieni lamppu syttyi jo? Mirokin pääsi vähän Mirvan kanssa esteille ja oli niin onnellinen. Treenien päätteeksi mentiin kera koirien (Miro, Maya, Koda ja Valle) Littoisiin metsälenkille. Vielä aika märälle sellaiselle...

Lentsun tokokurssi 1.kerta

Kevät on virallisesti avattu, kun tokokurssi alkaa! Suuntasimme siis Mayan kanssa Kupittaalle viime torstaina. Bussimatka osoittautui taas hauskaksi: bussipysäkillä Maya bongasi potentiaalisen rapsuttajan ja sai vihdoin tahtonsa läpi. Bussissa sisällä Maya taas sai (tosin tietämättään) erään matkustajan esittämään mielenkiintoisia kevätjuhlaliikkeitä. Kaveri hyppäsi ilmaan puoli metriä ja sivulle toiset mokomat, kun huomasi Mayan. Lausteen bussissa on niin kiva matkustaa, kun oppii eri kansallisuuksien tapoja.

Lentsu olikin valinnut Kupittaalla ihan uuden koulutuspaikan parkkipaikalta kioskin vierestä - ilman Antin ja Huldin bongaamista, en olisi ihan heti sitä löytänytkään. No, perillä oltiin ajoissa. Mayaa ei onneksi tien läheisyys, eikä muut mahdolliset häiriötekijät juurikaan haittaa. Tosin ensimmäinen ulkoharjoituskerta osoittautui kyllä muuten varsin haasteelliseksi. Ei siis ihan mennyt putkeen :).

Aloitimme luoksetulolla, jonka siis piti olla piece of cake. Ei ollut. Liike tehtiin kilpailunomaisesti eli siis avoimen luokan mukaan piti pysähtyä merkillä. Juu, ei. Maya kyllä reagoi käsimerkkiini (ok, annoin pienen suullisen käskynkin, ei olisi pitänyt, sorry.. unohdin, että Lentsu kuulee kaiken), mutta salamannopeasti se myös jatkoi matkaansa, eikä pysähdyksestä ollut tietoakaan. Siinä sitten heiteltiin taas neidille vähän palloa ja muistuteltiin pysähdyksestä. Seuraavaksi noottia tuli siitä perusasennosta, joka on puuttellinen ja sitten vielä se hypähdys sivulle.. Siihen saatiin tosi hyvä vinkki eli kun Maya on 1-2 m päässä minusta, käännyn oikealle, jolloin koira ei pääse hypähtämään, vaan tulee oikein sivulle. Tätä ollaan nyt ahkerasti treenattu. Maya osaa kyllä pysähtyä nätisti luoksetulossa, mutta ei ikinä ensimmäisellä kerralla - sitä pitää aina muistuttaa siitä. Taisi myös varastaa lähdössä, kävellä perääni kerran.. sitä Maya ei yleensä tee, mutta epäilen kyllä, että osaksi nämä "ihmeelliset" jutut, joita se keksii, ovat merkki orastavasta juoksusta. Viime kerrallakin reagoi juoksun tuloon sillä lailla.

Toisena liikkeenä oli seuraaminen. Itse seuraaminen meni vissiin melko hyvin, mutta ne perusasennot.. Maya voi jättää ne tekemättä tai sitten istua vinoon. Nyt sitten alkoi perusasentojen tehotreenit eli seuraamisessa Mya palkataan aina perusasennoista. Käännöksistä pysähdytään, tehdään täyskäännöksiä ja pysähdytään ja aina tulee palkka.

Paikallaan istuminen  on nyt hävinnyt neidin mielestä ihan kokonaan. En tiedä minne ja miksi. Mutta tähän ei taida olla muuta ratkaisua, kun aloittaa alusta eli vain jättää Maya istumaan, kiertää joku puu sun muu ja palata palkkaamaan. Myös ruuan saa istumisesta.. ongelma tässä on vaan se, että Maya ei ole oikein viikkoon syönyt. Ei vaan ruoka maita. Nämä myös niitä tulevan juoksun oireita oletan. Nyt Maya ei saa aamuruokaa ollenkaan, vaan vasta illalla. Mirohan syö 2 kertaa päivässä.

Paikallamakuu on ollut ihan ok - tai siis on pysynyt siellä, mutta ollut aika levoton, voinut vaihtaa asentoa tms. Nyt sitten nousi sieltäkin kerran ja taisi kerran nousta heti, kun lähdinkin pois. Voi arhghh.... Ensimmäisellä kerralla jouduin taas antamaan 2 käskyä - toisella kerralla sentään meni ensimmäisestä käskystä maahan.

Reipas Maya kyllä on, mutta ei voi mitenkään sanoa, että ensimmäinen kurssikerta olisi mennyt nappiin :). Treeniä, treeniä. Nyt on hyvä treenailla, kun on parin viikon loma....

Kevät

Kevät tarkoittaa, että töissä on niin kiire, että kotona ei jaksa enää päivittää blogia :). Ollaan me silti treenattu niin tokoa - kuin agiakin. Agia toki Maya kera Mirvan. Muutamat epävirallisetkin on tyttö taas päässyt kokeilemaan. Kokemusta karttuu. Nyt Maya osaa jo kepit ilman ohjureita, treeniä toki niihin tarvii edelleen. Keinukin sujuu jo. Lähdössä on pysytty hyvin ja kontaktitkin radalla tehty nätisti.

Tokopuolella on Maya oppinut vihdoin noudon! Onhan se ennenkin lähtenyt kapulaa/keppiä hakemaan, mutta se takaisin tuonti - varsinkin sivulle on tökkinyt. No, sisätreenit ovat tuottaneet tulosta. Olohuoneessa/eteisessä ollaan treenattu ja lamppu on syttynyt. Tai oikeastaan minä olen vihdoin saanut kerrottua Mayalle, mitä siltä haluan.

Kohta päästäänkin ulos treenaamaan. Torstaina alkaa Lentsun kurssi. Se jos joku on varma kevään merkki! Ja perjantaina alkaa parin viikon loma. Jospa nuo loputkin lumet sulaisivat siksi.

Yritän taas päivittää ahkerammin, kun tuo kurssikin alkaa...

Maikku nollakoirana

Mayalla oli hauska viikonvaihde. Anne ja bortsutytöt Possu ja Sulka olivat kylässä, Maya sai lenkkeillä niiden kanssa ja pääsi lauantaina mukaan katsomaan kisoja ja sunnuntaina jopa kokeilemaan ratoja nollakoirana. Tosi näppärää menoa, tietysti vielä on hommiakin jäljellä. Pujottelun aloitusta radan osana pitää treenata - niin ja tietysti sitä rengasta ja keinua. Onneksi juhannukseen on vielä aikaa :). Löytyipä kisapaikalta vielä kivoja leikkikavereitakin! Tänään Maya onkin ollut vielä väsynyt, tosin näköjään heräilemään päin, kun kattien rottalelu koko juuri karmaisevan kohtalon.

Tokotreenit ja shelttilenkki

Viikonloppuna pääsi Maya taas aktiivielämän makuun. Lauantaina meillä oli tokotreenit lämpimässä hallissa, illalla vieraita kera Ellu-mäyriksen, sunnuntaina shelttilenkki ja lisää vieraita.

Lauantain tokotreenit menivät ok. Ihan en itse ollut täysillä keskittynyt - ehkä jopa parempi, että otettiin vähän rennommin :). Luoksetulon pysäytys toimii käsimerkillä mainiosti ja nyt osasi tulla sivullekin hyvin (annoin käskyn sivu enkä tule). Ruutu oli nyt toisessa reunassa ja alustalle Maya meni hienosti ja pysähtyi hyvin. Ilman alustaa jäi seisomaan laitimmaisen merkin taakse hyvin tiiviisti eli tämä oli Mayan mielestä merkki-treeni. No, on tyttö ainakin sisäistänyt merkin pitkältä matkalta (vaikka pitkältä ei olla treenattu). Ehkä ei merkkiä nyt treenatakaan kamalasti, kun näyttää sekoittavan pieni sen ruutuun..

Hyppy sujuu joten kuten - hyppää hyvin, istuukin, mutta tästä takaisin se perusasento on vähän hakusessa. Noudossa ei olla pahemmin edistytty, mutta kaipa se siitä. Treenattiin taas peilin avulla ja tuo sen kyllä n. metrin puolentoista päähän minusta. Nostaa sivulta, mutta ei pidä pitkään. Sen sijaan kun treenasin sivummalla sitä, että nostaa kapulan minulle edestä (istuin), pitää jo paremmin - tuntui jopa hieman hoksaavan, mitä tässä haetaan. Treenitä vaan. Ainakaan ei nyt paineistu noudon treenaamisesta ja se on hyvä.

Liikkeestä maahanmeno on ok, seisomisessa oli näköjään unohtanut sen, että ohjaaja menee taakse. Treenasi sitten etupalkalla ja alkoi muistua mieleen. Pitää taas ottaa tämä ohjelmistoon. Seuraaminen alkaa olla kivaa - intoa on, eikä tunnut väsähtävän ja jätättävän (pahin pelkoni). Käännökset ovat jo parempia, edelleen vasemmalle käännös parempi kuin oikealle. Ollaan nyt otettu hidasta käyntiä mukaan ja sekin tuntuu ihan hyvältä. Perusasennot tekee seuraamisessa paremmin kuin muissa liikkeissä. Aika paljon palkkaan vielä, pitää sitäkin vähentää. Edistääkin vähän, mutta korjaa kyllä pienellä avulla. Tosin en pidä sitä niin vakavana, kuin sitä että jätättäisi haluttomana seuraamaan. Minulle on jäänyt traumoja..

Paikalla makuu oli suhteellisen ok, vähän turhan valpas Maya on tässä. Otettiin paikallaan makuu sekä aluksi, että lyhyenä lopuksi. Menee nyt ensimmäisellä käskyllä maahan, mikä on hyvä. Muut makaavan niin rauhallisesti pää tassujen välissä maassa ja meidän kuikelo siellä kaula pitkänä.. vähän tuppasi tällä kertaa haistelemaan, liekö sitten namien tuoksuja yms. kun meitä ennen oli joku kurssi..

Lämpimät onnittelut näin bloginkin kautta treenikaverille Pepsille, joka siirtyi erikoisvoittajaan Porissa upealla suorituksella ja pisteillä!

Sunnuntaina Tarja ja Ossi hakivat meidät lenkille Littoistenjärvelle. Pakkasta oli yli -10 astetta, mutta ei se haitannut ja koirilla oli kivaa. Mukana oli yllättävän monta shelttikerholaista - tosin kuten todettiin, aina ne samat. Uudetkin olisivat ihan tervetulleita mukaan! Bingley ja Onni malttoivat tällä kertaa antaa Aavan ja Mayankin leikkiä välillä keskenään. Ehkä Helenan ja Tarjan kauniit soopelitytöt veivät välillä poikien huomion. Kiitos Ossille kuvista - vaihteeksi tässä siis jonkun muun kuin minun ottamia kuvia.

Littoistenjärvellä lenkillä - kuvat Ossi Rostén.

Tokotreenit ja bordercollien pentu

Lauantaina kävimme jälleen treenaamassa lämpimässä treenihallissa :). Itse onnistuin saamaan talven 4.flunssan, joten oli sen mukainen. Kurkussa kutitti ja yskiminen ei auttanut pätkääkään. Mutta onneksi se treenatessa unohtuu.

Aloitettiin paikalla makuulla, joka oli ihan ok. Hieman levoton Maya oli, mutta pysyi. Ja minä vähän piilosta kurkin sitä. Ei se vielä kyllä pitkää aikaa kestä, pitää treenata. En varmaan ihan muista (aivot ovat vähän jumissa), mitä treenasin ja missä järjestyksessä, mutta lähes kaikkea tuli treenattua paitsi liikkeestä seisomista liikkeenä. Aluksi otin seuraamista palkaten siitä, että paikka oli oikea ja kontakti hyvä, koska siinä meillä on parantamisen varaa. Ihan innokkaasti Maya seurasi ja käännökset ovat parantuneet paljon, varsinkin vasemmalle käännös. Sitten otin luoksetulon - ensimmäisellä kerralla suoran sellaisen. Sitten jätin Mayan seisomaan ja kutsuin siitä sivulle. Ja sitten koko liikkeenä antaen suullisen käskyn. Ei toiminut. Joten sitten käsimerkki käyttöön ja pysähdys aivan mainio! Siis käsimerkillä tämä. Kuten Lentsu sanoi - pitää nyt ottaa sivulle tulosta kuuri, ei tule kunnolla sivulle, kun tekee liikkeestä - paikalta ihan ok, mutta pitää harjoitella liikkeen osana auttaen. Kotona sisällä voi onneksi treenata sivulle tuloa.

Hyppy tökki jälleen - mutta äänensävyn keventäminen auttoi itse istumiseen. Vähän likka kyllä on hakusessa tässä liikkeessä. No, en usko, että on mikään suuri ongelma, kun hyppää kuitenkin mielellään. Kun lumet sulaa, saa tuon oman hyppyesteen esiin. Nyt se on hangen peitossa.

Ruutua otin ensin alustalla ja lähetys pitkältä matkalta. Hyvin meni - mieletön vauhti ruutuun ja pysätyy kääntyen minuun päin alustalle. Pari lähetystä näin - yksin niin, että Maya on muka merkillä ja sitten vielä yksi niin, että ruudussa ei ole alustaa. Meni ihan yhtä hyvin kuin alustalla. Hieno Maya!

Maahanmeno oli ihan ok, ensin palkkasin kerran siitä lähes suoraan ja sitten otin liikkeenä. Hyvin pysyy nyt maassa, vaikka menen sen taakse. Noutamista treenattiin kanssa - ehkä siinä on pientä edistymistä, ehkä ei. Innokkaasti Maya lähtee kapulan perään, mutta tuppaa sitten tiputtamaan sen. Harjoiteltiin peilin kanssa, kun ensin saatiin ohjaaja ymmärtämään peilien käytön :). Tehtiin niin, että heitin kapulan - Maya perään - minä käännyin ympäri ja Maya tuli siitä kapulan kanssa "sivulle" tai siis sivulle päin... Ennen tätä otin pari nostoa sivulta. Kehän laidalla annoin Mayan nostaa kapulaa minulle, kun istuin ja katselin muiden menoa. Vielä on paljon töitä tehtävänä tämän noudon kanssa... tai siis noudon loppuosan :).

Harjoiteltiin myös jakkaran kanssa takapään käyttöä.. Maya liikkuu hyvin vasemmalle, mutta ei oikealle... pitää treenata. Näppärästi myös hyppäsi pallille ja siitä vielä venytti nostaen etutassut ylös namille. Pitää vähän treenata tällaisia tasapainojuttuja välillä..

Merkin oli aluksi unohtanut ja oli menossa ruutuun, mutta pienellä avustamisella, muisti merkin ja meni merkin taakse pitkältäkin matkalta nopealla vauhilla ja pysähtyi hienosti käskystä (ja ihan merkin taakse... no, ainakin pysyy alueen sisällä toisin kuin Mirre).

Lopuksi vielä paikalla istuminen, jossa sitten ensi kertaa meni maahan. No, tämäkin on tietysti koettava. Ehkä ihan hyvä, että tekee näin treeneissä, saa sitten korjattua. Kävin  nostamassa likan ylös, menin takaisin piiloon ja hetken päästä sitten palattiinkin koirien luo.

Loppupäivä sitten levättiin ja katseltiin telkkaria, ei minusta ollut muuhun.. kiva aina sairastaa viikonloput ja lomat.

Maya tahtoo treenaamaan!

Sunnuntaiaamulla mentiin frisbee-kentälle lenkille 11-viikkoisen Kvantti-bordercollien, Kodan, Cindyn sekä Mirvan ja Jannen kanssa. Kvantin Maya tapasi jo perjantaina ja niillä synkkasi heti. Painivat sohvalla ja painoivat ympäri kämppää. Nyt oli vähän kylmä, joten ensin ei oikein leikityttänyt, mutta kyllä ne siitä taas lämpenivät toisilleen. Kaunis aamu oli, mutta tosi kylmä... Ensi kerralla kun nähdään Kvantti, se onkin jo niin iso, että Maya jää auttamatta alakynteen sen kanssa.

 

Mayan agiuran korkkaus 8.2.

¨

Mirva ja Maya aloittivat agiuransa eilen ATT:n epävirallisista kisoista upealla nollavoitolla (-24.85). Oli sopivasti hyppyrata ilman kontaktiesteitä, sillä Maya ei vielä ole treenannut isoa A:ta ollenkaan. Puomi sujuisi jo hienosti, mutta Mirva haluaa nuoren koiran kanssa edetä maltillisesti rikkomatta sitä heti alkuunsa.

Rata oli varsin monimutkainen omasta mielestäni - kun on itse harrastanut aktiivisesti vuonna "kukka ja kivi", niin kaikki näyttää nykyään monimutkaiselta. Mamma jännitti niin, että kännykällä kuvatusta videosta ei näkynyt yhtään mitään, joten kiitos Pekka videosta! Olin alkuun ihan varma, että se karkaa lähdöstä, haukkuu, pyörii ja ohittelee esteitä. Minun olisi pitänyt luottaa Mirvaan ja Mayaan enemmän :).

Maya pysyi paikalla lähdössä aivan loistavasti, ei huutanut, ei haukkunut, ei ohitellut esteitä, ei pyörinyt, vaan eteni hienosti radalla eteenpäin Mirvan taitavassa ohjauksessa. Eritoten Mayan käännökset radalla ovat upeita, ei mitään laajoja kaarroksia (joita shelteillä näkee usein), vaan hypyiltä tosi sulavat ja niukat käännökset. Näitä toki Mirva on kovasti harjoitellutkin. Mayan etenemisvauhti on kyllä loistava noin nuoreksi koiraksi (täytti 12 kk 13.12.2010) ja eteenpäin suuntautuvaa, ei mitään ylöspäin pomppimista. Ei edes tuijottanut Mirvaa koko ajan (mamman tokoharrastus...), vaan eteni hienosti eteenpäin.

Kuten Mirvan kanssa ollaan monta kertaa todettu, likka on ihan täysi tosikko töitä tehdessään. Silloin tehdään hommia ja muusta viis. Se ei agiradan vieressä välitä muista koirista eikä ihmisistä - ei edes minusta. Sitä ei häiritse ihmispaljous, valot, äänet ym. Tosin onhan se tuota harjoitellut pienestä pitäen kiertäen pentuna mukana niin tavalliset kuin SM-kisatkin... Hermorakenne tuolla koiralla on kyllä niin kunnossa, kun olla ja voi. Siitä kiitos kasvattajalle.

Mirvalle olen kiitollinen, kun hän tarjoaa Mayalla tilaisuuden harrastaa agilityä, josta tyttö tykkää yli kaiken. Mirva jaksaa treenata Mayan kanssa ahkerasti, ja se onkin edellytys tulevalle agiuralle. Pelkkä kilpaileminen ilman treeniä ei tuota tulosta, se on nähty jo Miron kohdalla. Tästä on nyt hyvä jatkaa treenejä... ja virallisen kisauran on tarkoitus alkaa juhannuskisoista ellei sitten neitokaisen juoksut sotke suunnitelmia.

Selkirk rex -poika Franklin 4v!

Tänään on Franklinin (Curly Franklin from Sham) synttärit. Poika täyttää jo 4-vuotta. Uskomatonta... siitä on jo 4 vuotta, kun Laura kävi hakemassa minulle pienen, kiharan nyytin Saksasta. Sain kotiin suklaa/valkoisen söpöläisen. Franklin on mamman oma muru, joka ei juurikaan välitä vieraista, mutta saattaa nykyään sentään ilmestyä piilosta, kun meillä on vieraita. Kun Casper saapui muutaman kuukausi Franklinin jälkeen, olivat pojat aluksi erottamattoman leikkikaverit.. enää ei voi sanoa niin. Nyt ne ovat lähinnä taistelutoverit. Franklin on onneksi saanut Harveystä oman, uuden ystävän. Franklinillä on yksi pentue Suomessa, Ferme-kissalassa, josta kasvatukseen on jäänyt Suvikasteen kissalaan tyttönen, jolla jo yhden pennut. Franklin on siis jo isoisä :).

Tässä kuvia Franklinin ensimmäisestä vuodesta Suomessa

Ja tässä poika kuvattuna marraskuussa 2010