Maya 5 kk

Maya täytti eilen 5 kk. Merkkipäivän kunniaksi tyttö pääsi Mirvan kanssa toisiin agitreeneihinsä sekä katsomaan ATT:n kisoja. Uutena asiana Maya opetteli putkea - oli kuulemma parin avustuskerran jälkeen mennyt jo itse. ATT:n kisoissa tyttönen otti kunnon päiväunet - tosin kyllä oli kotonakin vielä ihan naatti. Mittasin neidin tänään aamulla ja mitta on huimat 31,5 cm. 5kk kunniaksi Maya sai lahjan: Kongin pentufrisbeen!

Sillä aikaa kun Maya oli Mirvan kanssa hallilla, Miro ja minä nautimme laatuajasta tokon merkeissä. Menin lähikentän sivunurmikolle treenaamaan häiriönä jalkapalloa pelaavat pikku pojat. Miro keskittyi upeasti - kotinurmikolla se kyllä pystyy tekemään. Aloitettiin ruudulla, johon tällä kertaa laitoin lelun, että saan tuon menemään suoraan ja vauhdilla ruutuun. Ei olla otettukaan lelulla aikoihin. Jopa merkki onnistui hyvin ja ruutuun mentiin vauhdilla ja suoraan. Pakko oli sitten kokeilla tyhjään ruutuu lähetystä - ja se meni upeasti. Suoraan ruutuun sisälle, pysähtyi käskystä ja maahan. Oli pakko lopettaa ruudun treenaus tähän, kun meni niin hyvin. Sitten otin vähän seuraamista - edisti nyt aikalailla, joten namilla yritin saada Miron oikeaan paikkaan. Edelleen hidaskäynti on Mirolla paras. Sitten kierrettiin vähän puuta ja otettiin sen avulla pysähdyksiä. Puunkierrossa on vaan se paha vika, että Miro ei millään osaa tehdä sitä hiljaa.. ja minä taas en yhtään halua, että se haukkuu, kun sen kanssa on ongelmia muutenkin. Otin sitten yhden suoran luoksetulon ja sen jälkeen pysähdyksillä. Nyt meni molemmat pysähdykset ok. Seuraavaksi treenattiin ohjattua yhdellä (oikealla) kapulalla. Näin se menee hyvin.. mitä nyt ei ensimmäisellä kertaa meinaa millään pystyä pysähtymään merkillä. Ihan loppuun kaukot - ja kas - vanha jumitusongelma ilmestyi jostain. Liekö Miro sitten väsynyt, kun oli niin kuuma päivä yllättäen. Maltoin kuitenkin olla ihan rauhallinen, enkä yhtään vihaisesti käskyttänyt ja sain koiran sieltä ylös n. kolmannella käskyllä. Jotain hyvää tässäkin - se ei liikkunut tippaakaan. Tulin vähän lähemmäksi ja palkitsin jokaisesta ensimmäisellä käskyllä tapahtuneesta asennonvaihdoksesta. Lähinnä nyt jumitti sitä maasta istumaan nousemista. Seisomaan nousee paremmin.

Lenkillä ollaan leikitty tunnarikapuloiden piilotusta. Miro on jaksanut etsiä tosi hyvin ja iloisesti. Täytyy varmaan kokeilla laudalla joko päivä. Maya on myös harjoitellut vähän noutoa taas, nyt kun se on harjoitusvuorossa kurssilla ensi kerralla.

Tiistaina Kupittaalla

Tiistaina lähdin Miron kanssa Kupittaalle treenaamaan tokoa. Ensin alkuun hengailtiin vähän mätsärissä ja käytiin rapsuttelemassa Marjan Lilli-tyttöä. Miro kyllä pörhisteli rintaansa siellä siihen malliin, että ei jäänyt epäselväksi, mitä mieltä se oli mätsäriin tulleista koirista. Itselleni sattui työpäivän päätteeksi vähän ikävämpi juttu, joten oma mielialakin oli apea, mutta kyllä se siitä Kupittaalla korjaantui.

Mentiin nurmikolle vapaana olevaan nurkkaukseen treenaamaan yhdessä Evan & Vallen, Jaanan & Cindin, Karoliina ja Maximus sekä Jaanan ja Doomin kanssa. Minä vähän kuvailin ja pääsin sitten Mirren kanssa tositoimiin viimeiseksi. Miron kanssa seurattiin ensin hieman Evan käskytyksessä. Mirollehan nurmikko on ehdottomasti vaikein alusta. Väkisin meinaan kuono mennä maahan ja muutenkin on tarkkaavaisuus vähän siellä ja täällä. Ajoittain seuraaminen oli tosi nättiä - mitä nyt vähän edistää ja yrittää kompastua jalkoihini. Täyskäännös oli huono - se sujuisi kyllä treeneissä hyvin toisella tapaa, mutta kun se tapa ei vaan onnistu kisoissa. Pitää miettiä. Sitten suora luoksetulo, mitä ennen Eva vei Miron alustan ruutuun. Miro jotenkin sekosi tästä ja ei edes lähtenyt liikkeelle, kun kutsuin vaan tuijotti Evaa - tai ruutua, en tiedä. Meni pieni ihan sekaisin. No, tulihan se sieltä ja sitten otettiin suora luoksetulo toiseen suuntaan. Mirohan on aina hypähtänyt sivulleni ja olen päättänyt sen antaa olla. En rupea sitä pois yrittämään, koska siinä voi sitten taas mennä se intokin samalla. Niin no - tällä hetkellähän me otamme muutenkin vain suoria luoksetuloja ja treenataan niin asentoja muuten.

Merkkiä piti taas vähän muistutella ja sitä, että merkillä ei saa haukkua, ei kun menee merkille ja ei kun lähtee siltä eteenpäin. Ruutuun ei ensimmäisellä kerralla löytänyt ollenkaan, vaan haahuili siellä takana jossain. Toisella taisi mennä, mutta sivusta. Sitten helpotettiin niin, että lähetettiin lähempää alustalle. Liekö sitten ollut pitkä matka yhdistettynä nurmikkoon - kyllä se piirin edessä hiekkakentällä sentään löysi ruudun :). Sitten otettiin vielä loppuosa ja se meni hyvin.

Ohjattu on meillä kyllä niin hakusessa. Hyvä puoli tässä toki on se, että Miro noutaa mielellään ja voi tehdä toistoja. Mutta ei sillä kyllä ole hajuakaan, mikä pitäisi tuoda - tuo ensimmäisen, joka osuu silmiin (= lue mihin se kompastuu). Miro ei siis näe kapuloita. Ei ole nähnyt koskaa. Se hukkaa metsässäkin kaikki kepit. Ihan oikeasti epäilin sillä olevan PRA:n, mutta ei ollut, kun vuosi sitten kesällä tutkittiin. Siinä meni sekin alibi :). Nyt palataan siis taas alkuun tämän ohjatun kanssa ja laitetaan vain yksi kapula ja sekin alemmas, lähemmäs ja haetaan sitä. Eipä ole mitään menetettävää tämän suhteen.

Lopuksi otettiin vielä paikallaanolot ryhmässä vähän toisessa paikassa. Istuminen ok (vähän lyhyempi), sai palkan purkista edestä. Makuu ok - tosin taisi kyllä mennä juuri ja juuri Evan (hyvin hiljaisesta ja ruotsinkielisestä vielä) käskystä maahan. Omani tuli juuri perässä. Varmistin, että ei pääse ylös sivulle kenenkään muun käskystä. Tämänhän Miro myös mielellään tekee.

Kiitos kaikille treeniseurasta! Oli oikein mukavat treenit ja saivat ajatukset muualle ikävistä asioista!

Sillä aikaa Maya oli Mirvan kanssa ensimmäisissä agilitytreeneissään TSAUlla. Mirva soittikin sieltä välillä ja tivasi, olenko treenannut tuon kanssa aikaisemmin. No, en ole, en. Maya oli kuulemma ilmiömäinen. Harjoittelivat siivekkeiden kiertoa, hyppyä (rima maassa), aloittivat kontaktitreenit (alastuloa). No, tästä varmaan kuullaan vielä lisää. Maya oli ihan poikki, kun tuli kotiin - toisaalta niin olimme minä ja Mirokin.

Mayan maanantaikurssi

Eilen oli taas Mayan perustiedot -kurssi TSAU-keskuksessa. Päästään sinne kätevästi Evan kanssa (iso kiitos) ja on aikaa ensin treenata Miron kanssakin. Tosin Miro ei kyllä kestä sitä, että siellä on parilla radalla menossa agiharkat. Käytiin sitten lenkillä ja seurasin tokoryhmän treenejä. Ennen Mayan treenejä piilotin Mirolle kolme tunnaria metsään. Ensimmäinen oli aika helppo ja Miro meni suoraan sille ja toi. Mutta toisen laitoinkin sitten vaikeaan paikkaan (vahingossa niin vaikeaan) ja Miro ampui noin 5 metriä yli ja vasemmalle sivulle. Etsi sitten sieltä kapulaa kovin. Mietin jo hetken, kutsunko takaisin, mutta päätin odottaa, kun etsi niin hyvin. Kerran luulin sen jo lähtevän kaffelle (=nostavan koipea), mutta ei - jatkoi etsimistä laajalta alueelta koko ajan - ja lopulta löysi sen oman! Ihan huippu juttu! Kolmannen piilotin sitten taas eri paikka ja vähän helpompaan paikkaan. Se löytyi hyvin. Mayalle kätkin kapulan ruohoon ja yllytin etsimään - kyllä se löysi ne, mutta oli vielä aika pihalla touhusta. Pitää treenata.

Mayan treeneissä oli eilen teemana perusasento ja peruuttaminen. Treenit aloitettiin taas rivissä olemisella. Maya hakee jo aika kivasti perustasentoa - tosin vielä käsiavulla ja namilla. Mutta mikä oli iloisinta, se osaa ottaa katsekontaktin sivulta! Tämä tuli oikeastaan vähän ilmaiseksi. Kyllä vaan tuon ikäiselle pennulle saa myytyä kaikkea tosi helposti. Mirolle kun en osannut näitä pentuna opettaa, kesti paljon kauemmin oppia aikuisena. Rivissä Teija tuli kättelemään minua ja Maya ei ollut siitä moksiskaan. Nakki oli paljon parempaa (on nuo koulutusnamivalikoimat aika vähissä kaupoissa tuon elintarvikelakon takia - kaikkeen sekin vaikuttaa). Sitten Eva tuli koskettamaan Mayaa - luulin tämän olevan lähes mahdoton harjoitus yltiösosiaaliselle pennulle, mutta kattia kanssa. Hyvin sekin meni.

Sitten meidät jaettiin taas 3 koiran ryhmiin ja me jatkoimme treeniä Evan kanssa. Aloitimme perusasennon treenaamisella ja katsekontakin ottamisella tästä. Tätä me treenasimme Mayan kanssa jo rivissä, joten meni ihan ok. Jätin Mayan myös istumaan odota -käskyllä ja siirryin noin metrin päähän ja kutsuin siitä sivulle. Nyt alkaa tuo käskysanakin olla jo tuttu. Tähän asti tällä ei ole ollut nimeä. Vähitellen pitää nyt apuja vähentää ja jatkaa treenejä.

Sitten kokeilimme kosketuskeppiä, joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Evalla oli mukana kukkakeppi, jonka päähän oli vähän liimattu maalarinteippiä. Koiran oli tarkoitus koskea kepin päähän. Ei siis syödä keppiä.. En siis ole koskaan aikaisemmin kokeillut sitä Mayan kanssa, mutta tyttö osasi tuon heti tosi hyvin. Nyt pitää vaan miettiä, mihin tuota voisi hyödyntää (ja toki treenata sitä lisää). Ehkä tosiaan seuraamisen oikean paikan vahmistamiseen - siivekkeiden kiertoon tms.

Sitten treenasimme peruuttamista. Maya on jostain syystä oppinut peruuttamaan, kun tulen sitä kohti. Huomasin sen jo kotona. Miro ei ole peruuttamista ikinä oppinut kunnolla, joten tämä oli se haasteellinen osuus. Kyllä Maya tuosta istumasta, seisomasta edestä osasi peruuttaa (tai eihän se tiedä peruuttavansa), mutta sitten kun piti olla jalkojen välissä ja siitä peruuttaa, oli se pikku sheltille aika pelottava juttu. Varmasti onkin, kun tämän kokoisen ohjaajan jalkojen väliin joutuu :). Eli tässä palkitsin sitä ensin ihan siitä, kun oli jalkojeni välissä. Ja kun uskalsi olla siinä, ihan vähän työnsin namilla peruuttamaan. Tässä meille viikon treenattava!

Seuraavaksi vuorossa oli peräpään käytön vahvistaminen/opettaminen. Mayan piti nostaa etutassut porrastasanteelle ja minun siitä liikkua vähän Mayaa kohti, jolloin se oletettavasti siirtäisi takatassujaan. Ei meinannut ensin oikein lähteä käyntiin tämä treeni, mutta kyllä me lopulta onnistuimme. Maya ei yrittänyt edes hypätä porrastasanteelle, koska ei kotonakaan hyppää esim. sohvalle tai sänkyyn. En yhtään epäile, etteikö oppisi tuota opettamatta.. sitten yritin houkutella Mayan myös liikkumaan itseäni kohti, kun liikuin oikealle ja sekin onnistui jotenkin. Eva oli tuonut mukanaan myös pienen lasten jakkaran ja sille piti koiran nostaa etutassut ja liikkua jakkaran ympäri. Kyllä minä Mayankin sain ympäri kiertämään! Itse asiassa vähän ajan päästä näytti, että sillä on jo hauskaa. Tätä pitää treenata! Ja ehkä Maya osaa sitten joskus tehdä tämän myös toisinpäin, niin että takatassut on jakkaran päällä ja kiertää jakkaran ympäri etutassujaan käyttäen. Kivaa!

Treenit päätettiin jälleen rivissä rauhoittumalla. Oltiin kyllä ehditty pentujen kanssa niin paljon, että enempää ne (tai Maya) ei olisi enää jaksaneetkaan. Loppujen lopuksi pienessä ryhmässä tunti on todella tehokasta oppimisaikaa. Autossa Maya nukahti syliin, eikä oksentanut :)

Kotiläksyiksi saatiin peruuttaminen, pitää muistaa myös jalkojen välissä kulkeminen sekä tasapainoharjoitukset, etutassut pallille ja siirtyminen ympäri niin, että takatassut pysyy maassa. Kun koira osaa tämän, takatassut pallille ja sama siirtyminen.

Ja ensi viikolla on sitten vuorossa noudon alkeet !

Sunnuntaina Dog Frisbee -kurssilla

Sunnuntaiaamulla klo 7.10 startattiin meidän pihalta kohti Kirkkonummea ja dog frisbee -kurssia, jota pitämässä oli lajin tsekkiläinen pioneeri ja multivoittaja Jakub Štýbr. Alunperin kurssille piti Lentsun kaverina osallistua Toton - mutta viime tipassa koiraksi vaihtuikin Jatsi. Maya lähti kannustamaan idoleitaan ja minä kuuntelmaan ja valokuvaamaan.

Tällä kertaa Lentsun ja Jukan navigaattori ohjasi meidät ensin jonkin moporadan toiselle puolelle (eilenhän Kimmo vei meidän joen toiselle puolelle näyttelypaikan viereen - välissä vaan oli kävelysilta) - ilmeisesti olisi pitänyt siitä kahdella pyörällä jatkaa eteenpäin, jotta pääsee Kirkkiksen hallille :). Hauskoja nämä navigaattorit.

Ilma ei ollut sitä, mitä olimme odottaneet :(. Koko päivän tihutti sadetta. Kurssiohjelmassa kurssin kestoajaksi oli määritelty koko päivä - ja se piti kyllä paikkansa. Kotona olitiin 21.15. Ensin alkuun Jakub kertoi lajista ja vähän sen historiasta. Dog frisbee on kehitetty Jenkeissä -70-luvulla. Nykyään sen on Jenkkilän lisäksi suosittua Japanissa ja Keski-Euroopassa. Varsinaista järjestöä ei lajilla ole, joten esim. ns. mestaruuskilpailuja voidaan järjestää monen toimijan nimissä.

Jos olet kiinnostunut lajin historiasta, kurkkaa täältä: http://en.wikipedia.org/wiki/Disc_dog

Jakubin omat meriitit ovat kunnioitettavat: http://www.deabei.com/bb_ang/jakub.htm

Jakub korosti, että jotta koira olisi lajiin sopiva, tulee sen pitää noutamisesta - ja eritoten frisbeen noutamista. Frisbee pitäisi esitellä koiralla ihan samanlaisena leluna kuin muutkin. Koiran pitää leikkiä sen kanssa. Itse harjoitussessiot ovat kuitenkin lyhyitä kestoltaan (3-4 minuuttia), eikä koiraa saa kyllästyttää frisbeen noutamiseen. Kilpailusuoritus on 2 minuutin mittainen. Jos frisbeen menee rikki (siinä on esim. pieni viilto), on aika heittää se pois - koiran turvallisuuden takia. Koiran frisbee-innostus voi lakata siihen, kun se ottaa kerran lennosta rikkinäisen frisbeen kiinni ja loukkaa itsensä. Luonnollisesti ohjaajan tulee huolehtia myös koiran lämmittämisestä ja jäähdyttelystä. Frisbee -kiekkoja Jakubilla oli mukanaan pilvin pimein - toinen sopii toiselle koiralla ja toinen toiselle. Kurssilaiset saivat oman koirafrisbee -kiekkonsa mukaan kotiin.

Ensimmäiset tunnit lounaaseen saakka treenattiin frisbeen heittämistä! Eikä se sitten ollut yhtään niin helppoa kuin miltä se kuullostaan. Harjoiteltiin otetta, millä kiekosta pidettiin kiinni, heittämistä oikealle ja vasemmalle, miten siihen saadaan enemmän kierroksia, heittämään matalalla - ylhäältä alas, käsittelemään kiekkoa yleensä (temppuja!). Kaikki tämä ennenkuin koiria edes otettiin kentälle. Olen melko varma, että kurssilaisilla on tänään kädet kipeät..

Lyhyen lounaan jälkeen otettiin koirat mukaan yksitellen. Ensin Jakub halusi nähdä, miten ohjaaja leikkii koiransa kanssa ja miten koira vastaa leikkiin. Hän korosti leikkimisen merkitystä ja muistutti, että ohjaajan tulee antaa koiran välillä voittaa, kun koira vetää lelua. Ja myös sitä, että koira saalistaa lelua - eikä ohjaaja työnnä lelua koiran suuhun. Suurin osa sunnunntain koirista leikki oikein mainiosti. Sitten koiran piti noutaa ohjaajan heittämä lelu - suurimmalle osalle koirista tämäkin oli helppoa - jos tässä näkyi jo haluttomuutta hakea lelua, voi melkein päätellä, että frisbee ei ehkä koiralle olisikaan se oikea laji. Sitten vaihdettiin se oma lelu frisbee-kiekkoon ja jatkettiin leikkimistä sillä. Kaikki koirat eivät ihan tästä ihastuneet. Kun koira leikki frisbee-kiekoolla, kierrätettiin se heittämällä maata pitkin (niin että koira kiersi ohjaajan) ja koiran piti lähteä kiekon perään ja noutaa se. Koiraa opetettiin myös käskystä irrottamaan kiekosta ja välittömästi lähtemään seuraavan perään. Hieman haasteellista eräille. Sitten harjoiteltiin matalia heittoja, joista koiran piti hakea frisbee - tai jopa napata kiinni. Heittäminen vaan ei ole ihan niin helppoa.. myös lyhyitä kiinniottoharjoituksia tehtiin niin, että koira jätettiin maahan ja ohjaaja liikkuin muutaman metrin päähän, kutsui koiraa ja lähti itse liikkeelle ja pyöräytti kiekon vain hieman ilmaan, niin että koira saattoi napata sen.

Kurssilla eniten oli bordercollieita (yksi aivan ihanan värinen - jos brindle on oikea sanonta bortsulle, niin brindle - olen rakastunut), mutta kivasti myös muita rotuja: cockeri, malinois, kelpie, pumi, russeli, aussie jne. Osa oli jo kokeeneempia koiria ja niiden kanssa päästiin jo välillä näyttäviinkin suorituksiin. Suunnitteilla on pitää yhteyttä kurssilaisten kanssa ja järjestää jatkokoulutusta. Mahdollisesti koira frisbee tulee esittäytymään myös Messukeskuksessa lajina - Jakubin ja kurssilaisten toimesta. Ja ensi vuodelle voi olla uusi kurssi tiedossa, kannattaa ihan ehdottomasti osallistua. Oikeanlaisia frisbee -kiekkoja rupeaa Suomeen tuomaan Mia Laamanen, jolta niitä voi tiedustella: http://www.stratwin.fi/allK9sports/

Maya sai ensin alkuu vähän juoksennella bortsujen kanssa ja sitten harjoitella autossa oloa. Koppaan meni jo vapaaehtoisesti, mutta muuten autot ovat kyllä sille sellainen hirvitys. Treenattiin välillä ihan autojen välissä kulkemista ja syötiin nameja niiden välissä. Ja nähtiin kivoja koiria - ja valitettavasti yksi joka ei oikein Mayasa tykännyt. Mutta siitäkin selvittiin traumoitta. Onneksi on nuo omat bordercolliekaverit. Kymmenen tuntia vesisateessa kuvaamassa oli kyllä melkoinen suoritus, joten kerrankin kiitin siitä, että kotona on sauna. Muuten en olisi kyllä ikinä lämmennyt. Maya oli ihan loppu, mutta niin oli Mirokin, joka oli viettäny viikonlopun Sannin, Lunan ja Siirin ilona :).

Kuvia tulee Picasaan täällä viikolla. Niitä tuli nimittäin otettua sen verran paljon, että ihan heti niitä ei sinne saa. Varsinkaan kun tänään on taas Mayan kurssi-ilta ja huomiseksikin on treenit luvassa. Onneksi digiboxi on hajalla, niin ei tarvitse telkkariohjelmia surra. Lisää kuvia täällä: http://picasaweb.google.fi/home

Lauantaina Porin näyttelyssä

Lauantaina lähin Mayan kanssa Aava-sheltin ja Sarin seuraksi Porin ryhmänäyttelyyn. Miro pääsi luksushoitoon Kahtoloille koko viikonlopuksi. Sarin Kimmo-niminen navigaattori ajelutti meitä ympäri ämpäri Poria - ja molemmat tytöt voivat pahoin. Terveisiä vaan Kimmolle. No, rehellisyyden nimissä on mainittava, että Maya voi kyllä pahoin ensimmäisen kerran jo paljon aikaisemmin.

Näyttelypaikalla Maya oli oma iloinen itsensä - ja olisi taas halunnut tervehtimään kaikkia. Onneksi paikalta löytyi muutama ikätoveri, jonka kanssa saattoi painia, kivoja ihmisiä, joiden hihassa saattoi roikkua (jos siis itse hihaansa Mayalle tarjosivat) ja joilta saattoi vielä saada namia. Kerrassaan mainio paikka siis!

Ilma ei ollut kovin kummoinen, mutta onneksi ei sentään satanut... tuomari oli minulle jonkin asteinen pettymys. Ei tuntunut olevan kovin innostunut rodusta. Tai muusta kuin väristä.. harvoin noin selvästi tuomari suosii yhtä väriä, yleensä sentään tuomari katsoo koiraa kokonaisuutena, eikä vain väriä. Toki voittaneet soopelit olivat kauniita - ja niiden varmaan kuuluikin voittaa, mutta kun joukossa vaan oli tosi kauniita tricoloureja ja ne eivät sijoittuneet lainkaan, ei edes vahingossa! Minua oikeasti vähän tympi.. Tuomari ei alussa juoksuttanut koiria ollenkaan, sitten vasta yksittäin ja jälkeenpäin. Nopea hän kyllä oli :) ja pitkä. Kehät olivat jättisuuret, joten kuvaaminen ei ollut helppoa. Mutta tuli sieltä nyt muutama kuva otettua.

Seuraavaksi sitten Mynämäen näyttelyyn kuvaamaan viikon päästä!

Katsekontaktia ja lenkkeilyä

Nyt on sitten kotiläksyjä opeteltu :) Maya tarjoaa katsekontaktia tosi hyvin. Kun viskaa lelun eteen (aina ei malta pitää sitä suussa), otan sen leikkiäkseni Mayan kanssa vasta sitten, kun ottaa katsekontaktin. Sama juttu lelun heittämisessä - ensin katsekontakti ja sitten lelu lentää. Ja namilla kanssa - eli saa namin, vasta kun irrottaa katseensa namista ja katsoo minua silmiin.

Eilen oltiin pitkällä lenkillä. On taas niin ihana lenkkeillä metsissä ja poluilla, kun on kevät. Maya on kyllä tosi fiksu. Se on saanut pitkälti ulkoilla vapaana ja kun lenkkipolulla on tullut ihminen vastaan (tai pyöräilijä), niin olen ottanut Mayan lähelle ja harjoitellut katsekontaktia. Se ei yhtään yritä lähteä mihinkään, eikä ole kiinnostunut muusta kuin minusta ja namista. Ja kyseessä on kuitenkin ylitiösosiaalinen pentu. Maya myös on sisäistänyt "täällä" käskyn loistavasti ja kun kuuleen käskyn, kiepasahtaa välittömästi ympäri ja tulee luokse. Namin voima on kyllä suunnaton. Ennen kun Maya tuli kotiin, mietin, mahdanko enää saada seuraavaa oppimaan tuota porukoissa pysymistä, mutta hyvinhän tämä tuntuu sujuvan. Tosin on Mirollakin osuutensa siihen. Mirohan on Mayalle lähes idoli.

Kotona Mayan paras leikkikaveri on Claus. Siis ihan uskomatonta, miten tuo birma jaksaa leikittää pentua. Ne jahtaavat vuorotellen toisiaan, taistelevat ja painivat. Toiset kissat eivät juurikaan leiki Mayan kanssa (mitä nyt Casper joskus - ja silloinkin kyseessä on lähinnä ns. koira-ansa), mutta Claus jaksaa niin aamuisin kuin illoin. Sen sijaan yöt Maya ja Casper nukkuvat vierivieressä sängyssä.

Aamulla sattui kyllä jotain niin absurdia. Maya nukkui koko yön sängyssä ja odotti kiltisti kunnes laskin sen alas (ei saa hypätä niin korkealta). Siitä sitten kilpaa takaovelle, jotta saisin tytön ulos mahdollisimman pian ja ehkä pissalle takapihalle... (nämä talvipennut ovat ihania, kun lumi sulaa, ei ole ulkona enää pissapaikkoja). Ja juuri kun Maya on kyykistymässä pissalle... takapihan säleikön takana kolme kirjavaa ilmapalloa lipuu maata pitkin meidän pihan kohdalle. Tuli sitten shelttitytön leikittyä luonnetestiä :), mutta se pissaaminen kyllä unohtui...

Surku ja Tiuhti lenkillä

Eilen saatiin lenkkiseuraa samanikäisestä shelttipennusta Tiuhdista ja tämän isoveljestä Surkusta. Mentiin metsään juoksuttamaan eneitosia. Surku toimi hyvänä juoksuttajana tyttösille. Miro tyytyi tarkkailemaan vähän sivummalta lasten leikkejä. Tytöillä (ja varmaan pojillakin) oli oikein hauskaa.

Maya koulussa

Mayan ensimmäinen kurssi alkoi tänään. Maya osallistuu TSAUn järjestämälle perustiedot -kurssille, jossa kouluttajina Eva Jonsson ja Teija Santa.

Tässä kurssiohjelma:

Harjoitellaan kontaktia ja keskittymistä, oikeaa ajoitusta palkkaamisessa, eri tavoin palkitsemista (Doggy Zen-harjoituksia), malttiharjoituksia, perusasentoa, kohdistinkepin/-alustan käyttöä, peruuttamista, eteenmenoa, hyppyä ja noudon alkeita. Jokainen saa tehdä harjoitukset omalla tasollaan.

Meitä oli paikalla 6 koirakkoa ja ryhmä jaettiin kahteen osaan. Ihanaa saada niin yksilöllistä koulutusta. Mayan ryhmässä oli 2-vuotias malionois ja 8kk vanha valkoinen paimenkoira. Toisessa ryhmässä staffi, dalmis - ja apua... en muista.  Maya oli kurssin nuorin osallistuja ja herätti muissa koirissa ehkä turhankin paljon ihastusta. No, onpa häiriötekijä ihan omasta takaa. Hyvin kyllä kaikki sitten loppujen lopuksi keskittyivät tekemiseen.

Ensimmäiseksi harjoiteltiin rivissä olemista. Tarkoitus oli pitää koira perusasennossa sivulla joko istuen tai maaten ja kouluttajat kävivät tervehtimässä ohjaajia. Koiran piti keskittyä ohjaajaan, eikä välittää kouluttajista. Ajattelin, että tästä seuraa katastrofi.. mutta ei. Maya oli ihan kiltisti sivulla, tosin se vaati nakin palojen syöttämistä sille. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt. Maya kun rakastaa ihmisiä, niin arvelin sen heti lähtevän kouluttajaa vastaan.

Sitten harjoiteltiin katsekontaktin ottoa. Mayan kanssa on viime aikoina treenattu muuta ja vähemmän tätä, ja sen huomasi. Olin kyykyssä Mayan edessä ja se tarjosi kaikkea muuta paitsi katsekontaktia. Mutta kun kärsivällisesti odotin, niin kyllähän se katsekontaktikin sieltä löytyi. Sitten harjoiteltiin palkitsemista kiposta - koulutusohjaaja laittoi namin kippoon ja vei sen parin metrin päähän. Koiran piti ottaa ohjaajaan katsekontakti ja sitten sen sai vapauttaa namikipolle. Tämän Maya hoksasi suhteellisen nopeasti. Pari toistoa ja meni jo hyvin.

Sitten koiran piti saada palkka kouluttajan kädestä - jälleen niin, että koira ottaa ensin kontaktin ohjaajaan, jolloin ohjaaja antaa koiralle luvan käydä hakemassa nami. Hetken kaffella oltuaan, Maya ymmärsi tämänkin.

Hieman vaikeampaa Mayalle oli tajuta, että muutaman metrin päähän laitetulle lelulle ei saanut rynnätä, vaan siinäkin piti pyytää katsekontaktilla lupa. Kyllä tämäkin lopulta onnistui, mutta pienen shelttitytön aivot kyllä kävivät kovilla kierroksilla.

Sitten harjoiteltiin alustaa - ja tässä Maya oli ihan pro! Mehän ollaan jo treenattu sitä ja se on Mayasta ihan superhauskaa. Nyt se iskee tassut alustalle jo muutamien metrien päästä ja on niin nopea, että minulla on vaikeuksia pysyä perässä naksuttimen ja palkan kanssa. Tosi näppärä tyttö.

Koulutus päätettiin jälleen riviin, jossa koiran oli tarkoitus rauhoittua vierelle.

Ja siinä sitten saatiin myös kotiläksyt:
-kiinnitä huomiota mitä kaikkea voit käyttää koirallesi ’palkkiona’. MITÄ KOIRASI OIKEESTI HALUAA?

-Esim. saada ruokaa/namipalaa/lelua/leikkiä/rapsutusta, mennä ulos, päästä kaveria moikkaamaan, päästä ulos autosta jne.
-KONTAKTI JA KEHUMINEN; kehu silloin kun koira hakee/ ’’kerjää’’ sinulta kontaktia, älä sinä pyydä kontaktia koiralta, vaan opeta koiraa katsomaan sinua –usein- ja näytä että kannattipa kurkkia =palkkaa AINA ainakin kehulla. ja namilla, lelulla jne. kun ne on hollilla...
-opeta ainakin yhtä uutta tapaa palkita koiraa. Esim. ruokakippo maassa, (edessä tai takaa) tehdään jotain yhdessä, mikä on jo opittu juttu(esim. istu, perusasento) ja koira saa mennä kipolle.
- Opeta koiralle KOHDISTIN. Käytä alustaa tai keppiä. Muista että palkka tulee vasta kun koira on huomioinut kohdistimen. Voit valita miten; tassulla, kuonolla tai vain KATSEELLA. Mieti myös mihin voit käyttää kohdistinta koirallesi.

Ennen Mayan treenejä treenasin vähän myös Miron kanssa. Otettiin siinä kentän sivussa seuraamista, kun saatiin maanantain tokoryhmästä hyvää häiriötä. Seuraaminen meni hyvin - Mirolla oli kivasti intoa. Metallinouto meni myös loistavasti. Idarin oli ok. Tosin nyt tökki vähän seisominen, vaati kaksoiskäskyn, istuminen loistava ja maahankin meni ensimmäisellä :). Kaukot olivat muuten hyvät (vaihtoi asentoa reippaasti ja ensimmäisellä käskyllä), mutta vähän liikkui eteenpäin. Läheltä otettuna toimi huonommin :(. Luoksetuloa otettiin läpijuoksuna, kun tuo edelliskertainen treeni jätti Mirolle vähän huonon mielen ja se hiipii ja ennakoi! Ihan uskomatonta. Miro tulee aina täysillä... no, koetilanteessa tulisi varmaan nytkin. Hieronta Tanjalta on jo varattu.

Päivän ehkä iloisin uutinen oli kuitenkin se, että Mayalle ehkä löytyi oma agilityohjaaja! Mirva ainakin tuntui kovasti ihastuneelta ajatukseen ja kävi kokeilemassa Mayan kanssa muutamaa hyppyä (rima maassa). Ja Maylla oli kivaa. Jatkoa varmaan seuraa...

Shelttilenkki

Sunnuntaina lenkkeiltiin Huhkolassa. Mukana oli tosi paljon shelttejä, kivaa! Maya luuli päässeensä taivaaseen - paljon kavereita! Se juoksi kavereiden kanssa varmaan toisen, kolmen lenkin verran. Maya pysyy kyllä ryhmän mukana niin hyvin, eikä lähde mihinkään huitelemaan. Se on pieni, järkevä koira. Vaikka juoksee muiden kanssa, ei lähde mihinkään ja kun mamma kutsuu, tulee luokse. Mirolla tietysti oli ihan omaa hauskaa: komensi muita ja opetti nuorille pojille vähän tapoja. Loppupäivän ja -illan Maya nukkui :) Oli sen verran poikki. Alla Mayan taidonnäyte kimppuun hyökkäämisestä..

Onni-veli ja Maya

Voiton lassie palaa kotiin -kuva

Carmen

Rostenin porukka

Onni

Kissat avasivat myös kevätkauden... kun tulin aamulenkiltä oli eteisen matolla kasa 5cm pitkiä sulkia. Siinä vaiheessa iski jo epäily... Missään ei kuitenkaan näkynyt mitään ja Casper ja Claus olivat ihan siistejä. Ne ovat perheen mahdolliset saalistajat. Vähän ajan päästä menin hakemaan kirjaa makuuhuoneesta ja siellähän se Casper makasi sängyllä vahtien saalistaan. Siis joku tipu oli lentänyt tarhaan ja se olikin sitten linnun viimeinen teko. Ei siinä kissa kauan mieti.

Vappuhulinat

Vappuhulinat meidän perheessä tarkoittaa ihan jotain muuta.. Vappuaattona oltiin ihanalla peltolenkillä piirillä. Saatiin olla melko rauhassa, kun frisbee-väki juhli varmaan vappua toisella tavalla. Miro ja Maya juoksivat pitkin peltoja onnellisina. Illan saivatkin olla kotona keskenään, kun kävin Tarjalla vappusimalla ja tippaleivillä. Tai niinhän minä luulin. Tarjoilut olivat kyllä mahtavat, kiitos!

Vappupäivänä käytiin Evan ja Vallen kanssa ensin kunnon peltolenkillä ja sitten lähdettiin Somerolle katsomaan paimennuskisoja. Maya lähti Vallen kanssa mukaan. Mayan automatka Somerolle sujui hyvin siihen asti, kunnes käännyttiin kiemuraisille pikkuteille. Kisat käytiin Marika ja Kimmo Klossnerin Woollandin pelloilla. Kun pääsimme paikalle jäljellä oli vielä muutama 3-luokan koira ja kyllä oli hienoa seurata niiden paimennusta. Ihan valtavan kaukana koirat toimivat ohjaajastaan, joka vain seisoon paikallaan ja ohjaa koiraa pillillä/käskyillä. Sen jälkeen oli vuorossa 2-luokka ja viimeiseksi 1-luokka, jossa kisasi yllättävän paljon tuttuja: Vissla, Flamma, Turo jne.

Mayalla oli tietysti hauskaa - sitä ei korviin asti ulottuva muta yhtään haitannut, päinvastoin - oli kiva kaivaa. Ja kun paikalla oli vielä monta kivaa bordercollieta. Hyvin Maya rauhoittui myös häkkiin nukkumaan, joten päivä oli kaikin puolin onnistunut. Automatka takaisin kotiin sujui hyvin, ei oksentanut.