Kurssi, uintitreeniä ja agikisoja

Viimeinen lomaviikko oli niin kiireinen, ettei ehtinyt edes päivityksiä blogiin tehdä...

Keskiviikkona oli Mayan tokokurssin toinen kerta, tällä kertaa treenasimme sivulle tuloa kaikista mahdollisista kulmista ja tilanteista. Yritin vähentää apuja ja aika hyvin Maya tuli sivulle ilman vetämistäkin. Sain tietysti taas palautetta siitä, että pitää seistä suorassa :). Myös seuraamista treenattiin ja siinä Maya kyllä tavallaan yllätti minut. Olen ottanut seuraamista niin vähän - vain muutaman askeleen - jotta en pilaisi sitä heti alussa. Odottelin tätä Lentsun kurssia ja Lentsun vinkkejä.. nyt sain siis seurautettua Mayaa jo muutaman metrin ja sen paikka oli kuulemma oikein hyvä. Ainut ongelma on se, että minä en itse näe, missä se seuraa. Tämän treenaamiseen tarvitsen siis apua! Lentsu suositteli, että opetan Mayan seuraamaan vähän edessä, jotta näen itse, että koira on mukana.

Tehtiin myös paikalla käännöksiä - tämä Mayalla meni melko kivasti. Eihän se vielä tarjoa sivulle tuloa samalla tavalla kuin Miro näissä, mutta ehkä jo kohta :). Sitten harjoittelimme sivulle tuloa luoksetulon osana lyhyemmältä matkalta, sitä että koira tulee sivulle seisovasta ja istuvasta asennosta (luoksetulot eri luokissa) ja myös maasta (ruutu). Myös vinosta kulmasta (oikealta ja vasemmalta) harjoiteltiin luoksetuloa - tämä ohjattua silmällä pitäen.

Treenattiin myös kontaktia häiriössä - häiriönä Lentsu. Tämä meni melko hyvin - Maya kyllä ensi otti häiriötä leluista, leikkimisestä edessä ja takana, mutta melko nopeasti tajusi, että kontaktiahan tässä haetaan ja tuijotti mammaa silmiin. Tätä treenattiin jo perustaidot -kurssilla, joten tuttu juttu Mayalle.

Paikallaan olo ei tällä kertaa mennyt yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla. Unohdin seistä palkan edessä ja se kostautui. Palautin Mayan riviin ja sain jopa onnistuneen - joskin lyhyen suorituksen. Nyt ollaan kotona treenattu paikallaan oloa ennen ruuan saamista. Ihan ok menee - ainut ongelma on se, että se ruoka ei tällä hetkellä kiinnosta Mayaa niin kovasti. Kyllä se maahan menee ja odottaa ruokaa - ja saatuaan vapauttavan käskyn lähteekin ruualle, mutta ei kyllä syö.. tai syö se. Sen jälkeen kun Miro on syönyt omansa ja Maya miettinyt vielä 10 min söisikö vai eikö, se yleensä menee kipolle ja syö. Kuumuus varmaan vaikuttaa. Tosin Maya syö ruokaa juuri sen verran, kun tarvitsee - ilmankos onkin niin hoikka tyttö. Treeninakit kyllä kelpaa, joten ei hätää. Seuraava kurssikerta onkin vasta ensi viikolla, joten on aikaa treenata kotiläksyjä:

Sivulletulo
-eri suunnista sivulletulo (tulevaisuuden ohjattu nouto)
-sivullaolo + kontakti (häiriössä)
-sivulletulo vauhdista (Istu, seiso, maahan asennoista) = luoksetulon loppuosa
-seuraaminen

Kotiläksy = sivulletulon tarjoaminen & sivulla peruutus
 

Viikonloppu vierähtikin sitten katsomassa agilityn MM-karsintoja. Oli todella jännittävä ja mielenkiintoinen viikonloppu, tosin selkä ei kyllä tykännyt puupenkillä istumisesta... Lämpimät onnittelut tätäkin kautta Heidille ja Ricolle joukkuepaikasta! Kerrassaan upea suoritus. Sydäntä lämmittää myös Mayan suuren suosikin Sonicin pääsy joukkueeseen. Onnea Sini ja Sonic! Ei ole Maya huonosti idoliaan valinnut. Ja tietysti myös minien karsinnat varsin ylivoimaiseen tapaan voittanut sheltti Kerttu ja Karoliina täydensivät shelttimenestyksen.

 
Viikonlopun antiin kuului myös se, että Anne opetti Mayan uimaan! Perjantaina käytiin bortsuporukan kanssa uimassa Uittamon rannassa ja jo silloin Mayan teki kovasti mieli pulahtaa mereen, mutta tyytyi kahlailemaan. Lauantaina oltiin sitten vain Miroa ja Mayaa uittamassa ja Annen pienellä avustuksella Maya lähti uimaan Miron kanssa. Kivaa oli tytöllä! Tosin voi olla, että se nyt luulee, että uimaan mennään aina niin, että ihminen työntää pikku shelttitytön mereen ja oikeaan suuntaan. Vähän niinkuin tuo sohvalle tulo :). Mayahan ei edelleenkään hyppää sohvalle, vaan mamman nostaa prinsessan sinne. Juu, Mirva on kieltänyt....

 
Eilen, maanantaina, Tanja kävi hieromassa Mayan, koska se on hieman aristanut takaselkäänsä. Se on luultavasti riehuessaan, juostessaan, hyppiessään tms. loukannut vähän selkänsä. Enkä olllut väärässä - likalla oli selkä jumissa. Hierominen ei vielä onnistunut ilman mamman apua, sillä Maya oli kyllä sitä mieltä, että paikallaan makaaminen ei ole sen lempiharrastuksia ja pyrki melkoisen aktiivisesti pois. Mutta kyllä Tanja sai tytön hierottua ja selän kuntoon. Katsotaan nyt, josko tyttö malttaisi olla vähän vähemmällä riehumisella...
 
Tänään Miro lähtee Rymättylään kesälomalle Ritan mökille, joten me jäämme Mayan kanssa kahdestaan vähäksi aikaa. Saa ainakin treenattua paremmin. Ja onhan Maylla toki mau-merkkistä seuraa kotona :).

Miro 9-vuotta!

Tänään on Miron 9v synttärit. Jos ihmettelin sitä, miten Maya on jo 7kk, niin enemmän ihmettelen sitä, miten sininen poikani voi täyttää jo 9-vuotta. Miro on ensimmäin urokseni - ja näillä näkymin myös viimeinen (kleinipojat mukaan lukien). Hyvällä syyllä voi sanoa, että Miro on elämäni mies. Päivääkään en vaihtaisi pois. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kun kävin Maritan luona katsomassa pientä, sinistä pörrökerää. Ulla varmaan muistaa vieläkin, kuinka vaan istuin heillä Miro sylissäni ja typerä hymy naamallani. Miro on ollut myös paras harrastuskaverini - tai no, ehkä se oli Sandra - mutta Sandran kanssa päälaji oli agility, Miron kanssa toko. Sen kanssa olen selvinnyt aina erikoisvoittajaan asti. Paljon olen oppinut, monia virheitäkin tehnyt. Miro rakastaa noutamista ja uimista. Synttärilahjaksi se saakin luksusreissun Rymättylään Ritan mökille. Luksus = ei Mayaa eikä katteja mukana ja kahden ihmisen jakamaton huomio. Saa uina niin paljon kuin lystää ja noutaa keppejä vedestä. Tällä helteellä ei voi oikein treenejäkään Mirolle luvata, sillä se kyllä jonkin verran kärsii jo kuumuudesta.

Miro on jo eläkkeellä niin agilitystäkin kuin näyttelyistäkin. Miro kisasi agissa medi 3-luokassa ja näyttelyistäkin sillä on sertti. Tokokisoihin toki osallistutaan vielä, tosin nyt en ole sitä mihinkään ilmoittanut, kun tällä seudulla on suhteellisen vähän kisoja ja pikkuisen pitää noita tuomareitakin katsoa, koska Miro voi merkiltä ruutuun lähtiessään päästää muutaman haukahduksen - ja joillakin tuomareilla se kisa päättyy sitten siihen. Onneksi en ole ilmoittanut, sillä tässä helteessä olisi kyllä täyttä tuskaa kisata.

Miro on myös oma pieni avustajakoirani. Se nostaa kaikki tiputtamani esineet nenäliinasta kännykkään tai kaukosäätimeen minulle. Kun selkä on oikein huonossa kunnossa, se on mieletön apu. Miro rakastaa myös uutta pikkusiskoaan ja hoitaa kissoja tarmokkaasti (siis niitä, jotka antavat sen nuolla korviaan). Maya on Miron silmäterä ja sitä vahditaan lenkeillä hyvin innokkaasti. Miron mielestä muilla ei ole asiaa Mayan lähelle. Miro on myös alusta asti toiminut loistavana apuopettajana minulle. Sen ansiosta Maya oppi heti kävelemään hihnassa ja noudossa se on ollut loistavana esimerkkinä Mayalle. Miro on myös mainio leikkikaveri Mayalle - tai Maya Mirolle, ihan miten vaan.

Hyvää syntymäpäivää Mirreläinen!

Maya 7 kk

Niin se aika kuluu. Minun pieni, sininen tyttöni täyttää 7 kk ja pääsee siis jo pentuluokkiin näyttelyihin. Yksi virstanpylväs on taas saavutettu. Näyttelyissähän Maya on jo käynyt turistina treenailemassa. Sen mielestä näyttelyissä on huippukivaa ja haluaisi tutustua ihan jokaiseen vastaan tulevaan koiraan koosta riippumatta. Viimeksi sunnuntaina Karjaan näyttelyssä olisi kaveriksi kelvanneet pienestä mäyräkoirasta bullmanstiffiin - ja kaikki siltä väliltä. Mamma vaan rajoittaa välillä vähän tätä tutustumista...

Lauantaina Maya oli turistina agikisoissa ja taisi saada tehdäkin Mirvan kanssa jotain pientä. Kisojen jälkeen Miro ja Maya pääsivät Vallen kanssa uimaan!

Treenattu on maahanmenoa eri tavoilla ja kyllähän se sitä tarjoaa :). Nyt on vain niin kuuma, että ohjaaja meinaa läkähtyä, pentu kyllä jaksaisi. Tosin sekin ihme on nyt koettu, että Maya pyysi takapihalta sisälle, vaikka minä olin ulkona.

Kissakylpylä ja tokokurssi

Eilisen päivän aloitin pesemällä kolme kissaa. Koiran peseminen on lasten leikkiä verrattuna kattien pesemiseen. Aloitin nuorimmaisella, Harveylla, joka on se haastavin tapaus, koska se pelkää ja kammoaa kaikkia toimenpiteitä yli kaiken. Joten ei kun saunan jakkara kylppäriin ja pusero päälle estämään suurimmat kynsien tekemät tuhot. Tällä kertaa niitä ei tullut, mutta katista sai kyllä pitää olan takaa kiinni, muuten se olisi karannut saman tien. Ei ole ihan helppoa pestä kissaa yksin - toisella kädellä pitää lujaa kiinni ja toisella pestä ja suihkuttaa. Harvey tuli kuitenkin pestyä, tosin sitä kollin rasvahäntää en saanut pois - en Goopilla enkä Jerobin rasvanpoistoshampoolla. Pitää keksiä vielä jotain, mutta pari päivää pitää nyt antaa kattiparan olla rauhassa. Sitten helpoin, joskin isoin tapaus: Curry. Coonin kyllä karkaisi myös, jos siitä irti päästäisi.. yleensä se kuitenkin tyytyy vain huutamaan lohduttomalla äänellä naapureita apuun, kun kissaa kidutetaan. Niin tälläkin kertaa. Ja kun kerran alkuun oli päästy, päätin pestä vielä Casperinkin. Turkkinsa puolesta se on helpoin tapaus, mutta tällä kertaa Casper oli kyllä sitä mieltä, että häippäsee heti.. Onneksi yksikään kateista ei yritä purra, eikä kynsiä (tahallaan, mutta jos yrittävät karkuun, käyttävät kyllä kynsiään apuna ponnistaessaan karkuun sylistä). Pesun jälkeen Harveyn teki häviämistempun (samoin kyllä myös birma, joka oli varma, että hänenkin vuoronsa vielä tulee), Casper tärisi muka kylmästä ja cooni tuijotti minua vihaisin silmin monta tuntia. Jos katse voisi tappaa...

Kun kattikylpylä oli suljettu, olikin vuorossa Mayan tokokurssi. Maya on nyt oikeassa koulussa: Leena Välimäen tokokurssilla. Jos ei haastetta olisi kurssissa tarpeeksi, on siellä myös Mayan mieluisin leikkikaveri - villis Welmu. No, tämä ei ole leikkikoulu... Maya vaan ei välillä ollut ihan samaa mieltä.

Eilen meitä oli paikalla vain kolme: Maya, Welmu ja ihana heeleri (nimimuisti pettää taas). Päivän teemana oli maahanmeno ja sitä treenattiin kaikkina mahdollisina variaatioina: sivulta, liikkeestä, kauempaa (ruutuun lähetystä varten), paikallaan olona, liikkeestä maahanmenon loppuosana, kaukojen osana ja vielä opeteltiin kumartamaankin. Maya oppi maahanmenon ilman käsiapua vasta ihan muutama päivä sitten (tai siis minä vaadin sitä vasta muutama päivä sitten), nyt oli taidosta apua. Mayalle (ja minulle) liikkeestä maahanmeno oli ehdottomasti vaikein versio. Maya tuli sivuittain eteeni ja minä käytin väärää kättä... eikä tuo selkäkään tykännyt. Toivottavasti apuja voi vähentään nopeasti...

Apuna käytettiin paikallaanolossa ja liikkeestä maahanmenossa etupalkaa, joka tuntui toimivan Mayalla ihan hyvin, mitä nyt tuijottaa minua koko ajan, vaikka pitäisi eteen katsoa. Yllättävää kyllä Maya pysyi paikallaan maassa, vaikka minä vähän liikuin (selän taakse menemistä ei kestä vielä) ja vielä yllättävämpää - se oli tosin hyvin paikallaanolossa, vaikka ei olla ikinä sitä treenattu. Etupalkka oli jotain 3m päässä ja sinne sitten vapautettiin. Tässä pitää ottaa uusi käskysana käyttöön, kun koiran vapauttaa palkalle - ja minullehan niiden uusien käskysanojen keksiminen on aina ollut yhtä tuskaa. Ehkä käytetään Lentsun ehdottamaan "okei" -sanaa, ei tarvitse minun miettiä päätäni puhki, mitä käyttäisin. Seuraavaksi pidennän paikallaolossa aikaa - pitää kuulemma joko pidentää aikaa tai välimatkaa, mutta ei kumpaakin. Minusta ajan pidentäminen kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta, koska Mayakin kuitenkin on jonkin verran perääni. Joten ensin aikaa, sitten matkaa..

Tuo etupalkan käyttö on Mayalle kyllä tuttua, koska Mirva käyttää sitä agissa mm. kontakteja opettaessaan. Mirva vapauttaa Mayan "tule" -sanalla, mutta tokoon se ei käy, joten me otetaan siihen ihan oma sana. Nyt täytyy vaan opettaa Mayalle myös "kuolleella" lelulla palkkaamista eli viedä lelu eteen (ei heittää), koska tietyissä tilanteissa Maya palkaantuu paremmin lelulla kuin namilla. Tätä on kyllä Mirvakin kaivannut, joten ehkä tuon opettaminen hyödyttää sekä agia että tokoa.

Ihan loppuvaiheessa tuntia Maya alkoi selvästi väsyä ja ei enää mennyt maahan niin reippaasti. Tunti on pienille loppujen lopuksi tosi pitkä treeniaika. Maria heitti meidät kotiin (kiitos) ja sen jälkeen Maya ottikin pitkät torkut ennen iltalenkkiä. Kyllä oli mukavaa taas päästä kurssille. Ja Lentsun opeilla saadan toivottavasti (ellei ohjaaja keksi omiaan) tehtyä myös kaikki alusta asti oikein....

Tässä sitten kotiläksyt:

Maahanmenot


-edestä (kaukot) I & S
-edestä liikkuen (lt)
-sivulta (p.olo, kaukot)
-sivulta liikkeestä
-kaukaa (ruutu)

+ erillisenä temppuna kumartaminen, tähän jatkossa eri käsky kuin muihin maahanmenohin.
Lisäksi pysymistä maassa, käytä etupalkkaa, alusta+nami, lelu tai ruokakippo. Ole alusta asti luonnollinen (älä hiivi) ja selkeä, yksi käsky alussa riittävin avuin. Jos haluat käyttää lelua, aloita niistä missä lelua on hyvä käyttää (kaikki etupalkka-treenit) ja siirry sitten namipalkkaan.

Muutaman treenikerran jälkeen on tarkoitus, että koira alkaa ennakoida ja tarjota maahanmenoa, tämä siis hyvä juttu ja voidaan olla varmoja että koira on oppinut. Siinä kohtaa vähennetään apuja ja lisätään kestoa (esim. pysymiseen)
 
Tänään ollaan sitten treenattu takapihalla vähän maahanmenoa :) seisomisesta suoraan maahan. Hyvin meni. Ja sitten sain päähäni kokeilla metallikapulaa... palkitsin Mayan, kun otti kapulan edes vähän suuhunsa. Ja sitten piti kokeilla, mitä tapahtuu, kun heitän sen. Tuo likka lähti kapulan perään, otti sen suuhunsa ja toi lähes minulle. Ihan uskomatonta. Kaikki minun ja Miron kanssa treenanneet tietävät, millaisen taistelun takana on ollut metallinoudon opettaminen. Ja ihan jo pelkästään sen kapulan kantaminen oli aluksi tuskaa. Ja sitten tuo likka tuo sen ensimmäisellä yrittämällä, eikä kyseenalaista hommaa ollenkaan. Toki vielä on paljon työtä tehtävänä, mutta alku ainakin hyvä. Ehkä sitten on ollut ihan hyvä idea antaa Mayalle nuoltavaksi kattien metallisia ruokapurkkeja...
 
Illalla (kun on vähän viileämpää) jatketaan treenejä.

Maanantaiagit

Lähdettiin Mirvan seuraksi ja kuvailemaan TSAUn karsintatreeneihin. Henkka oli tehnyt kivan radan - harmi, että paikalla oli  vain 5 osallistujaa. Kesä tietysti vaikuttaa asiaan, mutta harmi silti. Olisi treeneistä saanut kaikki enemmän irti, jos olisi ollut kunnolla porukkaa. "Voiton" nappasivat Eeva ja Ronja-sheltti, josta on kyllä tullu melkoinen pinkoja radalla.

Maya sai tietysti myös treenata. Alkuun vähän hyppyjä ja putkea, että neiti jaksaa sitten keskittyä uusiin/vaikeisiin asioihin. Maya ei myös aluksi hyväksy namia palkaksi, vaan pitää olla lelu. Saa nähdä, kuinka kauan Mirvan juhannuskisoista sille ostama lehmä kestää... Sitten kokeiltiin viime kerralla vaikeuksia tuottanutta rengasta ja kas - neitihän hyppäsi läpi siitä. Oli vissiin miettinyt asiaa. Pujottelu ohjureilla oli myös makean näköistä. Sisällä oli varastanut matalalle A-esteelle ja osannut ottaa kontaktin ilman remmiä. Hirveä hinku tuolla on jo esteille, vaikka on niin vähän loppujen lopuksi sen kanssa tehty. Kovasti se vaan tuijottaa Mirvaa/lelua tehdessään hommia, joten eteen menoa pitää kyllä erikseen opettaa. Törmäsi eilenkin siivekkeeseen (tömähti oikeastaan), kun ei katsonut eteensä.

Mutta se mörkökausi jatkuu. Naapurilla oli pieni lasten patja tuossa ulkona ja Maya oli ihan varma, että patjat syövät pieniä shelttejä. Meni tovi, kunnes sain sen uskomaan, että patjat EIVÄT syö pieniä shelttityttöjä.

Illalla kotona neiti pongasi jääkaapista tippuneen omenan - ja kantoi sitä aarteenaan ympäri huushollia ja söi siitä puolet. Hassu koira. Maya ei ymmärrä pätkääkään herneiden päälle, mutta rakastaa omenaa, mansikoita ja kirsikoita.

Tänään oltiin aamulla peltolenkillä jo klo 8. Ja oli kuuma. Ihan uskomatonta. Eli se mitä ollaan tehty sen jälkeen, on tehty takapihalla. Maya treenasi noutoa omalla, pikku kapulallaan ja toi kapulan hyvin minulle, jopa ihan käteen. Ja maahanmenoa treenattiin myös palkkana kalkkunaleike. Sekin alkaa sujua ilman apua jo. Miro ei tällä kertaa sotkenut treenejämme, vaan keskittyi savustettuun lampaanluuhun.

Ihmeiden aika ei ole ohi. Cooni nukkuu tyytyväisenä sohvalla Mayan vieressä. Ja kun Maya vähän oikoo itseään ja tönäisee coonia, mitä tekee cooni? KEHRÄÄ. Shelttityttö on 100% hyväksytty.

Porista Forssaan

Heinäkuun helteinen, ensimmäinen viikonvaihde sujui näyttelyiden merkeissä. Lauantaina lähdin Elenan seuraksi Porin KV-näyttelyyn. Ikäväkseni näyttely (tai siis kehät 1-10 mm. sheltit, kleinit ja pommit) oli sisätiloissa. Valoa ei ollut juuri lainkaan ja sekin vähän oranssikeltaista, joten valokuvaamisen voi unohtaa ihan saman tien. Vähän lohdutti se, että paikalla oli Pikikuonon Brad Pitt ja sain vihdoin koirasta otettua vähän kuvia. Brad on mielestäni (ja aika monen tuomarinkin) mielestä niin kaunis uros. Usein ei olla kuitenkaan osuttu samaan näyttelyyn. Tälläkin kertaa Brad oli ROP ja vielä RYP1. Maya sai lauantaina jäädä kotiin, en halunnut ottaa sitä niin pitkälle ja kuumalle automatkalle, saatikka vielä halliin (jonne ei kuulemma edes olisi saanut viedä turistikoiria, tosin eipä kukaan ollut seuraamassa sitä, veikö joku turistikoiran halliin vai ei).

Sunnuntaina lähdimmekin sitten jo klo 7 kohti Forssaa. Tällä kertaa Ninan kyydissä. Näyttelypaikkana Mustiala - ja enpä ole niin ihanaa näyttelypaikkaa monta kertaa nähnyt. No, kuvaamisen kannalta oli vähän ongelmainen, kun oli varjoa, valoa ja molempia yhtäaikaa. Mutta koirille ja ihmisille tosi kiva. Ainakin niille roduille, jotka olivat mukavasti puiden katveessa. Tällä kertaa myös Maya pääsi mukaan. Mayaa kyllä ihmetytti, miksi Lilli ei pääse leikkimään sen kanssa - Mayan mielestä kun näyttelyt ovat leikkimistä varten. No, kyllä se vielä oppii. Onneksi Annen Tico pääsi Mayan kanssa leikkimään ensin esiinnyttyään tuomarille. Ja kyllä niillä olikin hauskaa. En tiedä, kauanko painivat ja pureskelivat toisiaan... Lopuksi vielä otettiin Elenan ja Kadin kanssa kuvia - ja Elena heitti Mayalle keppiä. Täydellinen päätös päivälle siis. Mayan mielestä. Ensin se meinasi tuoda kepin aina minulle, mutta hoksasi pian, että viekin sen Elenalle, joka heittää uudestaan. Kyllä tytöt ovat näppäriä. Miro ei olisi ikinä hoksannut moista.

Ja viikonlopun hyvät uutiset: Maya osaa melkein mennä ilman apua maahan! Jee. Taas kun vaadin siltä vähän enemmän, huomaan, että kyllä se osaa ja pystyy. Toinen lähes yhtä hyvä uutinen ellei parempi: Maya ei oksentanut eikä voinut pahoin tänään automatkalla Forssaan ja takaisin. Maya alkaa nyt oppia, että kun mennään autolla, pääsee aina johonkin kivaa paikkaan..

Murrosikä kuulumiset: näyttelyssä oli yhdellä osastolla lippalakkipäinen lelukoira. Ihan muuten hetki tehtiin töitä, että saatiin Maya lähestymään/nuuhkaisemaan sitä. Onnistui lopulta, mutta kyllä Maya oli edelleen sen oloinen, että lelukoira on tosi epäillyttävä...

Ja vielä tämän päivän (10 päivää vajaa 7kk) mittaustulos: 34 cm

Torstain agit

Käytiin Mirvan kanssa hallilla ja Maya pääsi treenaamaan agilityä. Rengas osoittautui yllättävän vaikeaksi neidille, mutta saatiin siitä yhdessä muutaman onnistunutkin suoritus. Ehkä se tästä. Pitääköhän minun lopettaa Mayn nostaminen sohvalle ja sänkyyn :). Maya siis ei edelleenkään hyppää itse sohvalle tai sänkyyn. Sohvalta se hyppää kyllä alas itse, sängystä ei. Mamman pikku rinsessa.

Rengas-treenien jälkeen neitokainen pääsi vähän putkeenkin. Sitten Mirva ja Maya treenasivat matalalla A:lla kontakteja. Ne menee kyllä hienosti. Ihan olen ylpeä pikkuisesta. Kontaktitreenien jälkeen olikin sitten se haastavampi osuus: lähdössä pysyminen. Kyllä tässäkin saatiin ihan onnistumisia. Maya on oppinut tuon paikalla pysymisen alkeet lähinnä valokuvausharrastukseni ansiosta. Se pysyy jo kivasti paikallaan kaikki kukkapuskien seassa, kun minä otan kuvia :). Joten nytkin salli jopa Mirvan kiertää yhden hyppyesteen. Palkkaa ei vaan malttaisi odottaa istumassa.

Iltalenkillä vahvistui kyllä oletukseni murrosiästä. Ensinnäkin se tekee taas sitä, että tekee stopin, kun tullaan kotipihalle. En tule. Tätä se teki ihan aluksi. Toiseksi se on karannut ulko-ovelta metsään, eikä meinaa tulla kutsuttaessa takaisin. Ja tänään sitten lenkillä, Maya kuuli pusikosta jotain ja pysähtyi siltä seisomalta puhkumaan ja puhisemaan. Jippii "belgien musta roskapussi -syndrooma" on saavuttanut meidät. Varmin merkki murrosiästä. Saas katsoa, miten pärjään sen kanssa, kun tokokurssi alkaa ensi  viikolla. Nakkien voimalla varmaan.

Pentutreffejä

Tänään on Mayalla ollut ihan superpäivä. Ensin kävi aamulla Minttu-saksanseisojan pentu kylässä. Hetken mietittyään pennut pistelivät takapihan kukkaistutukset uuteen uskoon, joten päätimme Lauran kanssa siirtää ne jahtaamaan toisiaan metsään. Maya painoi edellä ja Minttu perässä. Lähitaistelussa niskan päällä oli Minttu. Hauskaa oli ja sen jälkeen Maya nukkuikin takapihalla tyytyväisenä.

Illemmalla tuli Maria koirineen lenkille ja Maya sai taas leikkiä Tiuhti-pennun kanssa. Tosin Mayasta myös Surku ja Tikki ovat ihania. Metsässä oli vielä suhteellisen viileää juosta, mutta pellolla ei voinut kyllä edes kävellä kuin pienen pätkän, sen verran kuuma oli. Nyt Maya sitten taas lysähtikin jonnekin.

Marian koirat Tiuhti, Surku ja Tikki

Eilen Maya pääsi Mirvan ja Kodan kanssa kaupunkikävelylle ja sen päälle vielä uimaan. Miro on niin kateellinen...

Juhannus ja muita päivityksiä

Lomalla on näköjään bloginkin päivittely hankalampaa :). Lomalla olen ollut jo reippaan viikon ja nauttinut siitä täysin siemauksin. Tosin viime yönä kyllä näin töistä unta - tai siis näin unta, että vaihdin työpaikkaa. Hassu olo oli aamulla. Oli kyllä niin elävän oloinen uni.

Juhannus vietettiin taas Tuorlassa - nyt jo kolmatta kertaa. Perjantaina mentiin aamusta ja sunnuntaina tultiin kotiin illasta. Koirat ja minä ihan poikki. Maya oli taas niin kiltisti yötä "hotellissa". Se on kyllä niin sopeutuvainen tyttönen. Maya eli Tuorlassa taas ihan omaa elämäänsä, kun minä olin töissä kisoissa ja kuvaamassa. Siellä se lenkkeili Mirvan ja Kodan kanssa, treenasi pyykkitelineen kiertoa ym. Se seuraa muutenkin Mirvaa ihan haltioissaan kaikkialle. Kyllä tuosta taitaa agilitysheltti tulla :). Koda ja Miro vahtivat neitosta vuorollaan ja sen lähelle ei muilla ole asiaa. Leikkiseuraakin pennulle löytyi: Tiuhti löytyi paikalta ja sunnuntaina Saanan Welmu-villiksen kanssa oli superhauskaa. Miro pääsi Mirvan kanssa vähän aksaamaan ja sekosi sen jälkeen ihan täysin. Kisat sujuivat mainiosti - ilma vaihteli sateesta helteeseen. Lähes koko mukaan otettu vaatevarastokin tuli käytettyä. Oli mukavaa nähdä niin vanhoja kuin uusiakin tuttuja. Ensi vuonna sitten Mayakin on jo kisaiässä.

Maya kokeili hotellissa yöpymistä jo edellisenä viikonvaihteena, kun oli turistina SM-kisoissa. Mirvan ja Kodan kanssa yövyttiin lentokenttähotellissa ja likka oli kyllä niin kiltisti. Se ei vingu eikä tassuttele ympäri huonetta, vaan kiltisti nukkuu yönsä. Automatkatkin menivät mainiosti, joten näyttää siltä, että pahoinvointi on taakse jäänyttä elämään. No, ainakin suuremmaksi osaksi. Sain vielä ostaa Mirvan äidiltä Mayalle metallihäkin - nyt ei enää tarvitse pelätä, että se tulee ulos kevythäkistä. Vetoketjun se nimittäin osaa avata, ja olen ihan varma, että kiukuspäissään se tulisi kerta kaikkiaan läpi häkistä. Muuten alkaa kyllä sopeutua hyvin siihenkin, että välillä levätään häkissä. Tärkeä taito niin näyttelyissä kuin kisoissakin.

Eläinlääkärissäkin jouduttiin käymään viime viikolla. Se toinen kulmuri kun ei lähtenyt itsestään. Ei edes heilunut. Joten ei auttanut muu, kun käy otattamassa se pois. Maya painoi muuten jo 5,8 kg. Sitä kun sitten kanteli kotiin bussipysäkiltä, olikin kädet ihan loppu. Maya kyllä yritti kävellä vähän itsekin, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Loppuilta menkin sitten nukkuessa, mutta seuraavana aamuna Maya oli oma leikkisä itsensä.

Nyt sitten lomaillaan - nautitaan kesästä. Minun mökkini sijaitsee tuossa takapihalla. Eilen kävin ostamassa torilta vielä tomaatintaimia. Kyllä puutarhan hoito on rentouttavaa..

Maya 6 kk

Kyllä se aika vaan kuluu nopeasti! Maya täytti 6 kk viime sunnuntaina. Tyttö on kyllä ylittänyt ihan kaikki odotukseni: se on äärimmäisen reipas, rohkea ja oppimishaluinen. Eilen tuli lenkillä vastaan nainen, joka kysyi: "onko tuo yhtä arka kuin naapurin Mandy?". Jaa, en tunne naapurin Mandyä (oletan, että se on sheltti), mutta vastasin, että arka tämä ei kyllä ole yhtään. Hieman epäuskoinen ilme oli naisen kasvoilla, mutta äkkiäpä tuo uskoi, ettei Maya ole arka.. Maya meinaan aivan ihastuksissaan siitä, että joku huomoi sen, kiepsahti jalkoihin puskemaan ja hyppi innosta ylös päin. Juu, ei se ole arka. Kuten tuossa sukulaissheltin blogista luin - ainut asia, mitä Maya elämässään pelkää, on auto. Autoilu ei ole edelleenkään herkkua, vaikka pahoinvointi toki on helpottanut. 6 kk "synttärin" kunniaksi ilmoitin Mayan erikoisnäyttelyyn 1.8.

Tämä varsin pitkittynyt kesäflunssani on hieman vaikuttanut Mayan treenaamiseen - ollaan lähinnä menty lenkki ja leikki -periaatteella. Onneksi Mirva on hakenut Mayaa agitreeneihin, niin se ei ole vallan tylsistynyt. Ja kotona on onneksi Claus, joka jaksaa leikkiä Mayan kanssa. Asia, jota en jaksa olla ihmettelemättä. Maya viihtyy myös takapihalla ihan yksin (puutarhaa käy sääliksi), ja osaa sitten napakalla "vuh" -haukahduksella pyytää sisään. Ensi viikolla, kun alkaa loma, päästäänkin sitten taas treenaamaan.

Flunssasta huolimatta olin kuvaamassa V-Suomen tokon piirimestaruuskisoja lauantaina. Varmaan puolet osallistujista oli TSAUlaisia ja kaikki palkintosijatkin tulivat "kotiin". Joukkueille kaksoisvoitto ja yksilöpiirimestaruuden kolme parasta (taisi olla enemmänkin) niin ikään TSAUlaisia. Onnea Heikille & Unalle (kuvassa yllä) piirimestaruudesta, Evalle ja Vallelle hopeasta ja Jaanalle ja Cindille pronssista.
Kuvia kisoista täällä: http://picasaweb.google.fi/sirsaari

Viime viikolla käytiin Merimaskussa uittamassa koiria Sadun kanssa. Ihana metsälampi oli Mirren mielestä ensin varsin epäilyttävä, mutta kun sen sai sinne kerran, ei sitten meinannut tulla pois ollenkaan. Heku myös nautti uimisesta ja kavereiden seurasta. Mayakin ui muutaman pienen pätkän. Kivaa oli kaikilla!

Ollaan me treenattu ja kisattukin

Niin että ollaan treenattu, päivityksen vaan jääneet tekemättä, kun on ollut niin kiire, ettei ole enää konetta jaksanut avata illalla... ja kesäflunssa vei nekin vähän voimat viikonloppuna, jotka olisi voinut käyttää päivityksiin.. Miro on kuitenkin treenannut tokoa häiriöryhmässä ja siellä se toimii oikein hyvin. Eilisen kokeen perusteella, meidän ongelma onkin se häiriöttömyys - tai se hirveä hiljaisuus, kun tokokokeissa vallitsee. Kun koira on tottunut treenaamaan Kupittaalla kaiken sen härdellin keskellä tai omalla kentällä, jossa lapsia leikkimässä/pelaamassa ja autot menevät metrien päästä, tuntuu siltä, että noilla syrjäisillä tokokentillä, jossa jokainen pienikin ääni voimistuu kymmenkertaiseksi, koira reagoi niihin paljon herkemmin. Siis kuka lähtee meidän kanssa korpeen treenaamaan hiljaisuutta?

Maya on käynyt Mirvan kanssa agitreeneissä ja kuulemma on hoksannut kontaktit jo tosi hyvin. Maya on tosi älykäs - oppii tosi nopeasti. Sen sain todeta, kun kurssilla harjoiteltiin sitä, että peruuttamisesta mennään istumaan. Nyt koira ei sitten enää osaa peruuttaa, vaan parin askeleen jälkeen istuu. Että minua harmittaa. Kaikkea sitä pitää mennä tekemään! Olin niin onnellinen, kun minulla on vihdoinkin koira, joka osaa peruuttaa ja menin pilaaman sen.

Mutta sitten se koe... ensinnäkin kun minä ja Jaana lähdemme yhdessä jonnekin, on yleensä aina katastrofi tiedossa. Lähes kaupunkilegendan maineen on saanut vuonna keppi ja kivi tekemämme SM-kisareissu. Olimme yötä korkeatasoisessa hotellissa Helsingin keskustassa. Kun vihdoin varauksemme löytyi ja saimme huoneen ja olimme majoittuneet sinne ja lähdössä saunomaan, soi puhelin, että meille annettu väärä huone, pitää vaihtaa. Menimme saunomaan/uimaan ja vaihdoimme sen jälkeen huonetta ja olimme iloisia, kun huomasimme saaneemme sviitin (jossa muuten oli oma sauna...). Ilo oli lyhytaikainen, kun kohta huoneeseemme tuli lauma venäläisiä.. heille oli sitten luvattu sviitin toinen puoli. No, jäihän meille sauna. Ja seinästä vedettävä extrasänky, jossa meidän molempien piti nukkua. No, joka tarinassa on jotain hyvääkin: tämän uuden huoneen ikkunasta näin, että Jaanan autossa oli valot päällä..

No, Raumallahan me siis olemme käyneet kisaamassa useasti. Joten mitä sitä nyt ottamaan mukaan mitään kisakirjettä tai karttaa. Ja kun vielä pankkiautomaatin etsiminen vei meidät pois varsinaiselta reitiltä, oli soppa valmis. Kyllä me löydettiin paikka lopulta - mutta kun 10 vuodessa on tullut vähän uusia teitä ja rakennuksia, niin voi muisti vähän pettää.

Jaana kisasi Doomin kanssa ensin voittajaluokassa ja tekikin hienon suorituksen, joka palkittiin 300,5 pisteellä! Hyvä Doomi ja Jaana. Nyt onnistui lähes kaikki! Tämä varmaan olikin viimeinen kerta, kun he kisasivat voittajaluokassa, joten evl kutsuu.

Miron viimeisestä kisasta taitaa olla lähes vuosi aikaa. Treenattu ollaan ahkerasti viime aikoina, mutta koe kyllä aina kertoo, mitä on jäänyt treenaamatta. Ensin otettiin paikallaanolot. Kuudesta koirasta Miro oli toiseksi viimeinen, paha paikka meille, koska Mirre niin mielellään kuuntelee toisten käskyjä. Ensin kuitenkin se istuminen. Miro jäi ihan hyvin, mutta makaamassahan se oli, kun piilosta palattiin koirien luokse. Tosin niin oli pari muutakin. Oli kuulemmma pysynyt minuutin verran. Nyt varmaan pitää vaan pidentää aikaa ja jos Jaana tulisi meitä auttamaan.. Sotasuunnitelmat on jo tehty :). Seuraavaksi sitten paikallamakuu. Viime aikoina olen kiinnittänyt tähän huomiota treeneissä ja osaksi siksi, osaksi ihan pienen, pienen avun antamisen kautta, Miro sai tästä 10. Minä siis myönnän ottaneeni tietoisen riskin: autoin Miroa käsiavulla odottamaan, että se käsky tulee minulta. Ei kai se minun vikani ole, että tuomari seisoi paikassa, josta ei nähnyt tätä :). Eipä ollut keneltäkään pois, kun pisteet meillä oli sitä mitä oli... Mutta minä ja Mirre saatiin onnistuminen. Siinä vaiheessa olisi varmaan jo pitänyt tajuta, että tuolta pojulta lähtee tänään mopo käsistä. Oli meinaan lievän innokas.

Seuraavaksi otettiin neliö kaikille. Meillähän tämä ei ole kisoissa onnistunut - siis jo voittajassa tapeltiin sen istumisen kanssa. Ilmeisesti oma käskytykseni kisoissa ja treeneissä on ihan erilainen. Yritin siis nyt keskittyä siihen, että teen samalla tavalla kuin treeneissä, jossa Miro nyt on tehnyt idarin tosi hyvin. Pienoisia vaikeuksia tuotti ohjaajalle hengittäminen, kun yskänkohtaus meinasi iskeä ja keuhkot polttivat. Eli hoin itselleni siinä samalla, hengitä, hengitä.. Seisominen oli ok, ei tainnut ihan siltä seisomalta pysähtyä, ja tadaa - istuminen myös hienosti. Näissä molemissa suhteellisen kevyet, mutta painokkaat käskyt. Maahanmeno -käsky painokkaampi, enkä varmistanut - ja se meni maahan! Ihmisen pitää olla pienestä iloinen: saatiin idarista 9!
Ja mitä tekee Miro - pomppii ylös alas kuin kenguru... Just.

Seuraaminen meni tosi kivasti. Miro piti hyvin paikan (ihan muutama lipsahdus) ja kontaktin. Tuntui tosi hyvältä koko ajan. Alun juoksuosuuskin meni hyvin, mitä aina pelkään. Kun vaihdoin käynnistä juoksuun, sanoinkin koiran nimen, enkä sivu-käskyä. Tämän olin harkinnut tekeväni, jotta Miro pysyisi kasassa ja tuntui toimivan. Hidas käynti on Mirolle aina parempi kuin muut.. mutta ne askeleet keskellä. Ne tulivat jotenkin yllättäen (siis kyllähän minä muiden suorituksen olin katsonut ja tiesin hyvin, missä kohtaa ne tulevat). Ja hups - oikealle vielä meni sinne päin, mutta vasemmalle askeleissa Miro päätti innoissaan hypätä pari kertaa ilmaa - siis suoraan ylöspäin eikä sivulle. Sillä oli niin kivaa. Siitä sitten jatkettiin vielä pätkä normaalia seuraamista, joka päättyi paikalla täyskäännökseen. Saatin 8! Minä olin seuraamiseeen tosi tyytyväinen lukuunottamatta noita askelia. Oltiin ihan yhdessä tekemässä kentällä hommia.

Luoksetulossa se mopo sitten lähti... Muutama viikko sitten, Miro laahusti luoksetulon, kun oltiin vähän "keskusteltu" siitä. Viimeisinä parina viikkona on tehnyt tosi siististi, ihan molemmat pysähdyksetkin. Ja nyt on jo pitkään tuo seisominen toiminut paremmin, joten en aavistanut yhtään, mitä sen mielessä liikkui. Jätin maahan Miron ja annoin vielä vahvistavan "maa" käskyn sille, ja olin tosi iloinen, kun huomasin sen makaavan edelleen, kun pääsin kentän toiseen laitaan. Ei pitäisi nuolaista ennen kun tipahtaa. Käsky "tule" ja Miro pinkaisi sellaiseen formulavauhtiin että oksat pois. Käsimerkin se kyllä noteerasi, mutta ei sillä ollut aikomustakaan pysähtyä. Maahan -käsky olikin sitten pikkuisen voimakkaampi ja Miron ilmeestä näki, että "joo, joo, kai sitten on pakko", kun se meni maahan. Tästä siis pisteitä 6. Ja minulle alkoi selvitä, mikä on päivän meininki.

Ruudun merkille lähti hyvin ja pysähtyi hyvin, siihen paikkaan, mihin Miro aina (lähelle, mutta merkin oikealle puolelle). Olin kyllä pitänyt sille pienen madonluvun siitä, että tämä liike tehdään HILJAA, mutta pöh - merkiltä kun se jälleen pinkaisi vauhtiin, kuului HAU, HAU, HAU. Ja sen sijaan, että se olisin juossut ruutuun kaarsi voimakkaasti oikeaan kohti kehänauhaa ja metsää. Hienoa! Ei auttanut muu kuin kiljaista "MIRO" perään. Sain pysäytettyä sillä ja annoin uuden käskyn ruutuun. Nyt sentään lähti ruutua kohti.. ajautui ruudun merkkinauhan viereen oikealle, ja jouduin taas antamaan käskyn. Kun oli ruudussa, käskin maahan, mutta liikkui tietysti eteenpäin niin, että ne etutassut menivät nauhan päälle ja ulos ruudusta (ihan selvästi). Siitä sitten käskytettynä kohti koiraa ja takaisin lähtöpisteeseen ja Miro vielä varmisti, että virheitä varmasti tulee kerättyä tästä liikkeestä tarpeeksi, varastamalla ruudusta sivulle.. Ja ollaan me sitäkin treenattu :). Varmaan ei tarvitse sanoa, mitä tästä liikkeestä tuli...

Tauon jälkeen jatkettiin noudoilla. Jos Mirolta oli mopo lähtenyt käsistä jo alkuosassa, niin kauhulla odotin loppuosaa, kun noudot ovat sen lemppareita. Ohajatussa noudossa sain vasemman puolen, joka Mirolla on parempi. Jotenkin kun se lähtee merkiltä oikealle kapulalle, se saa aina vilkaistua sitä keskimmäistä ja sitten se on menoa. Nyt sitten tökki se merkki. Mirolle merkki ohjatun yhteydessä on paljon vaikeampi kuin ruudun, koska se haluaisi niin karata vain suoraan noutamaan. Sain sen pysähtymään kyllä, mutta liian kauas merkistä. Uusi käsky, tuli lähemmäs, mutta kun se ei tottele kunnolla stop-käskyäni, niin se pääsi toistamiseen liian kauas. Koska tämä kuitenkin oli jo parannus entiseen, päätin, että päästän Miron tästä hakemaan kapulaa, enkä enää tappele tästä merkistä sen kanssa, vaan treenaan sitä sitten lisää. Miro ampaisi vasemmalle kapulalle ja toi sen nätisti. Eihän siitä pisteitä tullut, kun oli liian kaukana merkistä (aluetta ei tosin oltu merkitty, mutta näin sen kyllä omalla silmällä), mutta mielestäni sain kuitenkin Mirolle onnistumisen, mikä oli tärkeintä.

Minun koirani ovat aina tienneet, että mamma pitää aina välillä yllättää iloisesti, niin se unohtaa muut "töpit". Nyt Miro teki sen metallinoudossa. Heitin kapulan mielenkiintoisesti esteen yli vasempaan laitaan ja pystyasentoon vielä. Mietin siinä, että mahtaako tuo ottaa hyppyä takaisin vai pitääkö antaa kaksoiskäsky. Päätin katsoa, miltä näyttää ja antaa käskyn sitten, jos on tarvis. Mutta ei. Miro hyppäsi esteen yli, haki metallin ja hyppäsi takaisin sivulle. Ei epäröintiä, ei yök-ilmettä, ei HAUKKUMISTA ja tuloksena 10. Kaikki, jotka ovat kanssamme treenanneet, tietävät kuinka paljon tämän metallin kanssa ollaan tapeltu, joten tuosta osaa kyllä iloita. Vaikka se voikin ensi kerralla taas olla ihan hakusessa.

Tunnari seuraavaksi. Minä sain varmaan liikkeenohjaajaparan ihan sekaisin - tai hän minut. Ihan miten vaan. Kysyi, olenko valmis - en ollut ja sitten kun vastasin, että ok, niin lykkäsi minulle kapulan ja kynän. Ja juuri kun meinasin piirtää sen rastin siihen, kuulin käskyn "ohjaaja täyskäännös". No, en minä voi kääntyä ja kirjoittaa yhtä aikaa, joten jäin piirtämään ja odottamaan uutta käskyä.. sitten vasta käännyin ja annoin kapulan liikkeenohjaajalle. Kapulat vietiin riviin aika kauas, mutta näkyivät tosi hyvin, koska nurmikko oli aivan lyhyeksi ajettu. Mirohan hakee yleensäkin nurmikolta paremmin. Nyt se ampaisi kapuloiden joukkoon, maisteli varmaan puolia niistä ja sitten iso lamppu syttyi sen päässä " ai niin, tämä on SE juttu" ja toi oikean minulle. Jälleen tyylipuhdas 0-suoritus. Mutta tulihan se oikea... lautatreenit ovat unohtuneet, vaikka ollaankin piiloteltu kapuloita, joten niitä sitten taas...

Viimeisenä kauko-ohjaus. Tämä on aina etukäteen täysi arvoitus... siis se, mitä Miro tekee tai jättää tekemättä. Istumaan nousi hyvin - siitä jo tietää paljon. Liikkeet teki tosi reippaasti ja liikkuikin tosi vähän. No, ainakin Miroksi. Liikkeenohjaaja vaihtoi tauluja tosi nopeasti, mikä on meidän pelastus. Viimeisellä ehkä hieman pelasin, kun näin, että Miro on valahtamassa istumasta maate. Tuomari oli kuitenkin sitä mieltä, että minä hosuin - vaikka oikeasti tein ihan niinkuin liikkeenohaaja käski. Ehkä on huono asia, että liikkeenohjaaja seisoo siinä keskellä ja taulu ohjaajan päin, näin tuomari ei yhtään näe, miten vaihtaa niitä asentoja. Oikeasti en kiirehtinyt muutakuin tuon viimeisen vaihdon yhteydessä. Olen kaukoihin itse tosi tyytyväinen, koska tämä on meidän toinen suuri murheenkryyni. Pisteitä saatiin 5. Hyvä että edes jotain.

Yhteen en viitsi pisteitä laskea, sillä se vaan masentaisi, vaikka tämä toinen evl-suoritus Mirolta oli hurjan paljon parempi kuin ensimmäinen ja koira teki koko ajan innolla (niin, ehkä liiankin innokkaasti) ja hyvässä vireessä. Meillä oli tosi hauskaa yhdessä, mikä pistikin minut miettimään, että ehkä osaa pitää Miron kanssa hauskaa kokeessa, mutta en treeneissä. Tätä pitää miettiä. Hyvä mieli jäi kummallekin - Miro vielä kieri kotona matolla onnellisena ja sitten nukahti viereeni sänkyyn, pää omalla tyynyllä - ja 5 minuutin päästä kuorsasi. Minä pyörin sängyssä ja yritin saada unta, kun Maya oli vielä kietoutunut pääni ympärille tyynylleni nukkumaan..

Onnea vielä Vallelle ja Evalle ykkösestä ja luokkavoitosta! Mayan mielestä Valle on ihqu. Jos ei tullut selväksi, kun neiti päätti karata Vallen luo leikkimään..

Shelttikerhon näyttelytreenit

Keskiviikkona käytiin taas Mayan kanssa kahdestaan shelttikerhon näyttelytreeneissä. Maya löysi taas kivoja leikkikavereita - ennen näyttelytreenejä annan sen kyllä ihan rauhassa leikkiä muiden kanssa. Onpahan sitten rauhallisempi ja keskittyy paremmin. Pöydällä ihan ok, tosin oli sitä mieltä, että tässä kuuluu saada sitä nakkia! Liikkeet myös ok, on itse asiassa alkanut liikkua tosi kivasta. Ja seisookin nätisti. Elina vielä handlasi lopussa, jotta sain Mayasta kuvia ja hyvin likka esiintyy toistenkin kanssa. Tosin Elina myös esittää koirat tosi kauniisti. Nuorissa on tulevaisuus.

Eilen oli koirialla välipäivä treeneistä, kun minä olin työmenoissa. Marja Tyrni on Turun kesäkampanjan keulahahmo ja hänen kanssaa kierreltiin Pallivahaa ja Suikkilan ostoskeskusta :).

Hekulta terveisiä

Heku oli Sadun ja perheensä kanssa viettämässä vallatonta mökkiviikonloppua saaressa ja toimi mm. kartturina Iidan meloessa:

Maikku agitreeneissä

Eilen lähdin Mirvan ja Mayan mukaan pentuagitreeneihin. Mayan seurana agilityä treenasi Taisto, parsonin pentu. Maya treenasi ohjausta hyppysuoran yhteydessä. 3 hyppyä peräjälkeen tuotti tyttöselle hieman ongelmia - kyllä se sheltti on :). Ohjaajaa tukeutuminen kun on rodulle aika tyypillistä. Onneksi oli apuohjaaja lelua heiluttelemassa. Lelun kimppuun tuo kyllä hyökkää melkoisella raivolla. Hyppyjen lisäksi Maya treenasi puomin kontaktia, minkä se on sisäistänyt tosi kivasti. Maya on selkeästi ajattelevaa tyyppiä - ehkä toisin kuin Miro, joka tekee ensin ja miettii sitten, jos sittenkään. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Myös pujottelutreenit on aloitettu 6 kepillä ja ohjureilla. Itselleni tämä tekniikka onkin periaatteessa uusi - tosin toimii pitkälti samoin kuin vinokepit. Hyvä alku tässäkin. Lopuksi sai tyttönen mennä putkeen, että mamma saa kuvia. Putkeenhan tuo jo varastaisi mielellään..

Treenien päätteeksi mentiin Kodan, Egon, Sissin ja Taiston kanssa metsälenkille ja uimaan. Tai lähinnä Koda ui ja muut harjoitteli.

Viimeinen kerta maanantaikurssia

Maanantaina oli sitten Mayan kurssin viimeinen kerta. Kurssi on kyllä ollut tosi kiva ja hyödyllinen, kiitos Eeva ja Teija! Jälleen Miro pääsi tuuraajapaikalle treenaamaan tokoa, tosin se jäi aika vähäiseen, koska Mirva otti Mayan kanssa agilityä. Ja jos Miro on muutenkin herkkä sille, että joku menee agia, niin että joku menee sitä Mayan kanssa, oli sitten jo ihan ylivoimaisen kauheaa. Joten otimme nopeasti seuraamista, joka meni loppua kohden vähän paremmin. Tosin huuhaileehan se normaalistikin alussa. Pitää taas muistaa palkata ihan alussa muutama kerta. Sen jälkeen ohjattua ja Miron niska meinasi mennä nurinpäin, kun kuikuili kentälle Mayan perään - tai siis agin perään. Kyllä se merkille meni ja kapulan haki - jopa takaa päin kiertäen hienosti, mitä siis ei ole Mirrelle opetettu, mutta kun niin päin näki paremmin agikentälle... sitten vielä metallinouto, jonka kyllä teki, mutta pitkästä aikaa haukkui mennessään. Sitten päätin lopettaa, ettei tule pahasti sanottua Mirolle, se ei kuitenkaan olisi auttanut, vaan molemmille olisi tullut paha mieli. Miro nyt vaan on niin tuon agin perään ja kun vielä pentu sai tehdä agia, niin siltä meinasi mennä hermot.

Mayan kurssilla kertailtiin "vanhoja". Kaikki koirat ovat kyllä tottuneet olemaan aluksi rivissä niin hienosti, että saadaan olla tosi ylpeitä. Mayakin istua tapitti minua silmiin vaikka kuinka kauan - toki syöden nakinpaloja. Sitten treenattiin tervehtimistä, tällä kertaa niin, että minä menin Mayan kanssa tervehtimään kouluttajia. Käteltiin ja koiriakin vähän kosketeltiin. Hyvin meni. Mirolta tämä ei sujuisi. No, ei olla treenattukaan. Sitten treenattiin peruuttamista (kaukojen alkeita) - ja siitä istumista. Tämän Maya osti niin hyvin, että peruuttamisesta pelkästään ei sitten enää tullutkaan mitään, kun se takapuoli tippui maahan suhteellisen heti. Tästä treenattiin Mayan kanssa myös maahanmenoa, jossa vielä tarvitsee paljon apuja. Peruuttamista sivulla emme vielä treenanneet, kun ei Maya vielä ole paljon treenannut seuraamistakaan, enkä halua nyt ihan sekoittaa sitä. Seuraamisessa tehdään vaan muutamaan askelta ja namin kanssa. Tosin mietin, mahtaisiko oikeiasti se kosketuskeppi olla tässä avain onneen... Kaukoista vielä sen verran, että Maya menee aika kivasti maahan (heittäytyy) ja nousee siitä istumaan, mutta se seisomaan nouseminen, jonka opetin ihan aluksi, on unohtunut...

Sitten otettiin sitä tarjoamista, mitä minun täytyy vielä miettiä :). Toki ollaan treenattu Mayan kanssa niin, että se on tehnyt asioita ilman, että niitä on nimetty ja sen on pitänyt hoksata, mitä haetaan. Mutta tuo edessä oleminen ja siitä kaiken mahdollisen tarjoaminen vaan mietityttää minua siksi, että Mayan on kuitenkin tarkoitus mennä näyttelyihin, enkä todellakaan halua, että se siinä tuomaripöydän edessä seistessään päättää tekemisen puutteessa ruveta tarjoamaan kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä. Ihan riittää se, kun aikoinaan opetin Sandralle kierimisen ja se päätti sitten agikisoissa kieriä taukoruudussa (joo, elettiin vuotta kuokka ja kivi). Joten tätä minun täytyy vielä pohtia itsekseni. Toki sillä on käsky siihen seisomiseen, mutta en usko sen vielä täysin sisäistäneen sitä, vaikka tosi kivasti jo esiintyykin. Kilpailu shelteissä on kumminkin niin kovaa, että koiran pitää osaa esiintyä mahdollisimman hyvin.

Sitten kerratiin kosketuskeppiä ja sen Mayan on sisäistänyt ihan pienellä treenillä (lue: ei olla kotona treenattu), tosi hyvin. Nyt pitää löytää se, missä tätä voidaan hyödyntää. Ehkä tuo seuraaminen? Sivulle tulo?

Noudon alkeita käytiin myös läpi. Vaikka Maya kotona hakee kapulan tosi hyvin ja tuo jopa minulle, se ei oikein hyvin onnistu tuolla. Liekö sitten siinä liikaa häiriöitä? No, treenit jatkuu. Eikä oikein antanut/nostanut minulle kapulaakaan, vaikka tämäkin onnistuu kotona jo jotenkuten. Lisää treeniä :).

Malttia treenattiin myös - toiset ottivat tämän niin, että koirat olivat makuulla ja ohjaajat menivät vähän matkan päähän tai liikkuivat koiran ympäri. Maya ei vielä osaa maaten tätä, mutta istuen ollaan päästy jo vähän pidemmälle. En minä kauhean kauas pääse, mutta muutaman metrin päähän ja siitä sitten kävin palkaamassa koiran siitä, kun istui paikallaan. Jonkin verran voin liikkuakin.

Rivissä otin myös maahanmenoa ja sitä, että pysyisi paikalla. Tämäkin edistyy. Eli saattaa jo jäädä maahan ja voin jopa suoristaa itseni :). Ehkä se oppii tämänkin. Kotona meillä olikin sitten ihan väsynyt pikku sheltti..

Nyt sitten odotellaan heinäkuun Lentsun kurssia Mayan kanssa. Siellä meillä onkin seurana vanhojen tuttujen uudet koirat - tulee kiva kurssi varmasti!

Tässä vielä kertaukseksi perusvalmiudet kurssin sisältö:
- kontakti (koira ottaa katsekontakin ohjaajan edessä, perusasennossa, häirittynä)
- kohdistaminen (koira koskee kohdetta kuonollaa, kohteen siirtäminen)
- istuminen (koira istuu peruuttaessaan)
- peruuttaminen/takaruumin hallinta (koira peruuttaa ohjaajan edessä, maahanmeno peruuttaen)
- perusasento (koira tulee perusasentoon ohjaajan edestä)
- vauhdikas luoksetulo (koira juoksee ohjaajan luo avustajan ensin pitäessä sitä kytkettynä)
- kontaktin säilyttäminen liikkeessä (koira säilyttää kontaktin ohjaajan liikkuessa taaksepäin)
- maahanmeno (koira menee maahan sivulla, peruuttaessaan)
- seisominen (koira seisahtuu peruuttaessaan)
- paikallaolo/odottaminen
- doggie-zen (katsekontakti - ole hyvä)
- esineestä kiinnipitäminen
- esineen luovutus
- hyppy (koira irtautuu ja hyppää edessä olevan esteen yli)