Maya koulussa

Mayan ensimmäinen kurssi alkoi tänään. Maya osallistuu TSAUn järjestämälle perustiedot -kurssille, jossa kouluttajina Eva Jonsson ja Teija Santa.

Tässä kurssiohjelma:

Harjoitellaan kontaktia ja keskittymistä, oikeaa ajoitusta palkkaamisessa, eri tavoin palkitsemista (Doggy Zen-harjoituksia), malttiharjoituksia, perusasentoa, kohdistinkepin/-alustan käyttöä, peruuttamista, eteenmenoa, hyppyä ja noudon alkeita. Jokainen saa tehdä harjoitukset omalla tasollaan.

Meitä oli paikalla 6 koirakkoa ja ryhmä jaettiin kahteen osaan. Ihanaa saada niin yksilöllistä koulutusta. Mayan ryhmässä oli 2-vuotias malionois ja 8kk vanha valkoinen paimenkoira. Toisessa ryhmässä staffi, dalmis - ja apua... en muista.  Maya oli kurssin nuorin osallistuja ja herätti muissa koirissa ehkä turhankin paljon ihastusta. No, onpa häiriötekijä ihan omasta takaa. Hyvin kyllä kaikki sitten loppujen lopuksi keskittyivät tekemiseen.

Ensimmäiseksi harjoiteltiin rivissä olemista. Tarkoitus oli pitää koira perusasennossa sivulla joko istuen tai maaten ja kouluttajat kävivät tervehtimässä ohjaajia. Koiran piti keskittyä ohjaajaan, eikä välittää kouluttajista. Ajattelin, että tästä seuraa katastrofi.. mutta ei. Maya oli ihan kiltisti sivulla, tosin se vaati nakin palojen syöttämistä sille. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt. Maya kun rakastaa ihmisiä, niin arvelin sen heti lähtevän kouluttajaa vastaan.

Sitten harjoiteltiin katsekontaktin ottoa. Mayan kanssa on viime aikoina treenattu muuta ja vähemmän tätä, ja sen huomasi. Olin kyykyssä Mayan edessä ja se tarjosi kaikkea muuta paitsi katsekontaktia. Mutta kun kärsivällisesti odotin, niin kyllähän se katsekontaktikin sieltä löytyi. Sitten harjoiteltiin palkitsemista kiposta - koulutusohjaaja laittoi namin kippoon ja vei sen parin metrin päähän. Koiran piti ottaa ohjaajaan katsekontakti ja sitten sen sai vapauttaa namikipolle. Tämän Maya hoksasi suhteellisen nopeasti. Pari toistoa ja meni jo hyvin.

Sitten koiran piti saada palkka kouluttajan kädestä - jälleen niin, että koira ottaa ensin kontaktin ohjaajaan, jolloin ohjaaja antaa koiralle luvan käydä hakemassa nami. Hetken kaffella oltuaan, Maya ymmärsi tämänkin.

Hieman vaikeampaa Mayalle oli tajuta, että muutaman metrin päähän laitetulle lelulle ei saanut rynnätä, vaan siinäkin piti pyytää katsekontaktilla lupa. Kyllä tämäkin lopulta onnistui, mutta pienen shelttitytön aivot kyllä kävivät kovilla kierroksilla.

Sitten harjoiteltiin alustaa - ja tässä Maya oli ihan pro! Mehän ollaan jo treenattu sitä ja se on Mayasta ihan superhauskaa. Nyt se iskee tassut alustalle jo muutamien metrien päästä ja on niin nopea, että minulla on vaikeuksia pysyä perässä naksuttimen ja palkan kanssa. Tosi näppärä tyttö.

Koulutus päätettiin jälleen riviin, jossa koiran oli tarkoitus rauhoittua vierelle.

Ja siinä sitten saatiin myös kotiläksyt:
-kiinnitä huomiota mitä kaikkea voit käyttää koirallesi ’palkkiona’. MITÄ KOIRASI OIKEESTI HALUAA?

-Esim. saada ruokaa/namipalaa/lelua/leikkiä/rapsutusta, mennä ulos, päästä kaveria moikkaamaan, päästä ulos autosta jne.
-KONTAKTI JA KEHUMINEN; kehu silloin kun koira hakee/ ’’kerjää’’ sinulta kontaktia, älä sinä pyydä kontaktia koiralta, vaan opeta koiraa katsomaan sinua –usein- ja näytä että kannattipa kurkkia =palkkaa AINA ainakin kehulla. ja namilla, lelulla jne. kun ne on hollilla...
-opeta ainakin yhtä uutta tapaa palkita koiraa. Esim. ruokakippo maassa, (edessä tai takaa) tehdään jotain yhdessä, mikä on jo opittu juttu(esim. istu, perusasento) ja koira saa mennä kipolle.
- Opeta koiralle KOHDISTIN. Käytä alustaa tai keppiä. Muista että palkka tulee vasta kun koira on huomioinut kohdistimen. Voit valita miten; tassulla, kuonolla tai vain KATSEELLA. Mieti myös mihin voit käyttää kohdistinta koirallesi.

Ennen Mayan treenejä treenasin vähän myös Miron kanssa. Otettiin siinä kentän sivussa seuraamista, kun saatiin maanantain tokoryhmästä hyvää häiriötä. Seuraaminen meni hyvin - Mirolla oli kivasti intoa. Metallinouto meni myös loistavasti. Idarin oli ok. Tosin nyt tökki vähän seisominen, vaati kaksoiskäskyn, istuminen loistava ja maahankin meni ensimmäisellä :). Kaukot olivat muuten hyvät (vaihtoi asentoa reippaasti ja ensimmäisellä käskyllä), mutta vähän liikkui eteenpäin. Läheltä otettuna toimi huonommin :(. Luoksetuloa otettiin läpijuoksuna, kun tuo edelliskertainen treeni jätti Mirolle vähän huonon mielen ja se hiipii ja ennakoi! Ihan uskomatonta. Miro tulee aina täysillä... no, koetilanteessa tulisi varmaan nytkin. Hieronta Tanjalta on jo varattu.

Päivän ehkä iloisin uutinen oli kuitenkin se, että Mayalle ehkä löytyi oma agilityohjaaja! Mirva ainakin tuntui kovasti ihastuneelta ajatukseen ja kävi kokeilemassa Mayan kanssa muutamaa hyppyä (rima maassa). Ja Maylla oli kivaa. Jatkoa varmaan seuraa...

Shelttilenkki

Sunnuntaina lenkkeiltiin Huhkolassa. Mukana oli tosi paljon shelttejä, kivaa! Maya luuli päässeensä taivaaseen - paljon kavereita! Se juoksi kavereiden kanssa varmaan toisen, kolmen lenkin verran. Maya pysyy kyllä ryhmän mukana niin hyvin, eikä lähde mihinkään huitelemaan. Se on pieni, järkevä koira. Vaikka juoksee muiden kanssa, ei lähde mihinkään ja kun mamma kutsuu, tulee luokse. Mirolla tietysti oli ihan omaa hauskaa: komensi muita ja opetti nuorille pojille vähän tapoja. Loppupäivän ja -illan Maya nukkui :) Oli sen verran poikki. Alla Mayan taidonnäyte kimppuun hyökkäämisestä..

Onni-veli ja Maya

Voiton lassie palaa kotiin -kuva

Carmen

Rostenin porukka

Onni

Kissat avasivat myös kevätkauden... kun tulin aamulenkiltä oli eteisen matolla kasa 5cm pitkiä sulkia. Siinä vaiheessa iski jo epäily... Missään ei kuitenkaan näkynyt mitään ja Casper ja Claus olivat ihan siistejä. Ne ovat perheen mahdolliset saalistajat. Vähän ajan päästä menin hakemaan kirjaa makuuhuoneesta ja siellähän se Casper makasi sängyllä vahtien saalistaan. Siis joku tipu oli lentänyt tarhaan ja se olikin sitten linnun viimeinen teko. Ei siinä kissa kauan mieti.

Vappuhulinat

Vappuhulinat meidän perheessä tarkoittaa ihan jotain muuta.. Vappuaattona oltiin ihanalla peltolenkillä piirillä. Saatiin olla melko rauhassa, kun frisbee-väki juhli varmaan vappua toisella tavalla. Miro ja Maya juoksivat pitkin peltoja onnellisina. Illan saivatkin olla kotona keskenään, kun kävin Tarjalla vappusimalla ja tippaleivillä. Tai niinhän minä luulin. Tarjoilut olivat kyllä mahtavat, kiitos!

Vappupäivänä käytiin Evan ja Vallen kanssa ensin kunnon peltolenkillä ja sitten lähdettiin Somerolle katsomaan paimennuskisoja. Maya lähti Vallen kanssa mukaan. Mayan automatka Somerolle sujui hyvin siihen asti, kunnes käännyttiin kiemuraisille pikkuteille. Kisat käytiin Marika ja Kimmo Klossnerin Woollandin pelloilla. Kun pääsimme paikalle jäljellä oli vielä muutama 3-luokan koira ja kyllä oli hienoa seurata niiden paimennusta. Ihan valtavan kaukana koirat toimivat ohjaajastaan, joka vain seisoon paikallaan ja ohjaa koiraa pillillä/käskyillä. Sen jälkeen oli vuorossa 2-luokka ja viimeiseksi 1-luokka, jossa kisasi yllättävän paljon tuttuja: Vissla, Flamma, Turo jne.

Mayalla oli tietysti hauskaa - sitä ei korviin asti ulottuva muta yhtään haitannut, päinvastoin - oli kiva kaivaa. Ja kun paikalla oli vielä monta kivaa bordercollieta. Hyvin Maya rauhoittui myös häkkiin nukkumaan, joten päivä oli kaikin puolin onnistunut. Automatka takaisin kotiin sujui hyvin, ei oksentanut.

Shelttikerhon näyttelytreenit

Hieman vaati ponnistelua lähteä tänään taas Kupittaalle, mutta otin itseäni niskasta kiinni. Ensin kunnon lenkille Miron ja Mayan kanssa, ja sitten Mayan kanssa bussilla Kupittaalle. Bussimatkustaminen sujuut tosiaan jo hyvin.

Shelttejä paikalla oli 8 kappaletta ja Maya porukan nuorin. Tarja oli kouluttamassa ja treenatiin ensin ryhmässä liikkumista, mikä olikin yllättävän haastavaa, koska mukana oli eri-ikäisiä ja erisukupuolta olevia shelttejä - ja nimenomaan shelttejä. Mayasta jokainen olisi ollut potentiaalinen leikkikaveri. No, ihan kivasti tuo lopulta keskittyi. Tarjalla oli mukana  myös kunnon pöytä, joten sitäkin saatiin treenattua. Maya oli pöydällä tosi kauniisti, paljon paremmin kuin eilen (joka sekin oli ok). No, tämä oli kunnon pöytä ja siinä oli tilaa seistä. Antoi Tarjan katsoa hampaatkin ihan nätisti. Taisi tosin tällä reissulla menettääkin yhden. Treenattiin myös yksilöliikkeitä: kolmio ja edestakaisin, sekä tietysti myös seisomista tuomarin edessä. Kyllä on kivaa, kun on koira, joka keskittyy tekemiseen ja tekee mielellään hommia ohjaajan kanssa. Sitten treenattiin vielä sitä, että kahta koiraa liikutetaan vierekkäin. Paljon ehdittiin ja silti päästiin ajoissa kotiin :).

Maya ja Aava

Collieyhdistyksen mätsäri

Taas mentiin! Koska kerran aurinko päätti ilmestyä pilvien takaa, suuntasimme jälleen Mayan kanssa Kupittaalle. Bussireissut sujuvat jo tosi hyvin, tuleepa treenattua sitäkin. Kupittaalla olikin sitten tällä kertaa paljon väkeä, joten illasta tuli tosi pitkä. Mayalla oli tietysti mielettömän kivaa, kun oli paljon ihmisiä (ja lapsia!) ja koiria. Maya bongailikin monta uutta leikkikaveria - niin isompia kuin pienempiä. Löytyi kivoja collieita, shelttejä ja tietysti Aava-tolleri. Neitokaiset ovat kyllä varsin tykästyneet toisiinsa. Ja kovasti ihailijoita Maya sai ihmisistäkin.

Mätsärissä pentuja oli varmaan jotain 60... niitä on aina eniten, joten toivoisin niin, että pennut jaettaisiin kahdelle tuomarille. Pennuilla kun muutenkin on vielä tuo kärsivällisyys hakusessa ja odottaminen on tosi pitkäveteistä. Eilenkin kaikki muut kehät oli jo aikoja sitten arvosteltu, kun pentukehä vielä jatkui ja jatkui. Tuomari oli tosi perusteellinen, joten treeniä saatiin kyllä koko rahan edestä. Maya esiintyi tosi hyvin - liikkuikin jo paremmin (hyppelehti vähemmän). Seisoi ihan nätisti, tosin eihän se vielä pitkään jaksa seisoa asennossa. Pöydällä (joka oli tosi pieni ja korkea) ei arastellut yhtään ja hampaatkin antoi katsoa hyvin. Maya voitti parinsa, mutta punaisissa pennuissa ei sitten päässyt enää jatkoon. Ei kyllä siinä vaiheessa enää niin kovin hyvin jaksanutkaan esiintyä. Toki ikäisekseen (4,5 kk) ihan hyvin. Päästiin lopulta lähtemään kotiin puoli yhdeksän maissa ihan jäässä ja nälkäisinä. Kiitos Tiina kyydistä kotiin - ilman sitä olisin ollut kotona paljon myöhemmin...

Kaunis Carmen voitti punaiset pienet koirat ja oli BIS3

Maanantaitreenit Miron ja Mayan kanssa

Koska Lentsu oli sitä mieltä, että treenata voisi enemmänkin (ihme juttu), niin päätin sitten lähteä treenaamaan koirien kanssa, kun pääsin töistä kotiin. Ei ehkä hyvä idea, koska koko työpäivä oli ollut varsin raskas ja pitkä, enkä ollut mitenkään hyvällä päällä...

No, Miron kanssa aloitin ruudulla. Oudon laiskasti meni merkille, mutta siitä eteenpäin ok. Mirolla on nyt taas alusta käytössä, jotta tulisi niitä onnistumisia, eikä sen tarvitsisi epävarmuuttaan haukahdella. Siinä suhteessa onnistuin melko hyvin, kerran sanoi "hau", kun lähti merkiltä ruutuun. Loppuun vielä yksi loppuosa ja yksi koko ruutu. Se meni tosi hyvin.

Mutta sitten se luoksetulo. Voi itkut. Miten ihmeessä tuon koiran päähän ei voi mahtua sekä seisomaan pysähtyminen ja maahanmeno? Ensin ei pysähtynyt seisomaan ja nyt kun osaa sen, ei mene maahan kuin toisella käskyllä. Koko luoksetulo meni vaan huonommaksi ja huommaksi. Vauhti hiipui, ennakoi ja ei edelleenkään mennyt kerralla maahan. No, vauhti kyllä tulee takaisin yleisissä treeneissä ja kokeissa, siitä en ole huolissani, mutta että tuo ärsyttää, kun ei voi mennä kerralla maahan. Lopuksi luovutin ja lähetin sitten Miron juoksemaan eteenpäin pallolla (tai siis niin Miro luuli, eihän se pallo lentänyt mihinkään) ja pysäytin vauhdista maahan, kun kutsuin takaisin ja palkitsin pallolla. Nyt sitten vaan leikitään ja unohdetaan tuo luoksetulon treenaaminen liikkeenä vähäksi aikaa.

Seuraaminen oli ok, siinä sillä kyllä nyt riittää intoa. Sen ylläpitäminen kokeeseen (eihän me olla ilmoittauduttu minnekään - ei ole kisoja täällä päin juurikaan) vaan on tosi vaikeaa. Kerran olen onnistunut :).

Sitten olikin Mayan vuoro. Mayan kanssa aloitettiin treenaamaan alustaa, joka oli ruudussa. Ei tuo ainakaan ruutumerkkejä ihmetellyt tippaakaan ja se alustajuttukin palautui äkkiä mieleen. Aika tarmokkaasti neiti iski tassunsa alustalle. Kauhean kaukaa en sitä vielä saa alustalle menemään, mutta eiköhän se tästä lähde hyvin liikkeelle.

Sitten treenattiin Mayan kanssa sivulletuloa, joka paranee kerta kerralta. Luojan kiitos. Luulin jo, etten saa sitä ikinä sivulle. Sitten kokeilin istumaan jättämistä ja otin pari kolme askelta taakse päin ja kutsuin sivulle. Tämä meni yllättävän hyvin. Ja pari kertaa oli sitten kokeiltava myös sivulta maahanmenoa. Sekin onnistui. Minä selvästi hieman aliarvioin tuota pentua ja sille tosiaan voisi opettaa jo enemmän ja vaativampia juttuja. Joo, joo - Lentsu on aina oikeassa.

Sitten otin Miron kanssa yhdellä kapulalla yhden ohjatun noudon. Mirosta tuo nouto on niin hirvittävän hauskaa, että sille tuottaa ihan suunnatonta tuskaa pysähtyä merkille. Taas yritti ensimmäisellä kerralla varastaa suoraan kapulalle. Sitten lönkytteli merkille. Ja kävi hakemassa kapulan - missä vaiheessa Maya pääsi irti ja sinkosi perään. Ei ole helppa tuo kahden koiran kanssa treenaaminen :).

Päätin sitten vielä kokeilla Mayan kanssa noutoa ohjatun kapulalla. Vähän se oli suuri neidille ja vaikean mallinen (kevyt tosin), mutta kyllä neitokainen senkin toi ihan reippaasti ja nätisti. Ja jos ei tuonut, Miro kävi hakemassa ja sitten taas Maya lähtikin reippaasti kapulan perään.

Lopuksi mentiin vielä metsään lenkille. Maya on löytänyt Hekun käyttämän juomapaikan metsästä - sinnehän se nytkin suuntasi ensimmäisenä. Nyt pikkuinen nukkuu jo yöuniaan tyytyväisenä.

Sunnuntaina ulkoiltiin

Vihdoinkin viikonloppuna aurinkoinen sää! Aamulla oli tarkoitus nukkua pitkään, mutta Casper kultamurunen tuhosi sen suunnitelman. Kollikatit on ihania. Joten ei muuta kuin 7:30 koirien kanssa pitkälle lenkille. Aamu oli ihana, eikä ristinsielua missään. Oltiin peltolenkillä tunnin verran ja koirat sai juosta pitkin huurteisia maisemia frisbee-kentällä. Eivät ole frisbeenkään harrastajat hereillä vielä silloin.

Hetken levättyämme lenkin jälkeen, lähdettiin Evan kanssa kuokkimaan sveitsinpaimenkoirien tokoleirille. Mukaan pääsi Maya ja Valle. Mayalle tekee hyvää liikkua välillä ilman Miroa, joten lähdimme leirille tapaamaan isoja kavereita ja opettelmaan rauhoittumista. Varsinkin bernipojat olivat Mayasta varsin innoissaan, eikä tuo osaa pelätä niitä yhtään. Ihania! Maya vaan oli niiden pään kokoinen...  Löytyipä paikalta vielä ihana, 5 kk vanha pentukin, jonka kanssa Maya seurusteli. Piti vaan vähän rajoittaa pentujen leikkejä, kun tuo kokoero oli melkoinen. Kumpikaan pennuista ei sitä oikein tajunnut. Katseltiin treenejä, vähän treenattiin omia juttuja ja välillä nukuttiin. Oikein onnistunut päivä. Ja tulipahan todistettua, että menee 3 tuntia ennenkuin Maya voi tehdä asioitaan ulos.. lumen sulattua tuo on nimittäin ollut ulkosiisti. Mutta 3 tunnin jälkeen oli pakko jo antaa periksi.

Lauantaitreenit

Miro ja Maya pääsivät taas ryhmätreeneihin lauantai-iltana. Maya nyt enemmänkin on mukana tottumassa menoon ja Miro treenaa. Miron kanssa otin pitkästa aikaa metallinoudon ja se oli kyllä hyvä. Ei yhtään haukahdusta, nätisti yli esteen, metallikapula suuhun ja yli esteen takaisin sivulle - toki pienen hypähdyksen kanssa. En sitten ottanut toista kertaa, kun tämä oli niin hyvä. Sitten otettiin ruutua - ensin merkkiä vahvistaen lähempää. Ensimmäinen lähetys meni sinne päin - ja toinen oli hyvä. Siitä jäi se haukahduskin pois (kun lähtee merkiltä ruutuun).

Alun istuminen meni pipariksi - ja Miro valahti etupalkasta huolimatta maahan. Ei tuo kyllä pysy 2 min istumassa. Ei vaan pysty (Miro on kyllä jumissakin - mutta ei se kyllä mikään selitys ole, ei se vaan osaa...). Pitää vaan treenata helpottaen edelleen.

Kolmannen kerran otoksen otinkin sitten Mayan kanssa Miron sijaan eli Maya sai ottaa pentuluoksetulon. Kyllä se kovaa pinkoo mamman luo.

Maya sai taas nähdä ihanat tervut ja ihanan Pepsin. Pepsin kanssa pääsi lopuksi vähän juoksemaankin. Pepsi on Mayasta aivan ihana.

Kotona Maya sammui sohvalle kolmen kissan keskelle. Suloinen näky. Kissoista Casperilla on tänään syntymäpäivä - se täyttää jo 3-vuotta! Niin se aika menee. Synttärin kunniaksi Casper päätti aamulla tulla ensimmäistä kertaa syliin kerälle nukkumaan. En tiedä, mikä hetkellinen mielenhäiriö se mahtoi olla.

Mayan ensimmäinen mätsäri

Maya ja Aava-tolleri pääsivät eilen ensimmäiseen mätsäriinsä. Siis näyttelyesiintymistä me ei olla treenattu yhtään! Mutta kun Mayalla on tekemisen halu ja hyvä kontakti minuun, lähdettiin sitten kylmiltään treenaamaan mätsäriin ja saatiin Aava ja Tiina seuraksi. TKYn mätsäri oli mukavasti jäänyt huomaamatta monilta ja paikalla oli kivan vähän väkeä - näin osallistujan kannalta. Eli päästiin nopeasti kotiin. Mayalla oli taas kivaa - olihan paikalla paljon koiria ja ihmisiä. Tosin hauskinta sillä oli Aavan kanssa...

Itse mätsärissä Maya esiintyi tosi hyvin - se seisoo luonnostaan hyvin, tosin ehkä vähän belgimäiseen tapaan tapittaen jotain edessä olevaa mielenkiintoista kohdetta. Ja koska tuomari juoksutti meitä tosi paljon, alkoi se liikkuminenkin sujua tosi kivasti. Vähän likka haluaisi edistää, ehkä jopa vetääkin, mutta aika kivasti se meni. Me jäätiin ilman paria, joten saatiin automaattisesti punainen nauha ja sijoituttiin sitten punaisten pentujen neljänneksi. Saatiin siis ensimmäinen ruusuke ja palkinnotkin. Mayalla on nyt voitettu, oma tassupyyhe. Se onkin tarpeen, koska Maya on keksinyt kaivamisen autuuden. Takapihalla on nyt jumalaton kuoppa (ja Maya pääsi pesulle), johon voisi istuttaa vaikka uuden luumupuun, ellei se kuoppa olisi liian lähellä entistä luumupuuta.

Viikonloppu 17. - 18.4.

Viikonloppuna Maya treenasi lenkin yhteydessä noutoa ja alustaa. Nouto sujuu nyt tosi hyvin - tyttö hakee reippaasti kapulan ja palauttaa minulle. Vielä en vaadi sivulle tuloa - no, niin sitähän Maya ei vielä edes osaa. Sille on selvästi hankalampaa tulla sivulle, kun esim. Mirolle tai Hekulle, joten ollaan aloitettu ihan siitä, että se tulee sivulle, eikä vielä otettu istumista. Kotimetsässä lenkillä sillä oli ihan mielettömän hauskaa - sai hepuleita siellä mustikkavarpujen seassa. Nyt oli minullakin vähän helpompaa, kun ei ollut enää lunta polviin asti :).

Metsässä sitten päätin kokeilla alustaa, kun se alusta ja naksutin oli jäänyt taskuun Miron treeneistä. Ensimmäisellä kerralla Maya osui vahingossa tassuillaan alustalle - ja sen jälkeen se osasi jo pistää tassut sille! Ihan uskomaton pikku pentu!

Kotona sitten otettiin se maahanmeno työn alle. Ja ei sekään sitten ollut niin vaikeaa, kun olin luullut. Maya tarvi vain pienen avun eli käden selkään. En suinkaan painanut sitä maahan, vaan pidin vain kättä selässä. Niin se sitten osasi mennä jo maahan - ilman kättäkin. Toki tässä on vielä treenaamista, mutta alku on lupaava.

Sunnuntaina Maya pääsi kuokkimaan pystislenkille Katariinanlaaksoon. Oli kiva käydä vanhoissa kotimaisemissa. Miro ainakin oli ihan innoissaan. Niin innoissaan, että se painoi suoraan veteen Heku perässään. Miron mielestä uimakauden olisi hyvin voinut avata jo. Mayalla oli tosi kivaa - se juoksi pystisten kanssa innoissaan - ja pystispojat juoksivat Mayan perässä. Yksi varsinkin ihastui Mayaan tosi palavasti. Oli Mayakin ihastuttavan poikki, kun päästiin kotiin.

Mayan kummitäti kylässä

Sunnuntai-iltana Maya pääsi toiseen kylpyynsä kotona. Hyvin se antaa pestä, ei yritä karkuun eikä mitään. Mutta tyttönen yritti murista mammalle, kun pesin takaosaa/takajalkoja. No, yrittäähän saa :). Maya oli tosi likainen, tiedä, missä oikein on ryöminyt. Piti pestä, kun Ulla-kummitäti tuli maanantai kummityttöään katsomaan. Kovasti tuntui Mayasta pitävän, vaikka väärän värinen onkin.

Nyt ollaan sitten ti-ke ulkoiltu oikein olan takaa, kun on ollut niin ihana kevätsää! Maya ja Miro ovat saaneet juosta vapaana metsässä ja pellolla. Kuviakin olen ottanut, mutta ne saavat odottaa kamerassa, kunnes saan sen uuden tietokoneen.

Eilen lenkillä treenattiin Mayan kanssa noutoa. Noutoahan ollaan treenattu sisällä tai siis kapulan pitoa ja nostoa. Nyt heitin kapulan Mayalle - ja Maya toi sen minulle. Ihan ihme pentu. Hekua en saanut 5 vuodessa oppimaan noutoa, ja tämä kakara kantaa kaikki lelutkin minulle. No, nyt pitäisi sitten opettaa Mayalle maahanmeno. SEN Heku osaa täydellisesti.

Eilen mittasin Mayan, kun on nyt 4 kk vanha. Mikään supervarma en tuloksesta ole, mutta sain 29cm. Tosi tasaisesti Maya on kasvanut. Hampaat rupeavat nyt vaihtumaan ja niitä kokeillaankin kaikkeen: luumupuuhun, ruusupuskaan, tapettiin, kirjahyllyyn, mattoon, pöydän jalkaan, kissaan ym.

Ryhmätreeneissä

Lauantaina 10.4. pääsin pitkästä aikaa omiin ryhmätreeneihin. Kiitos Marja kyydistä! Olikin aivan ihan kevätsää ja pidimme treenit ulkokentällä. Miro teki jälleen ruutua, nyt yritin myös saada sen merkiltälähtöhaukahduksen pois. Viimeinen ruutu oli hieno ja siihen lopetettiin ruudun treenaus. Sen lisäksi otettiin luoksetuloa pätkittynä eli ensi maahan, siitä luokse, sitten seisomaan -> maahan ja sivulle ja viimeiseki koko juttu. Tämä toimii Mirolla hyvin - Lentsun vinkkejä taas. Muutenhan se tekee hyvän seisomaan pysähdyksen, mutta menee maahan vasta toisella käskyllä. Sitten otettiin Miron kanssa vielä seuraamista, jossa sillä tällä hetkellä on ihan mieletön motivaatio. Tosin se kyllä painaa minua ja astuu osaksi eteeni, mikä on vähän vaarallista (tosin Miro ei välitä, vaikka astuisinkin tassulle). En vaan kauheasti halua puuttua tähän yli-innokkuuteen, koska se ei kuitenkaan koskaan kisoissa ole noin innokas ja pelkään, että se motivaatio katoaa alkuvuosien surkealle tasolle, jos rupean sitä karsimaan pois.

Maya treenasi taas pentuluoksetuloa ja se oli siitä hirveän hauskaa! Sen lisäksi Maya treenasi ensimmäistä kertaa hyppyä. Ihan vain yhdellä laudalla. Kovasti on tyttönen mammassa kiinni ja mamman kädessä, eikä ensin meinannut ollenkaan ymmärtää Annan tarjoamaa namia, mutta kyllä Maya sitten siitä ylikin hyppeli. Estettä ei ainakaan arastele yhtään. Nyt pitää ruveta treenaamaan eteenmenoa ja alustaa...

Ja mikä iloisinta - Maya ei oksentanut automatkalla kumpaankaan suuntaan! Syötiin keksiä mennen tullen ja se ilmeisesti helpotti.

Pääsiäinen oli ja meni

Pääsiäisen aikoihin olin lomalla ja oltiin kovasti aktiivisia koirien kanssa. Tietokone sen sijaan sanoi jo lomaviikon maanantaina työsopimuksensa irti ja nyt odotellaan sitten uutta konetta kotiin.

Yhtenä aamuna käytiin TSAUlla treenaamassa Lauran kanssa ja Mayakin pääsi mukaan. Miro treenasi ruutua ja ohjattua. Paikallaanolot saatiinkin hyvin otettua ryhmässä, kun Eva ja Carolakin tulivat hallille. Miro pysyi istumassa loistavasti etupalkalla. Olisikohan se avain onneen? Ruutu otettiin helpotettuna (alustalla), koska meillä on kovasti ollut taukoa treeneissä. Merkki oli myös vähän unohtunut, ei meinannut malttaa jäädä sille, joten merkki otettiin tosi läheltä. Muutenkin Miro oli kuin lehmät, jotka pääsevät ensi kertaa keväällä laitumelle. Eli intoa oli enemmän kuin järkeä. Mutta kivaa oli.

Maya sai ottaa pentuluoksetulon. Minun hirmuisen iso ja vahva pentuni pääsi jopa Lauralta käsistä karkuun :) No, hyvin tuo kirmasi mamman luokse. Muuten tutustuttiin taas uusiin koiriin - Lauran Lukaan ja hoitoneitoseen Almaan. Ja kävi tuo Lentsun kanssakin jossain touhuamassa jotain..

Lauantaina 3.4. käväisin koiratanssin SM-kisoissa katsomassa ilman koiria. Sunnuntaina 4.4. Maya pääsi katsomaan agikisoja ATT:n hallille. Kyllä sillä oli hauskaa - siellä oli oikea shelttitaivas! Vaikka Maya kyllä tykkää ihan kaikista koirista ja haluaisi mennä ihan jokaisen luokse. Suureksi ihastuksen kohteeksi tuli sheltti Sonic, joka varmaan oli Mayan mielestä oikean värinenkin. Sonic ei ehkä ollut ihan yhtä ihastunut Mayaan.

Kissatkin ovat aloittaneet kevätulkoilun. Maya vaan ei yhtään ymmärrä, miksi kaveri on häkissä :).

CH & GIP Sueco Pluma

Claus valmistui lauantaina GIP:ksi eli siitä tuli grand international premior Turussa 27.3. Siihen tarvittiin 8 serttiä, joista ainakin yksi ulkomailta. Se meillä onneksi tuli Tallinnasta vuosi sitten. Kissapuolella kissasta voi tulla valio leikkaamattomana ja leikattuna (siis vaikka ensin kaikki tittelit leikkaamattomana - ja sitten voi aloittaa alusta kastraattina). Claus on valioitunut (CH) leikkaamattomana, sitten mamma kylläistyi yölaulamiseen ja laulut loppui pikku toimenpiteellä. Sitten Clausista tuli premior (kastraattivalio) - sitten Tallinnan kautta international premior ja nyt tosiaan GIP. Yhteensä näihin on tarvittu 3 + 3 +3 +8 serttiä. Tänään sitten saimme seuraavasta luokasta ensimmäisen sertin ja niitä tarvitsemme lisää vielä 10, jotta Clausista tulisi supreme premior. Niin ja yhdenTallinnan matkan lisää. Ainakin.

Claus ei kyllä tehnyt lauantaina serttinsä eteen mitään tai päinvastoin. Murisi ja sähisi pöydällä. Oli niin aurinkoinen häkkialueella, mutta annas olla, kun päästiin tuomarinpöydälle. Johan alkoi temppuilu. Kattituomarit vaan ovat tottuneita tähän, en silti olisi kirjoittanut arvosteluun "nice temperament". Mitähän Clausin olisi puolaisen sedän mielestä pitänyt tehdä, jotta arvostelussa olisi lukenut jotain muuta? Ei muuta kuin felifriendiä ostamaan, ja joko se auttoi, tai Claus vaan muuten päätti käyttäytyä paremmin, kun tänään vain vähän murisi. Olen tässä miettinyt, johtuuko se toisista kissoista, onko sillä väliä, onko kyseessä mies- vai naistuomari ok. Claus rakastaa harjaamista, mutta tämän jälkeen ei enää harjota kehän vierellä. Ja kopasta otetaan viime sekunneilla. Seuraava näyttely on onneksi  vasta 16.5.Tampereella (PIROK & erkkari). Ovat nämä sen verran raskaista, kun joutuu aamusta iltaan olemaan. Tänään kyllä päästiin kotin superaikaisin!

Iloinen yllätys oli, että saimme sunnuntaina Birmayhdistykseltä kauniin valmistumispokaalin. Pokaali oli minulla ennenkuin olin anomista edes ehtinyt ajatella. Hienoa palvelua!

Kotiin kun tultiin, niin Casper olikin sitten tappotuulella. Sillä on pää taas ihan naarmuilla, kun on haastanut Franklinin kanssa riitaa... nyt kun vain ne pari tyttöä juoksisivat äkkiä, niin Cassu pääsisi hommiin ja sitten nips-naps.

Perjantaina kylvyssä Clausin lisäksi kävi myös Curry. Coonista ei muuten märkänäkään tule pienempää. Ensi viikolla on Harveyn vuoro.

Sillä aikaa kun minä olen viettänyt kissaviikonloppua, niin Maya ja Miro kyläilivät. Maya oli ensi kertaa kylässä ilman mamma. Oli kuulemma la käyttäytynyt oikein kauniisti ja rauhallisesti, mutta sunnuntaina jo ollut vähän vilkkaampi :) Yöt koirat olivat kotona. Maylla oli varmasti hauskaa Siirin, Sannin ja Lunan kanssa. Ja positiivista varmaan on sekin, että neljästä automatkasta Maya oksensi vain yhdellä. Nyt on pentu ihan poikki ja nukkuu. Jospa huomenna sitten tehtäisiin vähän hommiakin.

Koulutusvuorossa Harvey

Mayalla oli vapaa päivä. Tai no, mammalla oli vapaata :). Suoraan sanottuna ei tuo tauti ole oikein ohi vieläkään ja eilen oli tosi huono olo. Joten koirat saivat luut, joiden kanssa askarrella.

Silloin kun minulla ei vielä ollut kissoja, ajattelin, että kissat ovat ihania sylissä kehrääviä ja viihtyviä lämpöpattereita. No, maine coonin kohdalla unohdin asian äkkiä, kun se ei ihan syliin mahdu. Viereen toki sekin välillä tulee. Sitten kun otin birman selitti kasvattaja minulle kirkkain silmin, että tämä viihtyy tosi hyvin sylissä. Kiitti vaan Esa. Ei viihdy. Sitä pitää kyllä rapsuttaa ja harjata (Claus rakastaa harjaamista), mutta syliin on ihan turha yrittää ottaa. Birman arvolle se ei ole sitten tippaakaan sopivaa. Franklin saapui seuraavaksi. Juu, ei syliin, kiitos. Frankliniä saa kyllä rapsutella pöydällä, mutta muuten se viihtyy vähän kauempana omissa oloissaan. Casper sitten? Ei syliin, kiitos. Cassu makaa kyllä tiiviisti vieressä ja yöt viettää jaloissani (tai jalkojeni päällä) maaten, mutta syliin ei kollia kannata luulla saavansa.

Toivo on siis pantava Harveyyn.. Eilen päätin jälleen kerran, että nyt harjoitellaan sylissä oloa. Harveyhän painautuu syliin kuin ragdoll konsanaan, kun sen nostaa ruokapöydältä, mutta annas olla, kun yrittää ottaa pari askelta johonkin suuntaan. Paniikki! Pesu? Peto-Casper lähellä? Jotain muuta kamalaa tapahtuu? No, eilen kannoin sen ruokapöydältä sohvalle kanssani ja siinä se sitten makaa tyytyväisenä sohvan nurkassa mamman vieressä. Vaihe yksi saavutettu. Siitä sitten pistin peiton kissan päälle (Casper the Peto vaani sitä selvästi toisesta nojatuolista) ja rapsuttelin lisää. Harvey makasi tyytyväisenä selällään ja kehräsi. Se on ainut kissoistani, joka rakastaa sitä, kun rapsutellaan mahasta. Siitä sitten nostin puolet kissasta syliin ja jatkoin rapsuttelemista ja vähitellen hivutin koko kissan syliin. Rapsuttelemalla sain sen sitten jäämään syliin ainakin vartiksi! Jee! Ja kun se siitä kiipesi sohvan karmille ja minä menin pitkäkseni sohvalle, hyppäsi katti vielä syliin päälleni makaamaan. Ihminen tulee onnelliseksi pienistä asioista.

Energinen 14-viikkoinen pentu

Maya oli sitten niin täynnä energiaa, kun tulin kotiin, että pelkkä lenkki ei riittänyt mihinkään. Lenkilläkin se roikkui Mirossa kiinni ja murisi. Jokainen vastaantulija olisi pitänyt tervehtiä.

Joten ei muuta kuin treenaamaan. Aluksi otettiin kapulan nostoa naksulla. En voi kun ihmetellä tuota pentua. Hekun kanssa poljimme tässä varmaan pari vuotta paikoillaan. Sain sen koskemaan kapulaan, mutta en päässyt eteenpäin sitten millään. Mayalle tämä oli ehkä kolmas kerta, kun treenattiin tätä, ja nyt se jo itse tarjoaa kapulan nostoa. Ihan uskomatonta.

No, jotta kaikki ei olisi niin ruusuista, niin Maya unohti istumisen.. Otin sivulle tuloa, jossa Maya ei sitten vielä yhtään ymmärrä sitä, että kiepauttaisin se sivulle, joten tätä tehdään siis niin, että itse kierrän ympyrää ja Maya seuraa sivulle tai otetaan muutama askel ja Maya on sivulla. Mutta se istuminen siihen... onnistui se pari kertaa, mutta sitten se kadotti koko istumisen.. ei muuta kuin askel taaksepäin ja naksuttimen kanssa istumista treenaamaan. Oli aika takkuista, mutta kyllä siinäkin onnistuttiin. Taitaa pienen keskittymiskyky olla vielä vähän rajallista. Energiaa kyllä riittäisi. Vähän siinä treenattiin ensimmäisen kerran myös maahanmenoa, joka taas onnistui hyvin. Sitähän taas Maya ei vielä tiedä edes tehneensä. Käskysana otetaan käyttöön sitten myöhemmin.

Loppuillan Maya onkin leikkinyt Clausin kanssa. En olisi uskonut, että birma jaksaa leikkiä pennun kanssa nin paljon. Niillä on tosi hauskaa. Maya leikkii kyllä yksinäänkin - selkeästi se tarvitsee jo vähemmän unta ja enemmän tekemistä.

Hiljaiseloa

Viimeiset 4 päivää ovat menneet rauhallisesti.. minä onnistuin saamaan noroviruksen ja täytyy kyllä sanoa, että sitä ilman olisin hyvin tullut toimeen. Koirat ovat siis saaneet tulla toimeen minimiulkoilutuksella (kiitos takapihasta) ja aktivoinnilla. Ilmankos Maya keksi, että olohuoneen tapetit kaipaisivat uusimista :) Oikeassahan se on, mutta ihan vielä ei ole sen aika.

Pari päivää meni täysin pimennossa tästä maailmasta, mutta nyt sentään alkaa tunnelin päässä näkyä valoa. Marja kävi eilen onneksi Lilli-pennun kanssa meillä, niin kakarat saivat leikkiä. Hauskaa niillä olikin! Ehdottomasti mukavinta oli sohvapaini. Tytöt harjoittelivat myös pöydällä mittaamista. Marja mittasi Mayan ensi kertaa ja sai siitä 25cm. Maya sai Marjalta tuliaisiksi Cruftsista myös hienon vaaleanpunaisen( tietenkin) pannan ja taluttimen. Oikeat "pyhävaatteet"!

Tänään ollaan lepäilty edelleen ja noudettu tennispalloa. Eilen kävin bussi/taksiyhdistelmällä kaupassa hakemassa uuden kahvinkeittimen (kiitos Satu) ja mahataudin jälkeistä murkinaa ja kun tulin kotiin, oli vaan Miro vastassa. Sain huudella Mayaa oikein pitkään ennen kuin se kömpi jostain. Eli Maya luuli mamman lähteneen töihin. Loistavaa.

Nyt vielä 4 päivää puurtamista ja sitten meillä on pääsiäisloma (ja kissanäyttely).

PS) Kissoja sanotaan älykkäiksi... No, meidän perheessä yritetään kyllä päivittäin kumota tuo. Tiedättekö sellaisen kumisen, kynityn koiranlelukanan? Meillä on sellainen miniatyyriversio siitä, jonka annoin tänään Mayalle leluksi. Äsken Casper aivan innoissaan leikki sillä, tassulla heitteli, maisteli, kantoi, jopa piippasi sitä. Liekö sitten ollut toiveajattelua vai mitä? Mutta äärimmäisen huvittavaa se kyllä oli.

Eka kerta

Mayan elämässä riittää "ekoja kertoja". Tänään matkustettiin ensimmäistä kertaa bussilla. Ensin vähän jännitti ja täristiin, mutta sitten rentouduttiin. Matka ei onneksi ollut pitkä. Eikä muuten oksennettu!

Bussilla matkustettiin ensimmäisen kerran eläinlääkäriin. Ja punnittiin Maya ensimmäisen kerran "kotona". Maya on nyt pari päivää yli 13 viikkoa ja painaa 3,5kg. Sitten tavattiin mukava eläinlääkäritäti, joka antoi Mayalle ensimmäiset rokotukset. Mayalle tehtiin myös "terveystarkastus": normaali purenta, ei napatyrää, ei häntämutkaa, sydän- ja hengitysäänet normaalit. Maya oli tosi reipas ja selkeästi sitä mieltä, että kaikki eläinlääkäriasemalla olivat töissä vain sitä varten, että saisivat rapsuttaa Mayaa. Saatiinpa vielä kotiin viemiseksi pennun tervetuliaispakkaus: 1 kg Hillsin penturuokaa, säilyketölkki ja ohjekirjoja.

Mayan elämän toinen bussimatka sujui jo tärisemättä. Eikä taaskaan oksennettu :) Bussissahan tuon on opittavakin matkustamaan, sitten kun Kupittaan koirakoulut alkavat.

Kotona Maya sitten saikin ihan täyden hepulin ja juoksi ympäri kämppää. Nyt Mayalla on työn alla matto. Siis lähinnä kai sen tuho.

Noutonaksuttelua

Jatkettiin eilen treenejä, kun tuntui tytöllä olevan niin paljon virtaa, että ihan pelkkä lenkki Miron kanssa ei tuntunut missään. Naksulla ja namilla treenattiin...ensin Mayn piti koskea kapulaan, naks. Aika äkkiä tajusi tämän. Selkeästi kyllä väsyttää sitä, sillä meni jopa makaamaan välillä. Hyvin se kuonon kanssa tökkäisee jo kapulaa, melkein ottaa jo suuhunkin, joten edistymisnopeus sheltin kanssa on vähän nopeampi kuin kleinin... Seuraavaksi sitten harjoiteltiin pitoa - näitä kumpaakin vielä ilman käskysanaa. Hyvin ja innokkaasti Maya ottaa kapulan suuhun, naks. Tätä muutama kerta, ja sitten olikin treenit tehty. Tällä kertaa ei siis heitelty yhtään. Lelua toki noudetiin, kun leikittiin illalla.

Taidan olla turhaan huolissani siitä, että Miro syö edelleen Mayan ruuat. Väsäsin niille nimittäin sellaisen, riisi, kaura, hirssi, jauheliha -mössön ja kun se oli jähtynyt, annoin molemmille. Miro tietysti söi omansa alta aikayksikön... ja Maya jäi syömään omaansa sivistyneemmin. Minä menin sohvalle ja vähän ajan päästä kuulin aivan hirveää huutoa keittiöstä. Ponkaisin pystyyn ja olin valmiina kiljumaan Miron pois tytön ruokakepulta. Vaan eipä ollut Miro siellä - Miro seisoi nolon näköisenä keittiön oviaukossa ja Maya söi ruokaansa tyytyväisenä omalla kupillaan. Tyttö oli siis aivan itse hoitanut homman. Kyllä siitä kasvaa ihan oikea shelttinarttu.

Tokokisoja ja lenkkeilyä

Lauantaina Maya pääsi jälleen TSAUn hallille - tällä kertaa tokokisoihin kannustamaan Doomia. Matkapahoinvointi vaivaa edelleen.. toivottavasti tottuu autossa matkustamiseen joskus. Hallilla Maya oli taas oma reipas itsensä ja yritti tervehtiä kaikkia. Onneksi paikalla oli pari kilttiä koiraa, joita voi päästää morjestamaan. Minä kun en halua Mayalle mitään epämiellyttäviä kokemuksia (Curry riittää). Ihana tolleripoika ihastui Mayaan yhtä paljon kuin Maya siihen. Ja noutajilla on Mayasta tosi ihanat korvat, kun niihin voi tunkea kuononsa.

Hallissa Maya käyttäytyy tosi hyvin ja reippaasti - menee sisään ja ulos pelkäämättä. Ihmisiä moikattiin kanssa ahkerasti. Tutustuttiinpa jopa oikeaan tuomarisetään :) Joka kyllä väitti minulle, että Mayasta kasvaa ihan tavallinen sheltti vaan. Höh. Maya on prinsessa.

Sisällä hallissa treenattiin vähän sivulle tuloa, istumista - siitä ylösnousua. Maya kyllä keskittyy ihan kivasti - silloin ei edes vieraat ihmiset kiinnosta. Ja mikä tärkeintä - saavutin jälleen tavoitteeni: Maya nukkui kisoissa.

Löysipä tuo ulkoa myös lumihankeen peittyneen keinun, joka ei siis liikkunut mihinkään, vaan oli hautautunut lumen alle. Ei muuta kuin kiipeämään sille. Utelias pentu. Vahinko vaan, että agility ei kyllä ole suunnitelmissa - ellei sitten jostain löydy innokasta ohjaajaa Mayalle, joka olisi valmis myös treenaamaan sen kanssa. Minä en agilityä pysty itse harrastamaan enää, joten toko on meidän yhteinen laji.

Kotona Maya pääsikin sitten ensimmäiseen kylpyynsä. Oli sen verran oksennuksessa, että ei muu auttanut. Mutta ei tuo ollut pesusta moksiskaan. Istui nätisti pestävänä. Toista on kissan ensimmäinen pesu. Tai toinen. Tai kolmas. No, Maya oli jo aamulla kastellut koko päänsä, kun tuli suihkuun kanssani metsästämään tippuvia pisaroita. Ei tämä tyttö ainakaan vettä pelkää. Päivällä meillä kävi taas vieraita - Mayan mielestä niin kivaa!

Sunnuntaina oli koko perheen ulkoilupäivä. Piti olla kaunista ja aurinkoista - aamulenkillä oli kyllä lähinnä pilvistä ja tuulista. Mutta lähdetiin kumminkin pellolle rämpimään ja kuvailemaan. Maya jaksaa jo tosi hyvin peltolenkin ja rakastaa eri toten kinoksissa kiipeilyä. Aamulenkin jälkeen lepäiltiin vähän kotona ja käytiin takapihalla. Nyt ulkoiluun osallistui myös karvaton Casper, joka yhtäkkiä oli keskellä lumikinoksia. Aika kiire sillä oli kyllä sisälle akvaariolampun päälle.

Sisällä päätin sitten tehdä Mayan kanssa pienet naksuttelutreenit. Ensin vain muistuteltiin vähän periaatteita, sitten otettiin katsekontaktia, minkä Maya mielestäni tajusi jo tosi hyvin. Sitten treenattiin noutoa Sandran pikku kapulan kanssa. Ensin heitin sitä ja Maya toi.. ja sen jälkeen otettiin naksulla pitoa ja nostamista. Ei yhtään hullummin. Maya tarjosi kapulan nostoa ensimmäisissä treeneissään paremmin kuin Heku vuosien jälkeen.

Aurinko sitten ilmeistyi iltapäivällä pilvien takaa ja oli pakko lähteä uudelleen kameran kanssa reissuun. Sain jostain kuningasajatuksen, että menen takametsään kuvaamaan, kun aurinko paistoi sinne niin kauniisti. Viimeksi kun kävin takametsässä, lunta ei ollut ihan yhtä paljon.. Joten kiipesin, upposin, konttasin, luisuin, upposin taas. Kun sitten pääsin mäen harjalle, totesin, että ei tule mitään. En pysty liikkumaan metriäkään mihinkään suuntaan. Koirilla ei ollut hätään, lumi kyllä kantoi ne, mutta minua ei (kas kummaa). Joten liuin, rämmin, upposin ja konttasin takaisin tielle. Mahtoi olla naapureilla hauskaa, jos ne seurasi minua.

Siitä sitten vaan kävelemään toiseen metsään, jossa polkuja - ja sieltä uudelleen pellolle. Tällä kertaa oli mukana myös joukko frisbee-kiekkoilijoita, joten teimme pikaisen lenkin pellolla kiekkoja vältellen. Mayalla ja Mirolla oli joka tapauksessa hauskaa. Ihan oli koirat loppu, kun kotiin päästiin, joten loppuilta meni rauhallisesti televisiota katsellessa. Maya nukkui välillä suloisesti sylissäni.

Hei me naksutellaan

Tänään Mayan kanssa ensimmäiset naksuttelutreenit. Aloitettiin ehdollistamalla naksuun, minkä käsitti tosi nopeaan ja sitten kokeiltiin katsekontaktin harjoittelua. Sitä se tarjoaa tosi hyvin. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Miron mielestä oli tosi tylsää, kun ei saanut tehdä mitään.... pitää keksiä sille vielä jotain hauskaa.

Maya 12 viikkoa

Eilen Maya täytti 12 viikkoa! Tyttönen on nyt asustanut kotona 4 viikkoa ja tosi hyvin kotiutunut. Lauantaina lenkkeilimme pellolla pitkään (minun ja Mayan mittapuun mukaan, ei ehkä Miron). Oli aivan ihana ilma, otin kuvia ja leikittiin lumileikkejä. Maya painelee sisukkaasti Miron perässä - minä väärän reittivalinnan takia, istuin kyllä takapuolellani lumihangessa välillä..  Ei ehkä kaikkein järkevintä, kun niskat ovat olleet koko viikonlopun niin jumissa, ettei päätä saa käännettyä kunnolla mihinkään.

Kotona ollaan leikitty takapihalla ja harjoiteltu noutoa. Maya harjoittelee metallinoutoa ihan itse kantamalla kissojen ruokapurkkeja. Hyvä, hyvä. Peltolenkin jälkee pieni oli aivan loppu ja muutaman väsymyshepulin jälkeen nukkuikin kiltisti.

Sunnuntaina Miro sai jäädä kotiin, kun minä ja Maya lähdimme piirin majalle tekemään juttua shelttien jalostustarkastuksesta. Kovasti tyttönen herätti huomiota reippaudellaan. Rohkeasti se meni tervehtimään niin ihmiset kuin koiratkin. Kaiken lisäksi ollaan 4 viikon aikana päästy siihen pisteeseen, että Mayaa uskaltaa hyvin pitää vapaana - se tulee kun kutsutaan. No, luoksetulokäskynä on Maya tule - lisäksi se maaginen sana = nami. Ja toinen iloitsemisen arvoinen asia on se, että Maya myös nukkui tyytyväisenä häkissä jalostustarkastuksessa, kun väsähti riehuttuaan. Metallihäkkiin otettiin kosketusta, kun Maya pääsi päivähoitoon Paavon häkkiin. No, taidettiin siinäkin vähän harjoitella metallin ottoa suuhun :)

Kun päästiin vihdoin kotiin, oli Maya ihan poikki ja lysähti nukkumaan tyytyväisenä. Iltalenkille sen siitä jaloistani seuraavaksi herätin. Sitten Maya yrittikin saada kissoja leikkimään. Claus tuntuu otollisimmalta kohteelta - se melkein jopa leikkii. Pikkuisen on kommunikaatio-ongelmia, kun Claus huitaisee tassulla, se ei tarkoita, että leikitään... Huvittavan näköistä oli kyllä se, kun Claus huitais Mayaa tassulla - niin Maya huitaisi takaisin... Clasu on onneksi tosi kiltti, eikä sillä ole kynsiä mukana.

Treeniä, treeniä

Maya on ollut täynnä energiaa, kun tulin kotiin. Ei kyllä pystikset olleet noin villejä pentuna ja Miron pentuajasta on niin kauan, etten muista enää, millainen Miro oli. Tai no, muistan, ettei se ollut noin villi :) Pennulle piti siis järjestää ohjelmaa..

Ensin käytiin kunnon lenkillä, josta tulikin sitten ohitustreenit. Jostain kumman syystä tänne Huhkolaan ovat kertyneet kaikki ohitusongelmaiset koirat - tai -ihmiset. Miro inhoaa nykyään kaikki pysähtyviä (maahan lakoavia, istuvia tms) koiria, koska poikkeuksetta ne hyökkäävät kohti juuri, kun olet päässyt kohdalle - ja yleensä luulet, että ohituksesta selvittiin kunnialla. Olen siihen loppuun kyllästynyt. On kyseessä sitten iso tai pieni (yleensä aina yksi koira), niin ne hyökkäävät sieltä kohti - hyvin tai huonoin aikein, sama se. Jos kyse olisikin siitä, että niitä koulutetaan ja omistaja pitäisi rekkua istumassa ja huolehtisi siitä, että se EI hyökkää sieltä, kaikki olisi hyvin. Mutta nämä maahan lakoavat yksilöt vaan kerta kaikkiaan eivät ole minkäänlaisessa hallinnassa ja omistajilla ei ole niihin minkään näköistä valtaa. On kyse paikallaan jämähtävästä chihusta, westiestä tai labbiksesta. Miron oletusarvo on siis, että sieltä se taas tulee päälle.... ja minun myös. Olen niin kyllästynyt siihen, että minä saan aina olla se, joka ohittaa. Niinpä minulla on projekti. Pysähdyn myös ja odotan vaikka tappiin, että se toinen liikkuu myös. Nyt kun minulla on lenkillä mukana myös Maya, en halua hyökkääviä koiria päällemme.

Niinpä tänään sitten vastaan tuli nuori labbis, joka nähdessään meidät lakosi maahan. Mikäs siinä, seisotaan sitten. Hetken päästä koira nousi ylös ja ulkoiluttaja sai sen liikkeelle. Ja me lähdimme liikkeelle,kunnes se pysähtyi taas. Niin minäkin. Sitten mies huusikin minulle, että sinä voit tulla... juu, en. Vastasin hänelle, että en tule, koska koirani inhoaa kohdalla päälle hyökkääviä koiria (tämä labbis on tehnyt niin ennenkin) ja tämä tilanne menee kaikin puolin joustavammin, jos molemmat LIIKKUVAT. Mies lähti sitten liikkeelle, mutta sanoi, kun tämä on vielä niin nuori ja leikkisä (toki onkin - tosin aikuisen kokoinen jo, varmaan siinä 8kk-12kk). Jep, jep. Minun pentuni on 11 viikkoa ja se osaa ohittaa.... arghh.

Kotona on Maya sitten treenannut sivulle tuloa, noutoa ja kaukoja (istu - seiso). Maya on tosi ahne, joten ruuan kanssa treenataan sivulle tuloa ja kaukoja. Noutoa harjoitellaan leikkien - se rakastaa lelun hakemista ja retuuttamista.

Maya on pari päivää taas yrittänyt saada katteja leikkimään. Sen suosikki on Claus-birma. Aamulla Clasu ja Maya selkeästi yrittivät leikkiä yhdessä, mutta Miro-poliisi tuli väliin. Currya Maya onneksi osaa varoa - Curryn kanssa kun ei leikitä....

Piirroksia

Minäkin olen aktivoitunut eli uusia piirroksia on taas tehty urakalla. Uudet vesiliukoiset puuvärit hieman tuottavat yllätyksiä, mutta kyllä se tästä. Piirtäminen on taas pitkästä aikaa kivaa!

Uusia kuvia täällä (valokuvat tosi huonoja): http://picasaweb.google.fi/sirsaari/UusiaPiirroksia#

Aktiiviviikonloppu

Maya oppi taas hirveästi uusia asioita viikonloppuna. Lauantaina oltiin kotona ja leikittiin lähinnä takapihalla - sitten kun se oli suunnilleen vaaratonta. Aamulla nimittäin tippui suurin osa lumesta katolta - tai siis meidän omalta ja naapureiden katolta. Aikamoisia jämähdyksiä, mutta Maya ei ollut moksiskaan. Katit hävisivät makuuhuoneeseen, niistä se ei ollut kivaa. Tai no - päiväunillehan ne normaalistikin painelevat.

Mayan kanssa treenailtiin myös noutoa - edelleenkään Mayalla ei kyllä ole aavistustakaan, että jotain treenataan. Sehän vain leikkii. Tuo minulle lelun takaisin tosi hyvin - suurimmaksi osaksi jopa käteen! Ja shelttipentu on 11 viikkoa vanha. Ihan pakko oli sitten kokeilla Sandran vanhalla pikku noutokapulalla - ja palautuihin sekin. Ei ehkä ihan kokonaan kantamalla vaan osaksi vierittämällä, mutta kuitenkin. Ja suuhun otti kapulan tosi hyvin. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Maya teki myös itse takapihalta löydön. Lumi tiputti pari kipsilintua lampun päältä, jotka olin unohtanut ulos.. Maya kaivoi yhden niistä lumesta ja kantoi sitä autuaan onnellisena pihalla.

Rita kävi kylässä ja Maya pääsi taas rapsuteltavaksi ja leikitettäväksi. Kiva nähdä pitkästä aikaa!

Sunnuntaina Eva haki meidät käymään TSAUn kisoissa. Maya ei oikein vielä kestä mutkaista tietä ja oksensi mennen tullen. Muuten kyllä autoilee hyvin. Huono olo vaan vielä yllättää.

Reippaasti tuo liikkui remmissä yksinkin ja oli hallissa tosi reipas, ja sai runsaasti ihailua osakseen. Edelleen suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että sheltit ovat arkoja ja pelokkaita. Itse olen kyllä suuremmaksi osaksi tavannut rohkeita ja reippaita shelttejä, mutta tuo käsitys on kyllä lujassa. Mayaa ei onneksi pelottaneet äänet, ei haukunta, eikä vieraat koirat. Muutamaa päästiin oikein haistelemaankin. Ja ihanat ihmiset syöttivät Mayalle nameja - joten sekin on nyt opittu. Agihallit on täynnä namitaskuja. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen hallikäynti oli aivan superhieno. Kyllä minulla on reipas tyttö!!

Kotona riehuttiin vielä vähän ja sitten olikin pieni melko väsynyt ja nukkui siihen asti, kun oli aika lähteä iltalenkille.