Maanantaitreenit Miron ja Mayan kanssa

Koska Lentsu oli sitä mieltä, että treenata voisi enemmänkin (ihme juttu), niin päätin sitten lähteä treenaamaan koirien kanssa, kun pääsin töistä kotiin. Ei ehkä hyvä idea, koska koko työpäivä oli ollut varsin raskas ja pitkä, enkä ollut mitenkään hyvällä päällä...

No, Miron kanssa aloitin ruudulla. Oudon laiskasti meni merkille, mutta siitä eteenpäin ok. Mirolla on nyt taas alusta käytössä, jotta tulisi niitä onnistumisia, eikä sen tarvitsisi epävarmuuttaan haukahdella. Siinä suhteessa onnistuin melko hyvin, kerran sanoi "hau", kun lähti merkiltä ruutuun. Loppuun vielä yksi loppuosa ja yksi koko ruutu. Se meni tosi hyvin.

Mutta sitten se luoksetulo. Voi itkut. Miten ihmeessä tuon koiran päähän ei voi mahtua sekä seisomaan pysähtyminen ja maahanmeno? Ensin ei pysähtynyt seisomaan ja nyt kun osaa sen, ei mene maahan kuin toisella käskyllä. Koko luoksetulo meni vaan huonommaksi ja huommaksi. Vauhti hiipui, ennakoi ja ei edelleenkään mennyt kerralla maahan. No, vauhti kyllä tulee takaisin yleisissä treeneissä ja kokeissa, siitä en ole huolissani, mutta että tuo ärsyttää, kun ei voi mennä kerralla maahan. Lopuksi luovutin ja lähetin sitten Miron juoksemaan eteenpäin pallolla (tai siis niin Miro luuli, eihän se pallo lentänyt mihinkään) ja pysäytin vauhdista maahan, kun kutsuin takaisin ja palkitsin pallolla. Nyt sitten vaan leikitään ja unohdetaan tuo luoksetulon treenaaminen liikkeenä vähäksi aikaa.

Seuraaminen oli ok, siinä sillä kyllä nyt riittää intoa. Sen ylläpitäminen kokeeseen (eihän me olla ilmoittauduttu minnekään - ei ole kisoja täällä päin juurikaan) vaan on tosi vaikeaa. Kerran olen onnistunut :).

Sitten olikin Mayan vuoro. Mayan kanssa aloitettiin treenaamaan alustaa, joka oli ruudussa. Ei tuo ainakaan ruutumerkkejä ihmetellyt tippaakaan ja se alustajuttukin palautui äkkiä mieleen. Aika tarmokkaasti neiti iski tassunsa alustalle. Kauhean kaukaa en sitä vielä saa alustalle menemään, mutta eiköhän se tästä lähde hyvin liikkeelle.

Sitten treenattiin Mayan kanssa sivulletuloa, joka paranee kerta kerralta. Luojan kiitos. Luulin jo, etten saa sitä ikinä sivulle. Sitten kokeilin istumaan jättämistä ja otin pari kolme askelta taakse päin ja kutsuin sivulle. Tämä meni yllättävän hyvin. Ja pari kertaa oli sitten kokeiltava myös sivulta maahanmenoa. Sekin onnistui. Minä selvästi hieman aliarvioin tuota pentua ja sille tosiaan voisi opettaa jo enemmän ja vaativampia juttuja. Joo, joo - Lentsu on aina oikeassa.

Sitten otin Miron kanssa yhdellä kapulalla yhden ohjatun noudon. Mirosta tuo nouto on niin hirvittävän hauskaa, että sille tuottaa ihan suunnatonta tuskaa pysähtyä merkille. Taas yritti ensimmäisellä kerralla varastaa suoraan kapulalle. Sitten lönkytteli merkille. Ja kävi hakemassa kapulan - missä vaiheessa Maya pääsi irti ja sinkosi perään. Ei ole helppa tuo kahden koiran kanssa treenaaminen :).

Päätin sitten vielä kokeilla Mayan kanssa noutoa ohjatun kapulalla. Vähän se oli suuri neidille ja vaikean mallinen (kevyt tosin), mutta kyllä neitokainen senkin toi ihan reippaasti ja nätisti. Ja jos ei tuonut, Miro kävi hakemassa ja sitten taas Maya lähtikin reippaasti kapulan perään.

Lopuksi mentiin vielä metsään lenkille. Maya on löytänyt Hekun käyttämän juomapaikan metsästä - sinnehän se nytkin suuntasi ensimmäisenä. Nyt pikkuinen nukkuu jo yöuniaan tyytyväisenä.

Sunnuntaina ulkoiltiin

Vihdoinkin viikonloppuna aurinkoinen sää! Aamulla oli tarkoitus nukkua pitkään, mutta Casper kultamurunen tuhosi sen suunnitelman. Kollikatit on ihania. Joten ei muuta kuin 7:30 koirien kanssa pitkälle lenkille. Aamu oli ihana, eikä ristinsielua missään. Oltiin peltolenkillä tunnin verran ja koirat sai juosta pitkin huurteisia maisemia frisbee-kentällä. Eivät ole frisbeenkään harrastajat hereillä vielä silloin.

Hetken levättyämme lenkin jälkeen, lähdettiin Evan kanssa kuokkimaan sveitsinpaimenkoirien tokoleirille. Mukaan pääsi Maya ja Valle. Mayalle tekee hyvää liikkua välillä ilman Miroa, joten lähdimme leirille tapaamaan isoja kavereita ja opettelmaan rauhoittumista. Varsinkin bernipojat olivat Mayasta varsin innoissaan, eikä tuo osaa pelätä niitä yhtään. Ihania! Maya vaan oli niiden pään kokoinen...  Löytyipä paikalta vielä ihana, 5 kk vanha pentukin, jonka kanssa Maya seurusteli. Piti vaan vähän rajoittaa pentujen leikkejä, kun tuo kokoero oli melkoinen. Kumpikaan pennuista ei sitä oikein tajunnut. Katseltiin treenejä, vähän treenattiin omia juttuja ja välillä nukuttiin. Oikein onnistunut päivä. Ja tulipahan todistettua, että menee 3 tuntia ennenkuin Maya voi tehdä asioitaan ulos.. lumen sulattua tuo on nimittäin ollut ulkosiisti. Mutta 3 tunnin jälkeen oli pakko jo antaa periksi.

Lauantaitreenit

Miro ja Maya pääsivät taas ryhmätreeneihin lauantai-iltana. Maya nyt enemmänkin on mukana tottumassa menoon ja Miro treenaa. Miron kanssa otin pitkästa aikaa metallinoudon ja se oli kyllä hyvä. Ei yhtään haukahdusta, nätisti yli esteen, metallikapula suuhun ja yli esteen takaisin sivulle - toki pienen hypähdyksen kanssa. En sitten ottanut toista kertaa, kun tämä oli niin hyvä. Sitten otettiin ruutua - ensin merkkiä vahvistaen lähempää. Ensimmäinen lähetys meni sinne päin - ja toinen oli hyvä. Siitä jäi se haukahduskin pois (kun lähtee merkiltä ruutuun).

Alun istuminen meni pipariksi - ja Miro valahti etupalkasta huolimatta maahan. Ei tuo kyllä pysy 2 min istumassa. Ei vaan pysty (Miro on kyllä jumissakin - mutta ei se kyllä mikään selitys ole, ei se vaan osaa...). Pitää vaan treenata helpottaen edelleen.

Kolmannen kerran otoksen otinkin sitten Mayan kanssa Miron sijaan eli Maya sai ottaa pentuluoksetulon. Kyllä se kovaa pinkoo mamman luo.

Maya sai taas nähdä ihanat tervut ja ihanan Pepsin. Pepsin kanssa pääsi lopuksi vähän juoksemaankin. Pepsi on Mayasta aivan ihana.

Kotona Maya sammui sohvalle kolmen kissan keskelle. Suloinen näky. Kissoista Casperilla on tänään syntymäpäivä - se täyttää jo 3-vuotta! Niin se aika menee. Synttärin kunniaksi Casper päätti aamulla tulla ensimmäistä kertaa syliin kerälle nukkumaan. En tiedä, mikä hetkellinen mielenhäiriö se mahtoi olla.

Mayan ensimmäinen mätsäri

Maya ja Aava-tolleri pääsivät eilen ensimmäiseen mätsäriinsä. Siis näyttelyesiintymistä me ei olla treenattu yhtään! Mutta kun Mayalla on tekemisen halu ja hyvä kontakti minuun, lähdettiin sitten kylmiltään treenaamaan mätsäriin ja saatiin Aava ja Tiina seuraksi. TKYn mätsäri oli mukavasti jäänyt huomaamatta monilta ja paikalla oli kivan vähän väkeä - näin osallistujan kannalta. Eli päästiin nopeasti kotiin. Mayalla oli taas kivaa - olihan paikalla paljon koiria ja ihmisiä. Tosin hauskinta sillä oli Aavan kanssa...

Itse mätsärissä Maya esiintyi tosi hyvin - se seisoo luonnostaan hyvin, tosin ehkä vähän belgimäiseen tapaan tapittaen jotain edessä olevaa mielenkiintoista kohdetta. Ja koska tuomari juoksutti meitä tosi paljon, alkoi se liikkuminenkin sujua tosi kivasti. Vähän likka haluaisi edistää, ehkä jopa vetääkin, mutta aika kivasti se meni. Me jäätiin ilman paria, joten saatiin automaattisesti punainen nauha ja sijoituttiin sitten punaisten pentujen neljänneksi. Saatiin siis ensimmäinen ruusuke ja palkinnotkin. Mayalla on nyt voitettu, oma tassupyyhe. Se onkin tarpeen, koska Maya on keksinyt kaivamisen autuuden. Takapihalla on nyt jumalaton kuoppa (ja Maya pääsi pesulle), johon voisi istuttaa vaikka uuden luumupuun, ellei se kuoppa olisi liian lähellä entistä luumupuuta.

Viikonloppu 17. - 18.4.

Viikonloppuna Maya treenasi lenkin yhteydessä noutoa ja alustaa. Nouto sujuu nyt tosi hyvin - tyttö hakee reippaasti kapulan ja palauttaa minulle. Vielä en vaadi sivulle tuloa - no, niin sitähän Maya ei vielä edes osaa. Sille on selvästi hankalampaa tulla sivulle, kun esim. Mirolle tai Hekulle, joten ollaan aloitettu ihan siitä, että se tulee sivulle, eikä vielä otettu istumista. Kotimetsässä lenkillä sillä oli ihan mielettömän hauskaa - sai hepuleita siellä mustikkavarpujen seassa. Nyt oli minullakin vähän helpompaa, kun ei ollut enää lunta polviin asti :).

Metsässä sitten päätin kokeilla alustaa, kun se alusta ja naksutin oli jäänyt taskuun Miron treeneistä. Ensimmäisellä kerralla Maya osui vahingossa tassuillaan alustalle - ja sen jälkeen se osasi jo pistää tassut sille! Ihan uskomaton pikku pentu!

Kotona sitten otettiin se maahanmeno työn alle. Ja ei sekään sitten ollut niin vaikeaa, kun olin luullut. Maya tarvi vain pienen avun eli käden selkään. En suinkaan painanut sitä maahan, vaan pidin vain kättä selässä. Niin se sitten osasi mennä jo maahan - ilman kättäkin. Toki tässä on vielä treenaamista, mutta alku on lupaava.

Sunnuntaina Maya pääsi kuokkimaan pystislenkille Katariinanlaaksoon. Oli kiva käydä vanhoissa kotimaisemissa. Miro ainakin oli ihan innoissaan. Niin innoissaan, että se painoi suoraan veteen Heku perässään. Miron mielestä uimakauden olisi hyvin voinut avata jo. Mayalla oli tosi kivaa - se juoksi pystisten kanssa innoissaan - ja pystispojat juoksivat Mayan perässä. Yksi varsinkin ihastui Mayaan tosi palavasti. Oli Mayakin ihastuttavan poikki, kun päästiin kotiin.

Mayan kummitäti kylässä

Sunnuntai-iltana Maya pääsi toiseen kylpyynsä kotona. Hyvin se antaa pestä, ei yritä karkuun eikä mitään. Mutta tyttönen yritti murista mammalle, kun pesin takaosaa/takajalkoja. No, yrittäähän saa :). Maya oli tosi likainen, tiedä, missä oikein on ryöminyt. Piti pestä, kun Ulla-kummitäti tuli maanantai kummityttöään katsomaan. Kovasti tuntui Mayasta pitävän, vaikka väärän värinen onkin.

Nyt ollaan sitten ti-ke ulkoiltu oikein olan takaa, kun on ollut niin ihana kevätsää! Maya ja Miro ovat saaneet juosta vapaana metsässä ja pellolla. Kuviakin olen ottanut, mutta ne saavat odottaa kamerassa, kunnes saan sen uuden tietokoneen.

Eilen lenkillä treenattiin Mayan kanssa noutoa. Noutoahan ollaan treenattu sisällä tai siis kapulan pitoa ja nostoa. Nyt heitin kapulan Mayalle - ja Maya toi sen minulle. Ihan ihme pentu. Hekua en saanut 5 vuodessa oppimaan noutoa, ja tämä kakara kantaa kaikki lelutkin minulle. No, nyt pitäisi sitten opettaa Mayalle maahanmeno. SEN Heku osaa täydellisesti.

Eilen mittasin Mayan, kun on nyt 4 kk vanha. Mikään supervarma en tuloksesta ole, mutta sain 29cm. Tosi tasaisesti Maya on kasvanut. Hampaat rupeavat nyt vaihtumaan ja niitä kokeillaankin kaikkeen: luumupuuhun, ruusupuskaan, tapettiin, kirjahyllyyn, mattoon, pöydän jalkaan, kissaan ym.

Ryhmätreeneissä

Lauantaina 10.4. pääsin pitkästä aikaa omiin ryhmätreeneihin. Kiitos Marja kyydistä! Olikin aivan ihan kevätsää ja pidimme treenit ulkokentällä. Miro teki jälleen ruutua, nyt yritin myös saada sen merkiltälähtöhaukahduksen pois. Viimeinen ruutu oli hieno ja siihen lopetettiin ruudun treenaus. Sen lisäksi otettiin luoksetuloa pätkittynä eli ensi maahan, siitä luokse, sitten seisomaan -> maahan ja sivulle ja viimeiseki koko juttu. Tämä toimii Mirolla hyvin - Lentsun vinkkejä taas. Muutenhan se tekee hyvän seisomaan pysähdyksen, mutta menee maahan vasta toisella käskyllä. Sitten otettiin Miron kanssa vielä seuraamista, jossa sillä tällä hetkellä on ihan mieletön motivaatio. Tosin se kyllä painaa minua ja astuu osaksi eteeni, mikä on vähän vaarallista (tosin Miro ei välitä, vaikka astuisinkin tassulle). En vaan kauheasti halua puuttua tähän yli-innokkuuteen, koska se ei kuitenkaan koskaan kisoissa ole noin innokas ja pelkään, että se motivaatio katoaa alkuvuosien surkealle tasolle, jos rupean sitä karsimaan pois.

Maya treenasi taas pentuluoksetuloa ja se oli siitä hirveän hauskaa! Sen lisäksi Maya treenasi ensimmäistä kertaa hyppyä. Ihan vain yhdellä laudalla. Kovasti on tyttönen mammassa kiinni ja mamman kädessä, eikä ensin meinannut ollenkaan ymmärtää Annan tarjoamaa namia, mutta kyllä Maya sitten siitä ylikin hyppeli. Estettä ei ainakaan arastele yhtään. Nyt pitää ruveta treenaamaan eteenmenoa ja alustaa...

Ja mikä iloisinta - Maya ei oksentanut automatkalla kumpaankaan suuntaan! Syötiin keksiä mennen tullen ja se ilmeisesti helpotti.

Pääsiäinen oli ja meni

Pääsiäisen aikoihin olin lomalla ja oltiin kovasti aktiivisia koirien kanssa. Tietokone sen sijaan sanoi jo lomaviikon maanantaina työsopimuksensa irti ja nyt odotellaan sitten uutta konetta kotiin.

Yhtenä aamuna käytiin TSAUlla treenaamassa Lauran kanssa ja Mayakin pääsi mukaan. Miro treenasi ruutua ja ohjattua. Paikallaanolot saatiinkin hyvin otettua ryhmässä, kun Eva ja Carolakin tulivat hallille. Miro pysyi istumassa loistavasti etupalkalla. Olisikohan se avain onneen? Ruutu otettiin helpotettuna (alustalla), koska meillä on kovasti ollut taukoa treeneissä. Merkki oli myös vähän unohtunut, ei meinannut malttaa jäädä sille, joten merkki otettiin tosi läheltä. Muutenkin Miro oli kuin lehmät, jotka pääsevät ensi kertaa keväällä laitumelle. Eli intoa oli enemmän kuin järkeä. Mutta kivaa oli.

Maya sai ottaa pentuluoksetulon. Minun hirmuisen iso ja vahva pentuni pääsi jopa Lauralta käsistä karkuun :) No, hyvin tuo kirmasi mamman luokse. Muuten tutustuttiin taas uusiin koiriin - Lauran Lukaan ja hoitoneitoseen Almaan. Ja kävi tuo Lentsun kanssakin jossain touhuamassa jotain..

Lauantaina 3.4. käväisin koiratanssin SM-kisoissa katsomassa ilman koiria. Sunnuntaina 4.4. Maya pääsi katsomaan agikisoja ATT:n hallille. Kyllä sillä oli hauskaa - siellä oli oikea shelttitaivas! Vaikka Maya kyllä tykkää ihan kaikista koirista ja haluaisi mennä ihan jokaisen luokse. Suureksi ihastuksen kohteeksi tuli sheltti Sonic, joka varmaan oli Mayan mielestä oikean värinenkin. Sonic ei ehkä ollut ihan yhtä ihastunut Mayaan.

Kissatkin ovat aloittaneet kevätulkoilun. Maya vaan ei yhtään ymmärrä, miksi kaveri on häkissä :).

CH & GIP Sueco Pluma

Claus valmistui lauantaina GIP:ksi eli siitä tuli grand international premior Turussa 27.3. Siihen tarvittiin 8 serttiä, joista ainakin yksi ulkomailta. Se meillä onneksi tuli Tallinnasta vuosi sitten. Kissapuolella kissasta voi tulla valio leikkaamattomana ja leikattuna (siis vaikka ensin kaikki tittelit leikkaamattomana - ja sitten voi aloittaa alusta kastraattina). Claus on valioitunut (CH) leikkaamattomana, sitten mamma kylläistyi yölaulamiseen ja laulut loppui pikku toimenpiteellä. Sitten Clausista tuli premior (kastraattivalio) - sitten Tallinnan kautta international premior ja nyt tosiaan GIP. Yhteensä näihin on tarvittu 3 + 3 +3 +8 serttiä. Tänään sitten saimme seuraavasta luokasta ensimmäisen sertin ja niitä tarvitsemme lisää vielä 10, jotta Clausista tulisi supreme premior. Niin ja yhdenTallinnan matkan lisää. Ainakin.

Claus ei kyllä tehnyt lauantaina serttinsä eteen mitään tai päinvastoin. Murisi ja sähisi pöydällä. Oli niin aurinkoinen häkkialueella, mutta annas olla, kun päästiin tuomarinpöydälle. Johan alkoi temppuilu. Kattituomarit vaan ovat tottuneita tähän, en silti olisi kirjoittanut arvosteluun "nice temperament". Mitähän Clausin olisi puolaisen sedän mielestä pitänyt tehdä, jotta arvostelussa olisi lukenut jotain muuta? Ei muuta kuin felifriendiä ostamaan, ja joko se auttoi, tai Claus vaan muuten päätti käyttäytyä paremmin, kun tänään vain vähän murisi. Olen tässä miettinyt, johtuuko se toisista kissoista, onko sillä väliä, onko kyseessä mies- vai naistuomari ok. Claus rakastaa harjaamista, mutta tämän jälkeen ei enää harjota kehän vierellä. Ja kopasta otetaan viime sekunneilla. Seuraava näyttely on onneksi  vasta 16.5.Tampereella (PIROK & erkkari). Ovat nämä sen verran raskaista, kun joutuu aamusta iltaan olemaan. Tänään kyllä päästiin kotin superaikaisin!

Iloinen yllätys oli, että saimme sunnuntaina Birmayhdistykseltä kauniin valmistumispokaalin. Pokaali oli minulla ennenkuin olin anomista edes ehtinyt ajatella. Hienoa palvelua!

Kotiin kun tultiin, niin Casper olikin sitten tappotuulella. Sillä on pää taas ihan naarmuilla, kun on haastanut Franklinin kanssa riitaa... nyt kun vain ne pari tyttöä juoksisivat äkkiä, niin Cassu pääsisi hommiin ja sitten nips-naps.

Perjantaina kylvyssä Clausin lisäksi kävi myös Curry. Coonista ei muuten märkänäkään tule pienempää. Ensi viikolla on Harveyn vuoro.

Sillä aikaa kun minä olen viettänyt kissaviikonloppua, niin Maya ja Miro kyläilivät. Maya oli ensi kertaa kylässä ilman mamma. Oli kuulemma la käyttäytynyt oikein kauniisti ja rauhallisesti, mutta sunnuntaina jo ollut vähän vilkkaampi :) Yöt koirat olivat kotona. Maylla oli varmasti hauskaa Siirin, Sannin ja Lunan kanssa. Ja positiivista varmaan on sekin, että neljästä automatkasta Maya oksensi vain yhdellä. Nyt on pentu ihan poikki ja nukkuu. Jospa huomenna sitten tehtäisiin vähän hommiakin.

Koulutusvuorossa Harvey

Mayalla oli vapaa päivä. Tai no, mammalla oli vapaata :). Suoraan sanottuna ei tuo tauti ole oikein ohi vieläkään ja eilen oli tosi huono olo. Joten koirat saivat luut, joiden kanssa askarrella.

Silloin kun minulla ei vielä ollut kissoja, ajattelin, että kissat ovat ihania sylissä kehrääviä ja viihtyviä lämpöpattereita. No, maine coonin kohdalla unohdin asian äkkiä, kun se ei ihan syliin mahdu. Viereen toki sekin välillä tulee. Sitten kun otin birman selitti kasvattaja minulle kirkkain silmin, että tämä viihtyy tosi hyvin sylissä. Kiitti vaan Esa. Ei viihdy. Sitä pitää kyllä rapsuttaa ja harjata (Claus rakastaa harjaamista), mutta syliin on ihan turha yrittää ottaa. Birman arvolle se ei ole sitten tippaakaan sopivaa. Franklin saapui seuraavaksi. Juu, ei syliin, kiitos. Frankliniä saa kyllä rapsutella pöydällä, mutta muuten se viihtyy vähän kauempana omissa oloissaan. Casper sitten? Ei syliin, kiitos. Cassu makaa kyllä tiiviisti vieressä ja yöt viettää jaloissani (tai jalkojeni päällä) maaten, mutta syliin ei kollia kannata luulla saavansa.

Toivo on siis pantava Harveyyn.. Eilen päätin jälleen kerran, että nyt harjoitellaan sylissä oloa. Harveyhän painautuu syliin kuin ragdoll konsanaan, kun sen nostaa ruokapöydältä, mutta annas olla, kun yrittää ottaa pari askelta johonkin suuntaan. Paniikki! Pesu? Peto-Casper lähellä? Jotain muuta kamalaa tapahtuu? No, eilen kannoin sen ruokapöydältä sohvalle kanssani ja siinä se sitten makaa tyytyväisenä sohvan nurkassa mamman vieressä. Vaihe yksi saavutettu. Siitä sitten pistin peiton kissan päälle (Casper the Peto vaani sitä selvästi toisesta nojatuolista) ja rapsuttelin lisää. Harvey makasi tyytyväisenä selällään ja kehräsi. Se on ainut kissoistani, joka rakastaa sitä, kun rapsutellaan mahasta. Siitä sitten nostin puolet kissasta syliin ja jatkoin rapsuttelemista ja vähitellen hivutin koko kissan syliin. Rapsuttelemalla sain sen sitten jäämään syliin ainakin vartiksi! Jee! Ja kun se siitä kiipesi sohvan karmille ja minä menin pitkäkseni sohvalle, hyppäsi katti vielä syliin päälleni makaamaan. Ihminen tulee onnelliseksi pienistä asioista.

Energinen 14-viikkoinen pentu

Maya oli sitten niin täynnä energiaa, kun tulin kotiin, että pelkkä lenkki ei riittänyt mihinkään. Lenkilläkin se roikkui Mirossa kiinni ja murisi. Jokainen vastaantulija olisi pitänyt tervehtiä.

Joten ei muuta kuin treenaamaan. Aluksi otettiin kapulan nostoa naksulla. En voi kun ihmetellä tuota pentua. Hekun kanssa poljimme tässä varmaan pari vuotta paikoillaan. Sain sen koskemaan kapulaan, mutta en päässyt eteenpäin sitten millään. Mayalle tämä oli ehkä kolmas kerta, kun treenattiin tätä, ja nyt se jo itse tarjoaa kapulan nostoa. Ihan uskomatonta.

No, jotta kaikki ei olisi niin ruusuista, niin Maya unohti istumisen.. Otin sivulle tuloa, jossa Maya ei sitten vielä yhtään ymmärrä sitä, että kiepauttaisin se sivulle, joten tätä tehdään siis niin, että itse kierrän ympyrää ja Maya seuraa sivulle tai otetaan muutama askel ja Maya on sivulla. Mutta se istuminen siihen... onnistui se pari kertaa, mutta sitten se kadotti koko istumisen.. ei muuta kuin askel taaksepäin ja naksuttimen kanssa istumista treenaamaan. Oli aika takkuista, mutta kyllä siinäkin onnistuttiin. Taitaa pienen keskittymiskyky olla vielä vähän rajallista. Energiaa kyllä riittäisi. Vähän siinä treenattiin ensimmäisen kerran myös maahanmenoa, joka taas onnistui hyvin. Sitähän taas Maya ei vielä tiedä edes tehneensä. Käskysana otetaan käyttöön sitten myöhemmin.

Loppuillan Maya onkin leikkinyt Clausin kanssa. En olisi uskonut, että birma jaksaa leikkiä pennun kanssa nin paljon. Niillä on tosi hauskaa. Maya leikkii kyllä yksinäänkin - selkeästi se tarvitsee jo vähemmän unta ja enemmän tekemistä.

Hiljaiseloa

Viimeiset 4 päivää ovat menneet rauhallisesti.. minä onnistuin saamaan noroviruksen ja täytyy kyllä sanoa, että sitä ilman olisin hyvin tullut toimeen. Koirat ovat siis saaneet tulla toimeen minimiulkoilutuksella (kiitos takapihasta) ja aktivoinnilla. Ilmankos Maya keksi, että olohuoneen tapetit kaipaisivat uusimista :) Oikeassahan se on, mutta ihan vielä ei ole sen aika.

Pari päivää meni täysin pimennossa tästä maailmasta, mutta nyt sentään alkaa tunnelin päässä näkyä valoa. Marja kävi eilen onneksi Lilli-pennun kanssa meillä, niin kakarat saivat leikkiä. Hauskaa niillä olikin! Ehdottomasti mukavinta oli sohvapaini. Tytöt harjoittelivat myös pöydällä mittaamista. Marja mittasi Mayan ensi kertaa ja sai siitä 25cm. Maya sai Marjalta tuliaisiksi Cruftsista myös hienon vaaleanpunaisen( tietenkin) pannan ja taluttimen. Oikeat "pyhävaatteet"!

Tänään ollaan lepäilty edelleen ja noudettu tennispalloa. Eilen kävin bussi/taksiyhdistelmällä kaupassa hakemassa uuden kahvinkeittimen (kiitos Satu) ja mahataudin jälkeistä murkinaa ja kun tulin kotiin, oli vaan Miro vastassa. Sain huudella Mayaa oikein pitkään ennen kuin se kömpi jostain. Eli Maya luuli mamman lähteneen töihin. Loistavaa.

Nyt vielä 4 päivää puurtamista ja sitten meillä on pääsiäisloma (ja kissanäyttely).

PS) Kissoja sanotaan älykkäiksi... No, meidän perheessä yritetään kyllä päivittäin kumota tuo. Tiedättekö sellaisen kumisen, kynityn koiranlelukanan? Meillä on sellainen miniatyyriversio siitä, jonka annoin tänään Mayalle leluksi. Äsken Casper aivan innoissaan leikki sillä, tassulla heitteli, maisteli, kantoi, jopa piippasi sitä. Liekö sitten ollut toiveajattelua vai mitä? Mutta äärimmäisen huvittavaa se kyllä oli.

Eka kerta

Mayan elämässä riittää "ekoja kertoja". Tänään matkustettiin ensimmäistä kertaa bussilla. Ensin vähän jännitti ja täristiin, mutta sitten rentouduttiin. Matka ei onneksi ollut pitkä. Eikä muuten oksennettu!

Bussilla matkustettiin ensimmäisen kerran eläinlääkäriin. Ja punnittiin Maya ensimmäisen kerran "kotona". Maya on nyt pari päivää yli 13 viikkoa ja painaa 3,5kg. Sitten tavattiin mukava eläinlääkäritäti, joka antoi Mayalle ensimmäiset rokotukset. Mayalle tehtiin myös "terveystarkastus": normaali purenta, ei napatyrää, ei häntämutkaa, sydän- ja hengitysäänet normaalit. Maya oli tosi reipas ja selkeästi sitä mieltä, että kaikki eläinlääkäriasemalla olivat töissä vain sitä varten, että saisivat rapsuttaa Mayaa. Saatiinpa vielä kotiin viemiseksi pennun tervetuliaispakkaus: 1 kg Hillsin penturuokaa, säilyketölkki ja ohjekirjoja.

Mayan elämän toinen bussimatka sujui jo tärisemättä. Eikä taaskaan oksennettu :) Bussissahan tuon on opittavakin matkustamaan, sitten kun Kupittaan koirakoulut alkavat.

Kotona Maya sitten saikin ihan täyden hepulin ja juoksi ympäri kämppää. Nyt Mayalla on työn alla matto. Siis lähinnä kai sen tuho.

Noutonaksuttelua

Jatkettiin eilen treenejä, kun tuntui tytöllä olevan niin paljon virtaa, että ihan pelkkä lenkki Miron kanssa ei tuntunut missään. Naksulla ja namilla treenattiin...ensin Mayn piti koskea kapulaan, naks. Aika äkkiä tajusi tämän. Selkeästi kyllä väsyttää sitä, sillä meni jopa makaamaan välillä. Hyvin se kuonon kanssa tökkäisee jo kapulaa, melkein ottaa jo suuhunkin, joten edistymisnopeus sheltin kanssa on vähän nopeampi kuin kleinin... Seuraavaksi sitten harjoiteltiin pitoa - näitä kumpaakin vielä ilman käskysanaa. Hyvin ja innokkaasti Maya ottaa kapulan suuhun, naks. Tätä muutama kerta, ja sitten olikin treenit tehty. Tällä kertaa ei siis heitelty yhtään. Lelua toki noudetiin, kun leikittiin illalla.

Taidan olla turhaan huolissani siitä, että Miro syö edelleen Mayan ruuat. Väsäsin niille nimittäin sellaisen, riisi, kaura, hirssi, jauheliha -mössön ja kun se oli jähtynyt, annoin molemmille. Miro tietysti söi omansa alta aikayksikön... ja Maya jäi syömään omaansa sivistyneemmin. Minä menin sohvalle ja vähän ajan päästä kuulin aivan hirveää huutoa keittiöstä. Ponkaisin pystyyn ja olin valmiina kiljumaan Miron pois tytön ruokakepulta. Vaan eipä ollut Miro siellä - Miro seisoi nolon näköisenä keittiön oviaukossa ja Maya söi ruokaansa tyytyväisenä omalla kupillaan. Tyttö oli siis aivan itse hoitanut homman. Kyllä siitä kasvaa ihan oikea shelttinarttu.

Tokokisoja ja lenkkeilyä

Lauantaina Maya pääsi jälleen TSAUn hallille - tällä kertaa tokokisoihin kannustamaan Doomia. Matkapahoinvointi vaivaa edelleen.. toivottavasti tottuu autossa matkustamiseen joskus. Hallilla Maya oli taas oma reipas itsensä ja yritti tervehtiä kaikkia. Onneksi paikalla oli pari kilttiä koiraa, joita voi päästää morjestamaan. Minä kun en halua Mayalle mitään epämiellyttäviä kokemuksia (Curry riittää). Ihana tolleripoika ihastui Mayaan yhtä paljon kuin Maya siihen. Ja noutajilla on Mayasta tosi ihanat korvat, kun niihin voi tunkea kuononsa.

Hallissa Maya käyttäytyy tosi hyvin ja reippaasti - menee sisään ja ulos pelkäämättä. Ihmisiä moikattiin kanssa ahkerasti. Tutustuttiinpa jopa oikeaan tuomarisetään :) Joka kyllä väitti minulle, että Mayasta kasvaa ihan tavallinen sheltti vaan. Höh. Maya on prinsessa.

Sisällä hallissa treenattiin vähän sivulle tuloa, istumista - siitä ylösnousua. Maya kyllä keskittyy ihan kivasti - silloin ei edes vieraat ihmiset kiinnosta. Ja mikä tärkeintä - saavutin jälleen tavoitteeni: Maya nukkui kisoissa.

Löysipä tuo ulkoa myös lumihankeen peittyneen keinun, joka ei siis liikkunut mihinkään, vaan oli hautautunut lumen alle. Ei muuta kuin kiipeämään sille. Utelias pentu. Vahinko vaan, että agility ei kyllä ole suunnitelmissa - ellei sitten jostain löydy innokasta ohjaajaa Mayalle, joka olisi valmis myös treenaamaan sen kanssa. Minä en agilityä pysty itse harrastamaan enää, joten toko on meidän yhteinen laji.

Kotona Maya pääsikin sitten ensimmäiseen kylpyynsä. Oli sen verran oksennuksessa, että ei muu auttanut. Mutta ei tuo ollut pesusta moksiskaan. Istui nätisti pestävänä. Toista on kissan ensimmäinen pesu. Tai toinen. Tai kolmas. No, Maya oli jo aamulla kastellut koko päänsä, kun tuli suihkuun kanssani metsästämään tippuvia pisaroita. Ei tämä tyttö ainakaan vettä pelkää. Päivällä meillä kävi taas vieraita - Mayan mielestä niin kivaa!

Sunnuntaina oli koko perheen ulkoilupäivä. Piti olla kaunista ja aurinkoista - aamulenkillä oli kyllä lähinnä pilvistä ja tuulista. Mutta lähdetiin kumminkin pellolle rämpimään ja kuvailemaan. Maya jaksaa jo tosi hyvin peltolenkin ja rakastaa eri toten kinoksissa kiipeilyä. Aamulenkin jälkeen lepäiltiin vähän kotona ja käytiin takapihalla. Nyt ulkoiluun osallistui myös karvaton Casper, joka yhtäkkiä oli keskellä lumikinoksia. Aika kiire sillä oli kyllä sisälle akvaariolampun päälle.

Sisällä päätin sitten tehdä Mayan kanssa pienet naksuttelutreenit. Ensin vain muistuteltiin vähän periaatteita, sitten otettiin katsekontaktia, minkä Maya mielestäni tajusi jo tosi hyvin. Sitten treenattiin noutoa Sandran pikku kapulan kanssa. Ensin heitin sitä ja Maya toi.. ja sen jälkeen otettiin naksulla pitoa ja nostamista. Ei yhtään hullummin. Maya tarjosi kapulan nostoa ensimmäisissä treeneissään paremmin kuin Heku vuosien jälkeen.

Aurinko sitten ilmeistyi iltapäivällä pilvien takaa ja oli pakko lähteä uudelleen kameran kanssa reissuun. Sain jostain kuningasajatuksen, että menen takametsään kuvaamaan, kun aurinko paistoi sinne niin kauniisti. Viimeksi kun kävin takametsässä, lunta ei ollut ihan yhtä paljon.. Joten kiipesin, upposin, konttasin, luisuin, upposin taas. Kun sitten pääsin mäen harjalle, totesin, että ei tule mitään. En pysty liikkumaan metriäkään mihinkään suuntaan. Koirilla ei ollut hätään, lumi kyllä kantoi ne, mutta minua ei (kas kummaa). Joten liuin, rämmin, upposin ja konttasin takaisin tielle. Mahtoi olla naapureilla hauskaa, jos ne seurasi minua.

Siitä sitten vaan kävelemään toiseen metsään, jossa polkuja - ja sieltä uudelleen pellolle. Tällä kertaa oli mukana myös joukko frisbee-kiekkoilijoita, joten teimme pikaisen lenkin pellolla kiekkoja vältellen. Mayalla ja Mirolla oli joka tapauksessa hauskaa. Ihan oli koirat loppu, kun kotiin päästiin, joten loppuilta meni rauhallisesti televisiota katsellessa. Maya nukkui välillä suloisesti sylissäni.

Hei me naksutellaan

Tänään Mayan kanssa ensimmäiset naksuttelutreenit. Aloitettiin ehdollistamalla naksuun, minkä käsitti tosi nopeaan ja sitten kokeiltiin katsekontaktin harjoittelua. Sitä se tarjoaa tosi hyvin. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Miron mielestä oli tosi tylsää, kun ei saanut tehdä mitään.... pitää keksiä sille vielä jotain hauskaa.

Maya 12 viikkoa

Eilen Maya täytti 12 viikkoa! Tyttönen on nyt asustanut kotona 4 viikkoa ja tosi hyvin kotiutunut. Lauantaina lenkkeilimme pellolla pitkään (minun ja Mayan mittapuun mukaan, ei ehkä Miron). Oli aivan ihana ilma, otin kuvia ja leikittiin lumileikkejä. Maya painelee sisukkaasti Miron perässä - minä väärän reittivalinnan takia, istuin kyllä takapuolellani lumihangessa välillä..  Ei ehkä kaikkein järkevintä, kun niskat ovat olleet koko viikonlopun niin jumissa, ettei päätä saa käännettyä kunnolla mihinkään.

Kotona ollaan leikitty takapihalla ja harjoiteltu noutoa. Maya harjoittelee metallinoutoa ihan itse kantamalla kissojen ruokapurkkeja. Hyvä, hyvä. Peltolenkin jälkee pieni oli aivan loppu ja muutaman väsymyshepulin jälkeen nukkuikin kiltisti.

Sunnuntaina Miro sai jäädä kotiin, kun minä ja Maya lähdimme piirin majalle tekemään juttua shelttien jalostustarkastuksesta. Kovasti tyttönen herätti huomiota reippaudellaan. Rohkeasti se meni tervehtimään niin ihmiset kuin koiratkin. Kaiken lisäksi ollaan 4 viikon aikana päästy siihen pisteeseen, että Mayaa uskaltaa hyvin pitää vapaana - se tulee kun kutsutaan. No, luoksetulokäskynä on Maya tule - lisäksi se maaginen sana = nami. Ja toinen iloitsemisen arvoinen asia on se, että Maya myös nukkui tyytyväisenä häkissä jalostustarkastuksessa, kun väsähti riehuttuaan. Metallihäkkiin otettiin kosketusta, kun Maya pääsi päivähoitoon Paavon häkkiin. No, taidettiin siinäkin vähän harjoitella metallin ottoa suuhun :)

Kun päästiin vihdoin kotiin, oli Maya ihan poikki ja lysähti nukkumaan tyytyväisenä. Iltalenkille sen siitä jaloistani seuraavaksi herätin. Sitten Maya yrittikin saada kissoja leikkimään. Claus tuntuu otollisimmalta kohteelta - se melkein jopa leikkii. Pikkuisen on kommunikaatio-ongelmia, kun Claus huitaisee tassulla, se ei tarkoita, että leikitään... Huvittavan näköistä oli kyllä se, kun Claus huitais Mayaa tassulla - niin Maya huitaisi takaisin... Clasu on onneksi tosi kiltti, eikä sillä ole kynsiä mukana.

Treeniä, treeniä

Maya on ollut täynnä energiaa, kun tulin kotiin. Ei kyllä pystikset olleet noin villejä pentuna ja Miron pentuajasta on niin kauan, etten muista enää, millainen Miro oli. Tai no, muistan, ettei se ollut noin villi :) Pennulle piti siis järjestää ohjelmaa..

Ensin käytiin kunnon lenkillä, josta tulikin sitten ohitustreenit. Jostain kumman syystä tänne Huhkolaan ovat kertyneet kaikki ohitusongelmaiset koirat - tai -ihmiset. Miro inhoaa nykyään kaikki pysähtyviä (maahan lakoavia, istuvia tms) koiria, koska poikkeuksetta ne hyökkäävät kohti juuri, kun olet päässyt kohdalle - ja yleensä luulet, että ohituksesta selvittiin kunnialla. Olen siihen loppuun kyllästynyt. On kyseessä sitten iso tai pieni (yleensä aina yksi koira), niin ne hyökkäävät sieltä kohti - hyvin tai huonoin aikein, sama se. Jos kyse olisikin siitä, että niitä koulutetaan ja omistaja pitäisi rekkua istumassa ja huolehtisi siitä, että se EI hyökkää sieltä, kaikki olisi hyvin. Mutta nämä maahan lakoavat yksilöt vaan kerta kaikkiaan eivät ole minkäänlaisessa hallinnassa ja omistajilla ei ole niihin minkään näköistä valtaa. On kyse paikallaan jämähtävästä chihusta, westiestä tai labbiksesta. Miron oletusarvo on siis, että sieltä se taas tulee päälle.... ja minun myös. Olen niin kyllästynyt siihen, että minä saan aina olla se, joka ohittaa. Niinpä minulla on projekti. Pysähdyn myös ja odotan vaikka tappiin, että se toinen liikkuu myös. Nyt kun minulla on lenkillä mukana myös Maya, en halua hyökkääviä koiria päällemme.

Niinpä tänään sitten vastaan tuli nuori labbis, joka nähdessään meidät lakosi maahan. Mikäs siinä, seisotaan sitten. Hetken päästä koira nousi ylös ja ulkoiluttaja sai sen liikkeelle. Ja me lähdimme liikkeelle,kunnes se pysähtyi taas. Niin minäkin. Sitten mies huusikin minulle, että sinä voit tulla... juu, en. Vastasin hänelle, että en tule, koska koirani inhoaa kohdalla päälle hyökkääviä koiria (tämä labbis on tehnyt niin ennenkin) ja tämä tilanne menee kaikin puolin joustavammin, jos molemmat LIIKKUVAT. Mies lähti sitten liikkeelle, mutta sanoi, kun tämä on vielä niin nuori ja leikkisä (toki onkin - tosin aikuisen kokoinen jo, varmaan siinä 8kk-12kk). Jep, jep. Minun pentuni on 11 viikkoa ja se osaa ohittaa.... arghh.

Kotona on Maya sitten treenannut sivulle tuloa, noutoa ja kaukoja (istu - seiso). Maya on tosi ahne, joten ruuan kanssa treenataan sivulle tuloa ja kaukoja. Noutoa harjoitellaan leikkien - se rakastaa lelun hakemista ja retuuttamista.

Maya on pari päivää taas yrittänyt saada katteja leikkimään. Sen suosikki on Claus-birma. Aamulla Clasu ja Maya selkeästi yrittivät leikkiä yhdessä, mutta Miro-poliisi tuli väliin. Currya Maya onneksi osaa varoa - Curryn kanssa kun ei leikitä....

Piirroksia

Minäkin olen aktivoitunut eli uusia piirroksia on taas tehty urakalla. Uudet vesiliukoiset puuvärit hieman tuottavat yllätyksiä, mutta kyllä se tästä. Piirtäminen on taas pitkästä aikaa kivaa!

Uusia kuvia täällä (valokuvat tosi huonoja): http://picasaweb.google.fi/sirsaari/UusiaPiirroksia#

Aktiiviviikonloppu

Maya oppi taas hirveästi uusia asioita viikonloppuna. Lauantaina oltiin kotona ja leikittiin lähinnä takapihalla - sitten kun se oli suunnilleen vaaratonta. Aamulla nimittäin tippui suurin osa lumesta katolta - tai siis meidän omalta ja naapureiden katolta. Aikamoisia jämähdyksiä, mutta Maya ei ollut moksiskaan. Katit hävisivät makuuhuoneeseen, niistä se ei ollut kivaa. Tai no - päiväunillehan ne normaalistikin painelevat.

Mayan kanssa treenailtiin myös noutoa - edelleenkään Mayalla ei kyllä ole aavistustakaan, että jotain treenataan. Sehän vain leikkii. Tuo minulle lelun takaisin tosi hyvin - suurimmaksi osaksi jopa käteen! Ja shelttipentu on 11 viikkoa vanha. Ihan pakko oli sitten kokeilla Sandran vanhalla pikku noutokapulalla - ja palautuihin sekin. Ei ehkä ihan kokonaan kantamalla vaan osaksi vierittämällä, mutta kuitenkin. Ja suuhun otti kapulan tosi hyvin. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Maya teki myös itse takapihalta löydön. Lumi tiputti pari kipsilintua lampun päältä, jotka olin unohtanut ulos.. Maya kaivoi yhden niistä lumesta ja kantoi sitä autuaan onnellisena pihalla.

Rita kävi kylässä ja Maya pääsi taas rapsuteltavaksi ja leikitettäväksi. Kiva nähdä pitkästä aikaa!

Sunnuntaina Eva haki meidät käymään TSAUn kisoissa. Maya ei oikein vielä kestä mutkaista tietä ja oksensi mennen tullen. Muuten kyllä autoilee hyvin. Huono olo vaan vielä yllättää.

Reippaasti tuo liikkui remmissä yksinkin ja oli hallissa tosi reipas, ja sai runsaasti ihailua osakseen. Edelleen suurin osa ihmisistä on sitä mieltä, että sheltit ovat arkoja ja pelokkaita. Itse olen kyllä suuremmaksi osaksi tavannut rohkeita ja reippaita shelttejä, mutta tuo käsitys on kyllä lujassa. Mayaa ei onneksi pelottaneet äänet, ei haukunta, eikä vieraat koirat. Muutamaa päästiin oikein haistelemaankin. Ja ihanat ihmiset syöttivät Mayalle nameja - joten sekin on nyt opittu. Agihallit on täynnä namitaskuja. Kaiken kaikkiaan ensimmäinen hallikäynti oli aivan superhieno. Kyllä minulla on reipas tyttö!!

Kotona riehuttiin vielä vähän ja sitten olikin pieni melko väsynyt ja nukkui siihen asti, kun oli aika lähteä iltalenkille.

Peltolenkillä

Tänään Maya pääsi ensimmäistä kertaa frisbee-pellolle lenkille. Aivan ihana aurikoinen ilma - tosin eipä sitä aurinkoa enää pitkään riittänyt, kun kello lähestyi neljää viittä. Mutta pakkasta oli ihan vähän, niin uskalsi lähteä ulos vähän pidemmäksi aikaa. Tarkoituksena oli ottaa vähän uusia kuvia sekä antaa pennun ja Miron ulkoilla vapaana.

Onneksi pellolla oli sen verran polkuja, että pääsimme kulkemaan. Pitkälle ei menty - leikittiin lumessa ja harjoiteltiin luoksetuloa. Minulla on nyt pitkästä aikaa koira, joka kaivaa. Kesästä ja puutarhanhoidosta voi tulla mielenkiintoista. Nytkin se kaivoi ison kuopan lumihankeen. Liekö sitten siitäkin tulee hiirisheltti.. Miro haki lumipalloja hangesta upoten sinne välillä lähes kokonaan. Mayan kanssa aloitettiin nyt luoksetulon harjoitukset namilla - nyt kun se jo ymmärtää namien päälle paremmin. Ja kyllä oli tytössä vauhtia... samalla vähän etsittiin nameja hangesta. Miro tosin yritti rohmuta kaikki itselleen.

Hyvin tuo tyttönen kulkee lauman mukana jo - niin remmissä kuin vapaana. Ja nyt kun meillä on uusi kaulapanta, antaa tosi nätisti laittaa sen -ja remminkin. Maya inhosi yli kaiken sitä pantaa, joka piti laittaa pään yli. Tässä uudessa on tosi kätevä lukkosysteemi.

Lopuksi harjoiteltiin poseraamista :) Eli lähetin Miron kiipeämään piirin parkkipaikalla olevaan lumikasaan ja tottahan Maya kiipeää perässä. Ihana todeta myös, että se keskittyy minuun, Miroon ja nameihin, eikä sitä haittaa parin metrin päästä suhahtavat hiihtäjät (latu kulki siitä), ei autot (jotka tulivat parkkipaikalle) eikä ihmiset. Lopuksi Maya sai tutustua pariin kivaan hiihtäjään ja suksiin. Reippaasti meni tyttö rapsutettavaksi.

Miro sen sijaan onnistui jumittamaan itsensä lumihankeen :) Piti mennä ihan auttamaan...

Uskomatonta on se, että Maya jaksoi vielä kotonakin riehua. Nyt sentään taisi nukahtaa. Ihan selvästi se tarvitsee jo vähemmän unta. Toisaalta nukkuuhan se päivät, kun olen töissä. Ja koskaCasper on tänään sotajalalla (Casper vastaan ruskeat selkirkit), niin tuo uni häiriytyy aina välillä...

Maya (Amarantes Y.S.L Parisienne) tuli kotiin

Pari viikkoa sitten laumani lisääntyi pienellä blue merle tyttösellä. Pitkällisen etsimisen jälkeen löysin itselleni uuden sheltin - ja palasin tavallaan alkuun eli minulle tulikin tyttö Miron seuraksi. Vaikka tietyllä tavalla pojat ovat helpompia (yksinkertaisempia), minua kuitenkin viehättää enemään nartun luonne kaikkine oveluuksineen ja mielialavaihteluineen.

Kuvien perusteella olen ihaillut Mayan äitiä (Moorwood Caribbean Blue Lovestory) jo pitkään. Ja kovasti pitänyt myös Caprin aikaisemmista pennuista. Joten otin yhteyttä Amarantes -kennelliin ja kyselin Caprin pennuista. Pentuja syntyikin 5, joista 2 blue merle -tyttöä. Ensi sijaisena toiveenani oli juuri blue merle tyttö - tricolourkin olisi käynyt. Mayaan ihastuin heti kuvien perusteella (Turusta ei niin vain autottomana lähdetä pentuja katsomaan). Minulla kävi tuuri ja sain juuri Mayan itselleni. Toki kaikki pennut olivat tosi kauniita ja olisin periaatteessa voinut ottaa ihan minkä tahansa niistä.

6.2. lähdin sitten junalla Varkauteeen pentua hakemaan. Onneksi vielä silloin junat kulkivat - nythän lähes kaikki vuorot myöhästelevät ja monet on peruutettu kokonaan. Matka oli pitkä, mutta palkinto odotti perillä. Mayan äiti oli juuri niin ihastuttava kuin kuvissakin ja luonne mitä mahtavin. Jäljellä oli vielä yksi Mayan veljistä ja tietysti - Maya. Muut olivat muuttaneet uusiin koteihinsa jo viikkoa aikaisemmin. Viikonloppu meni mukavasti pentujen kanssa touhutessa ja Kirstin kanssa jutellessa. Ja sunnuntaina sitten lähdimme kotimatkalle. Maya matkusti välillä kopassa, välillä sylissä ja matka meni tosi hyvin. Tosin minun hermoni meinasivat loppua osuudella Tampere-Turku, kun kanssamatkustajan pinserit huusivat/piipittivät koko matkan. Ei vaan kestä. Asemalla meitä vastassa olivat Lentsu ja Jukka - ja Lentsu jo kotiovella opetti pennulle seuraamisen, luoksetulon ja sivulla olemisen. Toiset vaan osaa :).

Nyt Maya on ollut kotona 2 viikkoa ja kotiutunut aivan mahtavasti. Tykkää kissoista (yrittää saada niitä leikkimään melko huonolla menestyksellä) - ja kissat siitä. Paitsi Curry, jonka mielestä pentu on kamala. No, kaipa maine coonikin siitä sulaa vähitellen. Miro murahteli (ei mitenkään vakuuttavasti) viikon verran ja sitten päätti antaa Mayalle suukon. Miro on pennusta löytänyt ainakin yhden tosi kivan puolen: sen ruokia voi varastaa. Ja se kyllä näkyy jo kahden viikon jälkeen kastroidun pojan kyljissä..

Mayan kanssa lenkkeilyharjoitukset remmissä aloitettiin heti. Ja siinä Miro on kyllä ollut korvaamaton apu. Pentu seuraa sitä ihan mihin tahansa, eikä alun ihmettelyn jälkeen ole enää moksiskaan remmistä. Tämä kylmyys ja lumen määrä tosin aiheuttaa pieni ongelmia, vaikka Maya lunta rakastaakin. Myös vapaana kulkemista lauman mukana ollaan treenattu - se on ensisijaisen tärkeä taito ja kannattaa opettaa koiralle ihan pennusta. Takapihalla tyttönen käy hyvin asioillaan - ihan ei tuo lenkkeilyn perimmäinen tarkoitus ole sille vielä selvinnyt (eli kun tullaan lenkiltä, sillä on yleensä pissahätä ja pitää päästää takapihalle). Tosin eilen kun lunta oli taas tullut lisää, ei Maya päässyt takapihalle, vaan liukui kinoksesta takaisin sisälle..

Kerran ollaan jo käyty kylässäkin - bordercolliepoikia moikkaamassa. Aluksi Mayaa jännitti kovasti, mutta lopulta se riehuttuaan nukahti Pepsin syliin. Taitaa Pepsistä ja Mayasta tulla kavereita.

Kotona meillä on käynyt ahkerasti vieraita - niin ihmis- kuin koiriakin. Maya on saanut jo kaksi uutta shelttikaveria: Marjan Lillin (3kk) ja Marian Tiuhdin (saman ikäinen kuin Maya). Lisäksi Onni-veli kävi myös ihastelemassa pikkusiskoaan.

Ja sitten se Lentsun odottama treeniosuus. Ollaan me treenattu :). Eilen harjoittelimme pyörähdyksiä molempiin suuntiin, noutoa ja kaukoja. Tämä kaikki toki niin, ettei Maya edes tiedä treenaavansa, vaan luulee leikkivänsä. Olen aivan ylen onnellinen, että se lähtee lelun perään ja tuo sen minulle. Miron kanssahan ei noudon kanssa ole ollut vaikeuksia, mutta Heku ei nouda yhtään mitään...
Myös metalliharjoitukset ovat alkaneet. Hyvä etten ilosta huutanut, kun näin Mayan kantavan kissojen tonnikalapurkkia. Ja sitten namin kanssa ollaan treenattu kaukoja - istu - seiso. Tämä tuntuu nyt helpoimalta, otetaan se maahanmeno mukaan treeneihin jossain vaiheessa. Luoksetuloa treenaillaan kanssa leikin varjolla. Seuraamista tietysti parin askeleen kanssa myös. Ja ulkoillessa eteen menoa - siis kun ylitetään katua. Pennulle saa loppujen lopuksi opetettua paljon ihan normaalin elämän ja jokapäiväisten askareiden lomassa.

Ja sitten niille, jotka murehtivat sitä, missä Heku on.. Heku on Vuokatissa lomailemassa Sadun ja perheen kanssa. Sillä on luksusloma, mukana 3 palvelijaa. Heku asustaa nyt Sadun luona Naantalissa karvaterapeuttina. Rohkaisen Satua kirjoittamaan kirjan "miten pilata koira 10 minuutissa". Oikeasti - sillä on gourmet -tason ruuat, sitä rapsutetaan 24/7, lenkkeillään ja leikitään ja kannetaan sylissä. Miro on niin kateellinen....

Mayan kuvia löydät täältä: http://picasaweb.google.fi/sirsaari/MayaAmarantesYSLParisienneVarkaudesta#

Miro Piiralla

Miro kävi sitten Piiralla eilen... Pojalla oli koko takapää ihan jumissa ja kiertynyt. Joku S1-juttu ihan jumissa ja oikeaa lonkkaa poika ei käyttänyt yhtään. Ei tainnut Mirossa olla juurikaan kohtaa, joka olisi ollut kunnossa.. Onneksi Leena sai poikaan liikettä, nyt sitten syödään nokkosta, nivelvalmistetta ja B-vitamiinia. Kuten epäilinkin, kastraatio on vaikuttanut aineevaihduntaan. Leenan mielestä lonkka on kyllä kipeytynyt jostain "onnettomuudesta" - oma vahva epäilyni on, että Mirre on tippunut keittiön sivupöydältä. Ja mitä se siellä on sitten tehnyt? No, varastanut kissaruokaa tietysti. Mirohan aloitti ruuan varastamisen kastraatioleikkausta seuranneella viikolla - ensin meni vastatehdyt lihapullat (500gr jauheliaa) - ja sen jälkeen alkoivat sitten kiipeilyt kissanruuan perään.

Shelttilenkillä Huhkolassa

Sen kunniaksi että Sirkku perheineen lomaili Naantalissa päätimme järjestää shelttilenkin, jotta vierailevat tytötkin pääsevät lenkkeilemään turkulaisshelttien kanssa. Mukavasti olikin koiria ja ihmisiä mukana - enemmän kuin monella muulla lenkillä, jotka on järjestetty pidemmällä suunnittelulla. Lenkkeilimme Huhkolassa - pimeä kun kuitenkin tulisi pian, niin oli parempi olla tutussa maastossa.

Miron kanssa otin muita odotellessani hieman seuraamista - tai lähinnä treenasimme hieman peruuttamista ja askelia. Nämä treenit jäivät lyhyeen, kun ihanat shelttineitoset tulivat paikalle. Kyllä se poika vielä sen verran tyttöjen päälle ymmärtää, vaikka ei pää enää pyörälle menekään.

Lähdimme metsään lenkkeilemään, koska frisbee-kentällä oli varsinainen yleisöryntäys - ihana syyssää houkutteli kaikki heittäjätkin paikalle. Vierailevien tyttöjen lisäksi joukkoomme on saapunut jälleen ihana trikki pentu - Sleepless-kennelistä. Shelteillä oli taas kivaa - vaikka Aava-tyttönen voi olla erimieltä - se oli monen shelttiuroksen päiväunien kohteena. Kyllä olikin taas pitkästä aikaa kiva lenkkeillä yhdessä, pitää ottaa pian uusiksi!

Kuvia täällä: http://picasaweb.google.fi/sirsaari/Shelttilenkilla239Huhkolassa#

Viikonloppu täynnä ohjelmaa

Viime viikonloppu olikin kiireinen... lauantaina oli aikainen herätys; lähdettiin Katin kanssa jo klo 7:00 kohti Tamperetta ja ryhmänäyttelyä. Ilma oli ihana ja kuvia tulikin otettua niin shelteistä, kuin vähän myös bortsuista, ausseista ja ryhmäkehistäkin. Illalla tehtiin omien poikien kanssa peltolenkki - ei yhtään frisbeen heittelijää, eikä muita ulkoilijoita ja aivan ihana auringonlasku. Pimeä tuli kyllä tosi äkkiä..

Kuvia näyttelystä täällä:
http://picasaweb.google.fi/sirsaari/TampereenRyhmanayttely1992009#

Sunnuntaina lähtö oli klo 8 - Evan kanssa piirimestaruustokokisohin Haunisiin. Aamuinen sumu haihtui vähitellen ja ilma oli jälleen aivan ihana. Saksanpaimenkoirien kisat haittasivat uskomattoman vähän tokokisoja, joten pelko taisi olla ihan turha - heidän treeninsä ovat paljon äänekkäämmät. Erikoisvoittajassa oli vain 8 koiraa - yllättävän vähän, kun meidän alueella on vaikka kuinka hyviä EVL-koiria. Liekö sitten olivat jossain muualla, jotain muuta harrastamassa?

Olisi kyllä ollut kiva, jos olisi ollut enemmän osallistujia. No, tulokset olivat kyllä mukavia: Cindi ja Jaana voittivat piirimestaruuden, Riia ja Mirja olivat toisia ja Eva ja Valle kolmansia.

Harmi vaan, että TSAU:n joukkueeseen (joukkueisiin) ei oltu yhtään panostettu. Joukkue oli vajaa ja monen vuoden voittoputki katkesi nyt kyllä melkoisen nololla tavalla. Itseäni se harmittaa tosi paljon, koska olen monta vuotta ollut näitä joukkueita keräämässä ja iloinnut niiden menestyksestä. Nytkin kaksi joukkuetta olisi hyvin saanut kokoon, jos vähän olisi viitsinyt nähdä vaivaa niiden eteen. Toki minuakin taas kerran pyydettiin kerämään joukkueet, mutta ei se voi olla minun tehtäväni eläkeikään (ja sen yli) asti... ei vaan voi.

Kuvia piirimestaruuskisoista löytyy täältä:
http://picasaweb.google.fi/sirsaari/PiirimestaruuskisatTokoHaunisissaSekaPentupongausta#

Treenit tauolla

Meillä on nyt treenit enemmän tai vähemmän tauolla... Tanja kävi viime lauantaina hieromassa Miron ja poika oli varmaan huonoimmassa kunnossa mitä koskaan. Olen minä sitä katsellutkin, että on jäykän ja jotenkin kasassa olevan oloinen - oikea lonkkakin tuntu olevan matalammalla kuin toinen. No, poika oli sitten täysin jumissa ja lihakset täynnä kuona-aineita (minä luulin, että vaan lihonut - oudolta se kyllä tuntuikin). Mahdollisuuksia on monia, mutta veikkaisin, että on loukannut (ainakin tuon lonkkansa) kiivetessään pöydille kissanruuan perään. Kastrointi teki tehtävänsä - Mirosta on tullut superahne, jos ennen oli vain ahne. Ehkä se kastrointi on muutenkin vaikuttanut aineenvaihduntaan. Onneksi kerrankin osuin soittamaan Piiran Leenalle niin, että saimme peruutusajan ensi viikon torstaiksi. Juttelen sitten Leenan kanssa, miten tästä eteenpäin. Tanja onneksi helpotti varmaan Miron oloa hieman - ja sai kyllä itse tehdä töitä oikein olan takaa tuon kanssa. Hekukin hierottiin - mutta se oli helppo homma Miroon verrattuna. Olen kyllä onnellinen siitä, että Heku on nyt (edes) kunnossa. Sehän ontui kuitenkin melkein puoli vuotta. Omakaan ole ei ole ruusuinen, kun se nivelpussintulehdus on uusinut ja lääkäriajan sain kuukauden päähän...

Eli ei sitten olla treenattu, mitä nyt vähän kaukoja otettiin eilen kallioilla.. eiliset kimppatreenit peruuntuivat ja huomenna menen Tampereelle kuvaamaan shelttejä, kun vieläkin harmittaa se, että en voinut kuvata kolmosia viime viikonloppuna ATT:n kisoissa. Kas kun heidän sääennusteensa on varmaan peräisin vuoden takaa tai jotain... ihana aurinkoinen ilma jatkui ihan torstaihin saakka viikonlopusta, joten olisi ne kisat varmaan uskaltanut pitää ulkonakin :) En ole katkera (juu, en yhtään...), mutta olisin kyllä voinut sitten nukkuakin..

KISSAUUTINEN: Casperille avautuu ovet paratiiisiin. Laura hakee maanantaina pojan Lammille morsioitten luokse. On sitä odotettukin. Viimeksi eilen Cassu harjoitteli Currylla.. Meidän ruskeat pojat varmaan allekirjoittaa adressin, jossa pyydetään, että Casper viipyisi reissussa pitkään. Loppuu poikien sisällä liikkumiskielto vähäksi aikaa.... no, saa nähdä miten polleana poika tulee takaisin reissusta.

Harvey 1-vuotta

Tänään on meidän nuorimmaisen 1-vuotissynttärit! Pitkäkarvainen selkirk rex poikani Harvey (Shekinah Curly Harvey) täyttää vuoden! Kylläpä aika kuluu. Harveystä on tullut komea kollipoika. Se on kyllä sellainen mamman mussukka. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa pitää rapsutella ja halia kamalasti - vasta sitten voi mennä nukkumaan. Kasvattajan luoksen jäänyt sisko näyttää jo odottavan pentuja (!) - meidän poika on vielä ihan vauva...

Täällä Harveyn kuvia: http://picasaweb.google.fi/sirsaari/KissatEloSyyskuussa2009#

Treenit Peltolassa

Onneksi Laura on niin ahkera - saa meidätkin treenaamaan :) Maanantaina suunnattiin siis Peltolaan, ammattikoulun pihalle, missä Lukalla olisi lauantaina se ensimmäinen evl-koe. Laura ei oikein meinannut uskoa minua kisapaikan sijainnista, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun Jaana vahvisti sen, oli pakko uskoa :)

Me aloitettiin Mirren kanssa - suunnitelma oli tehty kerrankin jo päivällä. Päätin kokeilla ensin kisamaista suoritusta ja katsoa, miten se toisi tiettyjä virheitä esiin. Ensin mentiin "yhdessä" kehään - palkaten siitä. Aloitin seuraamisella käskytettynä ja ilman palkkaa. Muuten meni suhteellisen hyvin, mutta se juoksuosuus hajosi ihan heti. Eli tämä kisanomaisena ei onnistu. Pitää siis tehdä nyt vähän aikaa käskytettynä ja palkaten. Kun treenaan yksin, tässä ei ole ongelmia, vaan ongelmat tulevat silloin, kun joku käskyttää. Jonkun pitäisi kyllä katsoa, mitä teen eri tavalla, kun teen juoksua ilman käskytystä ja käskytettynä.

Sitten siirryttiin taas "yhdessä" luoksetulon aloituspaikkaan. Luoksetulo tosi hyvä - siis siihen maahanmenoon asti. Siinä taas kaksi käskyä. Nyt siis pitää treenata niin, että seisomisesta otetaan sitä maahanmenoa. En sano pelkästään - koska jos jotain tekee Miron kanssa pelkästään - se toinen (tässä tapauksessa seisominen) katoaa...

Jälleen siirryttiin "yhdessä" ruudun aloituspaikkaan. Merkki suhteellisen ok, jäi aika kauas. Ruudun takana oli pallo, jotta lähtisi sinne paremmin, mutta pyöri silti vähän siinä alussa ja haukkui - mutta lähti sitten lopulta ruutuunkin ja pallolle... sitten vähän leikittiin pallolla (joka ei kyllä Miron mielestä ole mikään superkiva enää - tai taas). Hiukan herkkujakin syötiin.

Toisessa osiossa oli teemana "eläinkokeet". Tämä "yhdessä" kulkeminen jälleen palkattuna liikkeiden välillä. Aloitetiin neliöllä, jossa kuulemma vähän tepsutteli seisomisessa. Istuminen ok, vaikka hölmö ohjaaja antoi turhaan toisen käskyn. Maahanmenossa meni ensimmäisellä - mutta vähän viivytellen. Tästä kumminkin palkkasin heti - koska tämä on ollut ongelmana... yritin myös seurauttaa nyt vähän kauempana neliön linjoja ja törppöjä, sillä olen varmaan mennyt liian läheltä, kun olen meinannut niihin törppöihin kompastua. Seuraaminen neliössä oli nyt vähän parempaa.. mutta siis vain vähän.

Sitten tuli tämä eläinkoeosio eli purkeilla ohjattua niin että keskimmäisessä ei mitään, vasemmalla nameja, mutta purkki kiinni ja oikealla nameja, mutta purkki auki. Oikealle siis olin lähettämässä, se kun on se vaikeampi. Ensin yritin epätoivoisesti merkin kautta, mutta ei siitä meinannut tulla mitään - Miro ei malttanut pysähtyä ja yritti sinne keskimmäiselle aina.. tätä sitten helpotettiin ja saatiin koira viimein merkillekin. Siitä palkka. Sitten merkille uudestaan ja yritys oikealle epäonnistui. Toinen yritys ja sitten Miro onnistui - sai purkin sisällön. En nyt tiedä, kuinka onnistunut eläinkoe tämä oli - ja kannattaako niitä suuntia (oikea/vasen) sille edes opettaa... periaatteessa se osaa ne, mutta onko siitä tässä hyötyä vai ei? Kyllä toko on vaikeaa, kun pitää juuri tällaisia elämää suurempia asioita ratkaista... Ajattelin nyt kuitenkin jatkaa tästä, mutta varmaan niin, että vien Miron merkille ja lähetän siitä. Noutamisessahan sillä ei ole ongelmia, joten siitä en niinkään ole huolissani.

Sitten metallinouto. Pientä jutustelua Miron kanssa ja kapulan heitto esteen toiselle puolelle. Tosi lähelle - koska silloin se haukku jää ehkä tulematta.. No, tällä kertaa onnistuttiin hyvin - Miro hyppäsi, haki ja toi ja ihan ilman ääntä. Joko tämä asia olisi ratkaistu? No, tokossa on se ikävä puoli, että jo kertaalleen ratkaistut jutut voivat kyllä ilmestyä sieltä uudelleen - kun vähiten odottaa.

Lopuksi paikallaanolot - otin vain istumisen. Kurssin jälkeen tosiaan mietin, että miten olen treenannut istumista? Ja sisällähän olen treenannut sitä niin, että Miro odottaa istuen ruokakupin edessä - ja minä menen piiloon. Miksi ihmeessä en ole siirtänyt tätä treeneihin? Koirakokeen toinen osuus oli siis tämä: Miro istumaan ja purkki eteen, tosin suljettuna, ei minulla niin paljon luottoa ole Miroon. Mentiin piiloon ja Miro istui jökötti siellä ihan suorana... paluu koiran luo ja vapautus purkille - purkki mukaan ja mentiin syömään maksalaatikot. Siis ilmeisesti tämä koirakoe onnistui! Miro jopa touhusi maksalaatikko purkin parissa sen aikaa hiljaa, kun muut teki paikallaanmakuun ja minä toimin liikkurina. Sitten vielä Miro sai makailla hiljaa treenikentän laidalla, kun muut vielä vähän suorittivat liikkeitä.. treenataan nyt tätäkin. Ja tosiaan vasta sitten, kun Mirre on tehnyt omat liikkeensä.

Kuvia treeneistä täällä: http://picasaweb.google.fi/sirsaari/TreenitPeltolassa#

Kuunteluoppilaana tokokurssilla

Kyllä vaan kannattaa seurata Lemmikkipalstojen äkkilähtöjä: pongasin sieltä Korrien tokokurssin kennelpiirin majalla 6.9. Jep, sinne! Yllytin Lauran mukaani (juu, Lauraa ei kamalasti tarvitse yllyttää) ja lähdimme kuunteluoppilaiksi. Laura kyllä ihmetteli, kun ei ole kurssiin missään törmännyt, kun on sentään Auran Nuuskujen jäsenkin. Ei ollut kurssista yhtään mitään nettisivuillakaan... Kurssi kesti klo 10-16 ja sisälsi vielä parit kahvit ja ruuankin! Ensin alkuun Pekka piti n. 45 minuutin luento-osuuden ja sen jälkeen siirryttiin ulos käytännöntreeneihin.

Tässä muutamia huomioita luento-osuudelta:
- Hyvin motivoitunut koira pärjää paremmin kisatilanteessa
- mieti millä motivoit: kehut, ruoka, lelut (ja muista, että kisatilanteeseen voit ottaa mukaan vain kehut)
- kilpailutilanne läsnä jo pikku pennun treeneissä
- opeta kehuminen mukavaksi (kehu onnistuneen liikkeen jälkeen - odota - vasta palkkaa tunnetilasta esim. namilla)
- ketjuta: pari liikettä peräkkäin - koira vielä hyvässä tunnetilassa
- aluksi palkitaan koiran pienestäkin kiinnostuksesta ohjaajaan
- muista treenata myös liikkeiden välit (tämä koskee nimenomaan minua ja Miroa!)
- treeneissä nämä liikkeiden välit täyttyvät kaikenlaisesta muusta toiminnasta (pallo, syöminen ym.), mutta kokeessa koira jää helposti tyhjän päälle ja menettää kontaktin ohjaajaan / motivaationsa
- oma käsky väliaikatilanteille (tätä ryhdytään nyt treenaamaan Miron kanssa)
- myös siihen tilanteeseen oma käsky, kun esim. tuomari puhuu ohjaajan kanssa liikkeiden välissä (pitää treeneissä harjoitella, että joku tulee juttelemaan ja Mirolle vaikka käsky odota - jolloin se pysyy lähellä ja on tarkkaavainen), keskity koiraan, älä tuomariin (kuuntele vain toisella korvalla)
- ylenmääräistä palkkaamista voi vähentää (eli esim. pallon heittelyä uudelleen ja uudelleen), koska koira ei siitä enää nosta vireystilaansa enempää (treeneistä voi koiralle vaan tulla rasittavammat, esim. 20 min treenit sisältävät 16 minuuttia palkkaamista)
- palkkaa vähemmän -> arvokkaampaa koiralle
- lopullinen palkka = jättipalkka (pallonheittelyä, ruokakuppi) -> koira oppii että lopuksi tulee hyvä palkka, ei pety kokeessa, kun ei saa palkkaa välillä
- tempputreenit (hiotaan liikkeitä osissa) / ohjelmatreenit (kisanomaiset treenit)
- valmentaudu kisoihin ja kisatilanteisiin niin ei tarvitse jännittää kisatilannetta
- opi hyväksymään virheet (ohjelmatreeneissä ei korjauksia, korjaukset tempputreeneissä)
- muista, että arvokisatkin voitetaan usein suorituksilla, joissa on virheitä!
- jos hyväksyy virheet, pystyy jatkamaan suoritusta
- älä näytä koiralle, että on tapahtunut virhe
- määrällisesti enemmän tempputreenjä (korjaa ohjelmatreeneissä sattuneet virheet täällä ja siirrä ne vasta sitten kun sujuu ohjelmatreeneihin)
- jos et lämmittele (eli esim. seurauta) koiraa treeneissä älä tee sitä kisoissakaan
- virittelysana koiralle kun mennään kohta kehään
- aloita odottelemisen harjoittelu jo pentuna, jos vasta aikuisena aloita siten, että teen sen kanssa ensin liikkeet ja kun sen kanssa on kaikki tehty, ota se kentän laidalle katsomaan treenejä
- käy katsomassa kisoja ilman koiraa!
- mieti mitä mm. tapahtuu kisoissa ennen paikallaanmakuuta ja treenaa myös sitä
- kerro koiralle mikä liike tehdään (näin on sekä sinulla että koiralla varmempi olo)
- tunnarissa kehu koiraa vasta kun se on tuonut kapulan - jos kehut sitä, kun se nostaa oikean, tulee epävarmaksi kisoissa, koska siellä et sitä pysty kehumaan
- ohjaajan kilpailukäyttäytyminen treeneihin (esim. kävele tosi jäykkänä kuten kisatilanteessakin)
- lisää apuja, jos sattuu virhe

Sitten siirryttiinkin ulos - Lauran kanssa valittiin tietysti voi-evl -koirat, joita koulutti ensin Riitta. Olisin kovasti toivonut tähän ryhmään mukaan muutamaan tosi sähäkkää koiraa - mutta lähes kaikki olivat kovin harkitsevasti ja hitaasti tekeviä koiria. Olisin myös toivonut, että ohjaajat olisivat paremmin osanneet käyttää koulutustilanteen hyväkseen ja miettiä tosiaan ne liikkeet, joissa kaipaavat eniten neuvoja/joista olisi heille ollut eniten hyötyä.. mutta kun yksi otti seuraamisen, lähes kaikki muutkin ottivat seuraamisen. Muutenkin kurssin käytännön osuuden tempo oli samanlainen kuin siihen osallistuvat koirat: hidas. Ymmärrän, että puhumiseen menee aikaa - mutta ehkä kuitenkin olisi ollut hyödyllisempää puhua vähän vähemmän ja treenata vähän enemmän. Tästä ensimmäisestä koulutussessiosta minulle ei jäänyt mieleen oikein mitään... jaa no, karkailuun annettiin vinkkejä, yksi teki tunnarin (joka oli juuri tehnyt niin, että oli kehunut koiraa, kun se nosti oikean ja koira ei sitten kokeessa tiennyt mitä tehdä), joku otti suoran ruudun, siinä ei kai sen kummempia.. Niin ja mukana oli myös Pepsin velipoika kuunteluoppilaana - olikohan se nyt Täplä (nykyään Nova)? Hirveästi on pentu kasvanut parissa viikossa!

Sitten syötiin hyvää kanakiusausta ja kahviteltiin. Tämä ylempien luokkien ryhmä vaihtoi ruokailun jälkeen Pekan koulutettavaksi. Yllätystekijänä se, että yhtäkkiä vaihdettiin Iso-Heikkilän kentälle ja me jäätiin melkein "kyydistä". No, onneksi joku sentään huikkasi meille autosta, että mennään Iso-Heikkilään, joten lähdimme seuraamaan letkaa. Tämä jälkimmäinen treeni toteutettiin sillä ohjelmatreeniperiaatteella eli jokainen sai valita liikkeet, jotka teki kisanomaisesti. Tässä nyt ainakin näki sen, että koirat ottivat tosi paljon häiriötä yleisöstä (minä ja Laura), kun ne lähetettiin esim. ruutuun, jonka takana me istuimme. Tätä siis treeneihin! Ja kun osa jäävistä liikkeistä tehtiin ihan yleisön vieressä, sekin oli huomattavasti vaikeampaa (esim. TSAUn kisoissahan on usein sen oikean puoleisen kehän liikkeet tapahtuneet ihan yleisön lähellä). Pekka kertoi, että hän leikkii jo pennun kanssa niin, että heittää esim. palloa ihmisiä kohti koiralle, josta se iloisesti noutaa sen ja oppii samalla toimimaan yleisön lähellä. Koirat toimivat nyt jotenkin paljon paremmin - ei niillä nyt vauhtia vieläkään ollut suurimmalla osalla kamalasti, mutta huomattavasti reippaammin meni tämä osio. Pekka vielä muistutti, että ohjaajan tulee suunnitella treenit valmiiksi, mutta olla aina valmis myös muuttamaan suunnitelmiaan! Eli kannattaa aina olla ns. varaliike valmiina.. Ohjaajan pitää myös palkita koira ensin ja vasta sitten tulla kuuntelemaan mitä asiaa esim. kouluttajalla on.

Tulimme Lauran kanssa siihen tulokseen, että tokosta on kyllä tullut välinelaji - ja sen lisäksi tarvitsemme treeneihin lisää ihmisiä - häiriöksi ja avustajiksi!

Nyt sitten Miron kanssa harjoittelemaan liikkeiden välejä ja palkkausta parantamaan. Olen jo tehnyt treenisuunnitelman illaksi, kun tietysti pitää mennä uusia oppeja (tai muistutksia vanhoista...) kokeilemaan. Niin ja onhan Lukalla ja Lauralla vielä ensi viikonloppuna se ensimmäinen evl-koekin. Ainakin ohjattua aloitan treenaamaan vähän alusta - kipoilla, jos se vähän varmentaisi suoritusta. Muutenkin yritän itse olla kisanomaisempi ohjaaja - se ihan varmasti auttaa Miroa. Ja yritän nyt ennenkaikkea päästä yli virheistä - se vaikuttaa varmasti eniten koiran tunnetilaan. Kyllä näistä kursseista vaan aina saa irti paljon - ja oma treenaaminen on heti mielekkäämpää..

Kuvia kurssilta täällä: http://picasaweb.google.fi/sirsaari/AuranNuuskujenTokokurssilla#

Kurssin jälkeen oli vielä energiaa jäljellä, joten päätin viedä Casperin uusissa valjaissaan metsään. Hieman huolestuneena katselin kyllä tummaa taivasta, joten pitkää reissua ei voisi tehdä. Katti oli taas ensin varovainen liikkeissään, mutta rohkaistui pian ja paineli flexissä (joo, ainut paikka missä voin alentua sen käyttöön - olen saanut joltain yhden pienen flexin joskus) pitkin ryteikköjä. Jostakin syystä juuri ne ryteiköt tuntuivat olevan kissan mieleen. Kotiin katti tuli kyllä ihan mielellään (yritti jo naapuriin) ja juuri kun sain oven kiinni sen takana ja koirapojat ulos - jyrähti ensimmäisen kerran. Sisällä eivät koirani eivätkä kissani välitä ukkosesta tuon taivaallista (minä välitän), mutta kyllä se varmasti ulkona olisi pelästynyt ja sitä haluan välttää, kun se ulkoilu muutenkin on kissalle niin jännää.

Täällä Cassu ulkoilee kuvia: http://picasaweb.google.fi/sirsaari/KissatEloSyyskuussa2009#

Agilitykisat Raumalla

Anne tuli meille jo perjantaina bordercollietyttöjen kanssa yöksi - meiltä kun on vähän lyhyempi matka Raumalle tuomaroimaan, varsinkin kun kisat alkoivat niin kammottavaan aikaan kuin 8:30. Perjantaina käytiin koirien kanssa metsälenkillä, mistä tuo mokoma poimi tien laidasta jotain herkkusieniä muka. Minähän en moisiin myrkkysieniin koske... no, ei Anne niihin aina vieläkään ole tuupertunut, joten kai ne sitten oli ihan syötäviä. Minä tyydyin ihan omatekemääni suppilopiirakkaan.

Bortsuilla oli taas kivaa, kun sai paimentaa kissoja... Tällä kertaa vaan paimennuksen kohde - Casper - oli ihan yhtä ihastuksissaan ja puski koiria ja seuraili niitä kuin hai laivaa. Jossain vaiheessa taisi Possu kyllästyä tähän liian helppoon kohteeseen ja vaihtoi kissaa - Franklin oli vähän haastavampi paimennettava. Kumma kyllä kukaan ei halunnut paimentaa Currya :) Sulkakin rentoutui meillä ihan selvästi nyt - ennenhän se on pelännyt tulla meille sisälle - ja ihan syystä. Curry on pistänyt sen joskus nurkkaan istumaan...

Raumalla Anne tuomaroi vain ykkösluokat ja muutaman kakkosen. Pitkästä aikaa olin agikisoissa - kuvaamassa ja katsomassa. Liekö sitten taso Turussa eri - mutta minut kyllä yllätti varsinkin ykkösluokkien minien ja medin huono taso. Ohjaajat eivät osanneet ohjata, koirat eivät hypänneet, eivät osanneet pujotella ja ennen kaikkea eivät olleen lajista kiinnostuneita, eivätkä ohjaajan hallinnassa. Maxit olivat pikku riikkisen parempia. Tokihan joukkoon mahtuu aina muutama poikkeuskin. Mutta olivat kumman passiivisia ja hitaita - mielummin minä otan sellaisen koiran, jolla intoa riittää - vaikka sitten hylkäys tulisikin jo toisella esteellä, kun sellaisen, joka ei millään edes hyppää...

Päivän päätti kumminkin iloinen asia: Anne voitti maxi2 -luokan kisan hienolla nollalla Sulan kanssa! Siitä olikin sitten kiva ajalla kotiin käsi kipsissä - ja lähten sitten ajelemaan Turusta kohti Imatraa. Kyllä nuo agilitytuomarien viikonloput voivat olla rankkoja.

Miron kanssa tein pienet treenit Raumalla - nurmella agikentä jäädessä kulman taakse. Seuraaminen ei ollut mitenkään loisteliasta, mutta ok. Vähän Miro katosi välillä, mutta jotenkin osasin sitä odottaakin - nurmikenttä, agiesteet ja vähän häiriötä (siis muutama koirakko jossain lenkillä). Ihan ne pahimmat häiriötekijät meille. Idarin tein pienennettynä - seisominen ok, istuminen ok, maahanmenoon 2 käskyä. Luoksetulossa tuli tuhatta ja sataa, pysähtyi hyvin seisomaan, mutta vaati taas 2 käskyä maahan. Nyt pitää leikkiä maahanmenoa Mirren kanssa. Niin ja kutsua varmaan Tanja kylään :) Sitten otin kaukot uhkarohkeasti pitkältä matkalta. Ja Miro teki ne niin hyvin!!! Vitsit. Se ei liikkunut yhtään! Ensimmäiseen istumiseen se vaati 2 käskyä (nyt jumittaa taas tätä eli sitäkin on treenattava, että palkkaa heti ensimmäisestä istumisesta) - muuten vaihtoi hienosti ja yhteen maasta seisomiseen vaati myös 2 käskyä. Annoin pelkät suulliset käskyt - tuntuu niillä toimivan hyvin. Uskaltaisikohan sitä koettaa kisoissakin (ja mitä siinä häviää jos koettaa sitä muka)? Tähän lopetettiin ja hurjat kehut. Nämä meni sitten kaikki palkatta, koska namit oli toisen takin taskussa...

Täällä kuvia Rauman agikisoista: http://picasaweb.google.fi/sirsaari/AgilitykisatRaumalla5912Luokat#

Torstaitreenit

Otin itseäni niskasta kiinni, kun oli kerrankin hyvä ilma. Tietysti myös sillä voi olla asian kanssa tekemistä, että tänään pitäisi imuroida...

Miron kanssa aluksi ruutua. Päätin kaivaa tennispallon naftaliinistä, jos saisin sillä tuota merkiltä ruutuun lähtöä varmemmaksi. Ensin pelkkää merkkiä pitkältä matkalta. Tämä suhteellisen hyvin - ja suhteellisen hiljaisesti. Jos haukahti, otin pois. Vähän jäi välillä kauas merkistä. No, sen jälkeen kun lähetin ruutuun merkiltä ensi kertaa, ei enää jäänyt kauas. Hau kuului vain kerran - siitä kai pitää olla tyytyväinen? Pallolle meni ihan iloisesti. Pari kertaa lähetin ruutuun ilman palloa - hyvin sisään, mutta oikealta ulos - äh. No, kyllä se korjasi, mutta silti. Kerran otettiin sitten loppuosakin - se hyvin. Mutta minusta tuntuu, että Miron kunto on huonontunut - se tuntui kovasti väsyvän jo tästä.

Väliin sitten pikkuisen seuraamista ja neliö, missä seisominen ja istuminen loistavat. Tosin istumisen varsinkin Miro kyllä unohtaa aina kokeissa, vaikka kuinka osaisi sen treeneissä. Mutta se maahanmeno - ensimmäisellä kerralla suhteellisen ok, sitten piti taas antaa 2 käskyä. Arhg. Sen siitä saa, kun ei pidä jotain liikettä yllä. Viimeiseksi sain sen menemään ensimmäisellä käskyllä maahan ja siihen sitten lopetimme..

Sitten ohjattua. Vein nyt ensimmäiseksi sen oikean, kun se tuntuu olevan Mirolle vaikeampi. Ja jätin sen keskikapulan vähän tyrkylle, kuten viime kokeessa oli. Ehkä typerää, en tiedä. Mutta päätin nyt treenata tuota. Miro meni suoraan kohti keskimmäistä, mutta uskoi minua, ei ottanut sitä ja sain sen menemään vasemmalle kapulalle. Tämä toistui myös seuraavalla kerralla. Kehut siitä, kun haki sitten oikean. Sitten otin keskimmäisen pois ja lähetin suoraan oikealle kapulalle. Itse hakemisessa Mirolla ei ole ongelmia, kun tykkää noutaa niin paljon. Ohjatussa se menee tosi hitaasti merkille - yritin vähän rentouttaa ennen lähetystä. Tosin en usko, että tämä on mikään ongelma - ei se kokeessa kumminkaan mene hitaasti. Saisi ehkä vähän hitaamminen mennäkin. Vielä pari merkkiä ilman kapuloita ja palkka pallolla. Nyt poika näytti jo tosi väsyneeltä. Onkohan se ihan kunnossa? Vai onko vaan kunto päässyt rapistumaan?

Miron treenit olivat tuossa - Heku sai mennä kerran ruutuun ja oli ah niin innoissaan. Tosin Hekulla on taas se vaihe, että pelkää minua eikä uskalla tulla lähelle. Jos tätä ei olisi - sen kanssa voisi kisata, mutta kun seuraa metrin päässä ja siitäkin vielä hyppii sivulle ja parhaassa tapauksessa kiljuu. Ei ymmärrä. Äsken kiljui, kun mentiin tien yli. Minusta se on hätävarjelun liioittelua, tosin voihan se taas olla kipeäkin jostain kohtaa, tosin liikkuu tällä hetkellä niin kauniisti, että en usko oikein. No, sitten Heku sain tehdä luoksetuloa - siitä se tykkää. Kun nyt ensin uskoo, että en tallo sitä, kun lähden siitä viereltä kävelemään. Maahanmeno liikkeestä otettiin myös - miten saisi Hekun maahanmenon siirrettyä Mirolle? On kaksi asiaa, jotka Hekulta haluaisin Mirolle: liikkeestä maahanmeno ja kaukot.

Nyt sitten pojat vetelee sikeitä lattialla ja uusi pölynimuri odottaa minua. Tosin taidan ensin tehdä sienipiirakan ja mustikkajuustotortun...

Kissat kisaa

Meidän pojat osallistuvat nyt Royal Caninin kuvakisaan kaikki viisi. Käykää äänestämässä (toki saatte ihan itse valita, ketä äänestätte). Tuskinpa sieltä voittoa tulee, vaikka Curry kyllä mielellään voittaisi vuoden maine-coon ruuat itselleen:

http://www.royalcanin.fi/kissanpaivat/site/kilpailu'

Pystisten erkkari Hesperianpuistossa

Sunnuntaina lähdettiin kukonlaulun aikaan kohti Helsinkiä ja Hesperianpuistoa, jossa järjestettiin tämän vuoden kääpiökoirien erikoisnäyttely Kaivopuiston sijaan. Matka sujui rattoisasti auringon paistaessa silmiin - toki mukana oli kaikki mahdolliset sadevarusteet. Mannerheimintiellä kuskimme Nina järjesti meille kunnon herätyksen vaihtaessaa äkkiä kaistaa ja saadessaan raivoisan naiskuskin sen seurauksena kimppuumme. Ei - emme ajaneet kolaria - mutta ei se kaukana ollut (10cm). Mutta kyllä oli pelottava nainen...

Hesperianpuisto oli valtavan kaunis näyttelypaikka, mutta kehät kyllä aika ahtaat ja tukkoiset noin niin kuin yleisön ja kuvaamisen kannalta. Esalta olin tilannut tuolin paikalle ja parkkeerasin sen kehän parhaaseen paikkaan. Paikalla oli kolmisenkymmentä musta/ruskeaa kleinia ja saman verran muun värisiä. Pommeja paikalla oli hieman enemmän. Tuomarina kleineilla Ernie Paterson, joka ei muuten paljon hymyillyt eikä kommunikoinut kenenkään kanssa. Hieman erilainen persoona kuin meidän shelttierkkarimme viehättävä tuomari. Liekö sitten väärällä jalalla noussut? Ihan en tiedä, mitä hän meidän koiristamme etsi - välillä luulin sen olevan turkkia, välillä liikkeitä - välillä jotain muuta. Ilmeisesti heillä kuitenkin Englannissa on vähän erilainen rotumääritelmä - saksalaisen/meidän rotumääritelmämme mukaan kleinin pitää olla neliö, englantilaisen kuulemma vähän pidempi rungoltaan kuin korkeudeltaan. Jos näin on - ihmettelen, sillä kyllä nyt rotumääritelmä pitäisi määritellä rodun kotimaassa. No, englantilaiset ovat aina pitäneet oman päänsä kaikessa :)

Minä nyt kuitenkin keskityin valokuvaamiseen ja mietin pääni puhki, miten ihmeessä erottaisin jälkikäteen ne mustat kleinit toisistaan. En oikein tiedä ratkaisua vieläkään.. Niinpä kuvat ovat Picasassa nimeämättä. Ehkä joskus. Musta/ruskeiden kleinien VSP oli valioluokan musta uros Tempore Making Waves ja ROP avoimen luokan musta narttu Pienenpolun Cherry Blossom. Lauran kasvattajaryhmä oli ROP. Muun väristen kleinien VSP oli - tadaa - Ninan junnunarttu Candybay's Famous Fay (Tuike) ja ROP bläkkäri valioluokasta - Tirhan Bt Powered.

Kuvia löytyy täältä:
http://picasaweb.google.fi/sirsaari/KaapiokoirienErikoisnayttelyHesperianpuistossa3082009KleinitMustaRuskea#
http://picasaweb.google.fi/sirsaari/KaapiokoirienErikoisnayttelyHesperianpuistossa3082009KleinitMuutVarit#

Nyt kun on uusi kamera, ei tarvitse enää jännittää loppuuko akku, vaan saa kuvata pommitkin ihan rauhassa. Tässä kehässä oli ahdasta ja valoitus lievästi sanottuna haasteellinen. Luulin, että en saa minkäänlaisia kuvia, mutta jotkut ovat parempia kuin nuo kleinikehässä otetut. Pommeja en ole erkkarissa ennen seurannutkaan näin tarkkaan. Omaa silmääni miellyttivät hyvässä turkissa olevat, mutta ei niin "yli trimmatut" pommit, jotka liikkuivat nätisti. Ja värihullu kun olen aina ollut - niin innostuin varsinkin muun kuin soopelin värisisitä. Toki niissäkin oli todella kauniita koiria. Sellainen bläkkäri vaan viehättää silmää kovin - kai siksi, kun siitä tulee niin Sandra mieleen. Tulokset ovat vähän huonosti kirjatut.. mutta ROP oli Esan esittämänä valioluokan narttu Pannacotta of Pomeranian World. Niin ja Esan pommiryhmä oli paras kasvattajaryhmä kolmesta! Onnea!

Kuvia:
http://picasaweb.google.fi/sirsaari/KaapiokoirienErikoisnayttelyHesperianpuistossa3082009PommitKuviaKessutyttoMaisasta#

Lopuksi sain vielä ottaa kuvia Jaanan kessuvauvasta Maisasta - eikä se ollut yhtään niin hankalaa kuin Jaana yritti selittää.. sekä kuvata vielä sertti-/vsp- neitokaista Tuiketta.